Osakepoiminnan idea on saada markkinaa parempia tuottoja. Millä perusteella osakkeita sitten kannattaa poimia? Tapoja tehdä osakepoimintoja on useita, mutta valtaosa sijoittajista pyrkii löytämään sijoituskohteita fundamenttianalyysin perusteella.

Fundamenttianalyysi on yksi tapa löytää sijoituskohteita

Fundamenttianalyysissä tutkitaan yhtiön liiketoimintaa, toimialan dynamiikkaa ja kilpailutekijöitä, yhtiön kilpailuetua, historiallista suoriutumista avainlukujen valossa sekä johtoa ja muita vastaavia reaalimaailmaan pohjautuvia tekijöitä.

Edellä mainittujen tekijöiden ja yhtiön historiallisten taloudellisten avainlukujen perusteella fundamenttianalyysissä tehdään ennusteita muun muassa tulevaisuuden tuloskehityksestä ja kassavirroista. Ennusteiden pohjalta pyritään määrittämään yhtiön ”käypä arvo”, tärkeimmät arvoajurit ja riskit.

Fundamenttianalyysi poikkeaa siis merkittävästi esimerkiksi teknisestä analyysistä, jossa keskitytään osakkeen hintakehitykseen pörssissä ja sijoittajien käyttäytymiseen. Hyviä esimerkkejä fundamenttianalyysistä ovat Inderesin laajat raportit.

10 kohtaa, joihin osakepoimijan kannattaa kiinnittää huomiota fundamenttianalyysin näkökulmasta

Mihin kaikkeen tulisi kiinnittää huomiota ennen sijoituspäätöksen tekemistä? Entä mistä päätöksenteon tueksi tarvittavia tietoja löytää? Olemme listanneet alle 10 kohtaa, joista voi olla apua sopivan sijoituskohteen löytämisessä fundamenttianalyysin näkökulmasta.

1. Liiketoimintaan ja historiaan tutustuminen

Fundamenttianalyysi lähtee yleensä liikkeelle yhtiöön tutustumisella ja alussa fokus onkin yhtiön liiketoimintamallin opiskelussa. Millaisella toimialalla yhtiö toimii ja mikä on liiketoiminnan ansaintalogiikka? Miten yhtiö on kehittynyt historiassa ja miltä yhtiön nykyinen taloudellinen tilanne näyttää? Käytännössä tämä tarkoittaa yhtiön historiallisten tilinpäätöstietojen läpikäyntiä ja analysointia.

2. Kohdemarkkina ja yhtiön asema markkinalla

Analysoidessa yhtiön liiketoimintaympäristöä, sijoittajan tulisi pyrkiä saamaan kokonaisvaltainen käsitys yhtiön toimialasta. Kuinka suuri yhtiön relevantin markkinan koko on ja miten suuri yhtiön markkinaosuus on? Onko markkinalla mahdollista luoda arvoa? Mikä on markkinan odotettu kasvuvauhti ja yleinen kannattavuustaso? Pitääkö yhtiön voittaa markkinaosuuksia kasvun ylläpitämiseksi?

3. Strategia ja taloudelliset tavoitteet

Strategisessa analyysissä pyritään muodostamaan kokonaiskäsitys yhtiön kilpailuasemasta toimialalla. Kuinka yhtiö pyrkii erottautumaan kilpailijoistaan ja luomaan arvoa toimialan sisällä? Entä ovatko yhtiön taloudelliset tavoitteet linjassa sen strategian kanssa? Millä keinoin yhtiö pyrkii saavuttamaan tavoitteensa? Toisaalta miten realistisia yhtiön tavoitteet ovat? Olemme käsitelleet tarkemmin yhtiön strategian arviointia Analyysikoulussa, johon voi tutustua täällä.

4. Mahdolliset kilpailuedut/-heikkoudet

Osakepoimijan yksi olennaisimmista tehtävistä on pyrkiä arvioimaan, onko yhtiöllä kilpailuetuja verrattuna sen kilpailijoihin. Yhtiön oikeita, aitoja ja kestäviä kilpailuetuja voi kuitenkin olla yllättävän vaikea tunnistaa ja näiden arvioimiseksi yhtiötä on pengottava ulkokuorta syvemmälle.

Mihin yhtiön kilpailuedut perustuvat ja ovatko ne kestäviä? Yhtiön kilpailueduista voi kertoa muun muassa liiketoiminnan tunnusluvut, markkinajohtajuus, hinnoitteluvoima, vahva brändi ja tuotteiden erottautuminen. Kilpailuetuja voi kuitenkin lähestyä monesta eri näkökulmasta ja aiheeseen voikin tutustua tarkemmin esimerkiksi Analyysikoulussa. Kilpailuetujen lisäksi osakepoimijan on tärkeää arvioida, mitkä ovat yhtiön merkittävimmät heikkoudet ja riskit.

5. Liikevaihdon kasvu ja kannattavuus

Liikevaihdon kasvu on yhtiön menestyksen kulmakivi. Se kuvastaa tuotteiden ja palveluiden kysyntää sekä antaa viitteitä liiketoimintamallin toimivuudesta. Kasvaako yhtiön liikevaihto vai junnaako se paikallaan? Entä onko liiketoiminta kannattavaa? Osakepoimijan kannattaakin pohtia, onko kasvu kestävällä pohjalla ja heijastuuko se myös yhtiön kannattavuuteen. Näkyykö liikevaihdon kasvu myös tuloslaskelman alemmilla riveillä vai tuhoaako kasvu omistaja-arvoa? 

6. Vapaa kassavirta

Vapaa kassavirta kuvaa rahavirtaa, joka tulee yhtiöön kaikkien toimintakulujen, pääomakustannusten ja investointien jälkeen. Kyseessä on siis rahavirtalaskelman ”alin rivi”, jonka eri laskutapoja ja merkitystä olemme avanneet tarkemmin täällä. Lyhykäisyydessään luku on osakepoimijalle erityisen tärkeä, sillä yhtiö voi käyttää vapaata kassavirtaa osingonmaksuun, omien osakkeiden ostoihin, yritysostoihin tai vaihtoehtoisesti velkojen lyhentämiseen tai taseen vahvistamiseen.

Vapaa kassavirta antaa usein myös realistisemman kuvan yhtiön taloudellisesta tilanteesta verrattuna tuloslaskelmaan, jota on mahdollista oikaista kirjanpitokikkailujen avulla näyttämään suotuisammalta. Näin ollen tutkimalla kassavirtaa voikin havaita mahdollisia ongelmia ennen kuin ne heijastuvat tuloslaskelmaan.

7. Pääoman tuotto

Omistaja-arvon luonti on yksi pörssiyhtiön tärkeimmistä tehtävistä. Kuten olemme aiemmassa artikkelissamme määritelleet, yhtiö luo omistaja-arvoa, mikäli sen sijoitettu pääoman tuotto ylittää pääoman tuottovaatimuksen ja sitä kautta sen pääoman kustannuksen. Yhtiöt, joiden pääoman tuotto ei yllä tuottovaatimuksen tasolle, eivät pitkässä juoksussa todennäköisesti ole tulevaisuuden menestyjiä.

Osakepoimijan tuleekin tarkastella, että minkälainen on yhtiön pääoman tuottokyky? Onko pääoman tuotto pysynyt pitkään korkealla tasolla? Korkea pääoman tuotto toimialaan suhteutettuna kertoo usein yhtiön mahdollisesta kilpailuedusta ja siten laadusta, ja siksi pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa kiinnittää siihen huomioita.

8. Arvonmääritysmenetelmät

Arvonmääritykseen on tarjolla useita eri menetelmiä, mutta tunnetuimmat ovat arvostuskertoimet, DCF-malli ja osien summa.

Arvostuskertoimet ovat sijoittajien yleisimmin käytettyjä arvostusmenetelmiä, jotka auttavat arvioimaan miten yhtiö on hinnoiteltu suhteessa sen tulokseen, liikevaihtoon tai muihin keskeisiin mittareihin. Ne antavat viitteitä siitä, voidaanko osaketta pitää edullisena vai kalliina verrattuna historialliseen tasoon (ts. absoluuttinen arvostus) tai relevantteihin verrokkeihin (ts. suhteellinen arvostus). Lisäksi osakepoimijan kannattaa peilata miltä arvostus näyttää lähivuosien tulosennusteiden valossa?

DCF-malli eli tuttavallisemmin kassavirtamalli on työkalu, jonka avulla liiketoiminnan tuottamat tulevaisuuden kassavirrat kiikutetaan tähän päivään. Kassavirtojen siirtäminen eli kankean virallisesti ilmaistuna diskonttaaminen (DCF = Discounted Cash Flow) perustuu rahan aika-arvoon. Toisin sanoen siihen ajatukseen, että heti tänään käteen saatu euro on arvokkaampi kuin nimellisarvoltaan samansuuruinen mutta vasta vuoden tai kahden päästä tienattu raha. Tulevaisuuden kassavirrat liikutetaan nykyhetkeen liiketoiminnan riski- ja taseprofiilia mukailevalla tuottovaatimuksella (diskonttaustekijä).

Osien summa -menetelmä puolestaan pilkkoo yhtiön arvon sen eri liiketoimintojen mukaan. Esimerkiksi sijoitusyhtiöitä täytyy arvottaa pääasiassa osien summan avulla, jos omistusosuudet sijoituskohteissa vaihtelevat. Osien summa ei kuitenkaan ole itsenäinen arvostusmenetelmä, vaan eri osien arvottamisessa käytetään aiemmin käsiteltyjä menetelmiä kuten arvostuskertoimia tai kassavirtamallia.

Arvonmääritysmenetelmistä löytyy materiaalia maailmalta yllin kyllin, näkökulmia on paljon ja aina voi oppia lisää. Hyvät tiivistykset erilaisista arvonmääritysmenetelmistä, niiden vahvuuksista sekä niihin liittyvistä ongelmia löytyy esimerkiksi täältä.

9. Johto ja sisäpiirin omistukset

Liiketoiminnan menestyksessä merkittävä rooli on yhtiön johdolla, jonka osaamiseen ja johtamistyön laatuun kannattaakin kiinnittää huomiota osana sijoituskohteiden arvioimista. Minkälaiset edellytykset yhtiön johdolla on luoda pitkällä aikavälillä arvoa yhtiön osakkeenomistajille? Olemme käsitelleet tätä aihetta tarkemmin täällä.

Myös omistajan rooli on tärkeä mietittäessä yhtiötä sijoituskohteena, sillä viime kädessä omistajat määräävät, mihin suuntaan yhtiötä halutaan viedä. Omistaako yhtiön sisäpiiri merkittävän määrän osakkeita eli ovatko osakkeenomistajat ja yhtiön johto ns. samassa veneessä?

10. Pääoman allokointi

Yhtiön pitkän aikavälin menestyksen kannalta pääoman allokoinnissa onnistuminen on kriittistä. Terminä ”pääoman allokointi” voi kuulostaa hienolta, mutta käytännössä kyse on liiketoiminnan tuottamien kassavirtojen ohjaamisesta. Osakepoimijan onkin hyvä tarkastella miten yhtiö käyttää voittovaransa — kasvuinvestointeihin vai voitonjakoon? Pitkällä aikavälillä hyvän pääoman allokoinnin mittari on osakkeen kokonaistuotto, vaikka lyhyellä aikavälillä osakekurssia ja sen arvostusta ajavat ennen kaikkea markkinavoimat.