Uusi yritysten kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) edellyttää yrityksiä julkaisemaan tietoa kyseiselle yritykselle olennaisista kestävyysasioista. Parhaassa tapauksessa analyytikot ja sijoittajat voivat saada tästä hyödyllistä lisätietoa, jonka avulla arvioida yhtiöön tai sektoriin liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia. Lisäksi kyseiset tiedot voisivat tukea pääomamarkkinoita arvostuskriteeriensä laatimisessa. Pahimmassa tapauksessa CSRD-raportointi voi kuitenkin hämmentää ja tahattomasti jopa harhaanjohtaa pääomamarkkinoita.

Jotta vältytään pahimmalta, tulee kaikkien asianosaisten pohtia kolmea keskeistä käytännön kysymystä. (CSRD:n lainsäädäntöön, kirjanpitoon ja raportointiin liittyvien yksityiskohtien määrä on kuitenkin valtava, enkä aio syventyä niihin tarkemmin tässä kirjoituksessa.) Nämä aiheet juontuvat taloudellisten, johdon ja CSRD-raporttien yhteen nivoutuneesta luonteesta sekä siitä, että kaikkien näiden raporttien tarkoituksena on antaa osakkeenomistajille tarvittava tieto yrityksen toiminnasta.

Keskeisten viestien selkeys, päällekkäisyyksien välttäminen ja riittävän olennaisuusarvioinnin varmistaminen

Lyhyesti sanottuna CSRD edellyttää, että yritykset raportoivat kestävän kehityksen olennaiset asiat ja selittävät, miksi kukin asia on olennainen ja mitkä ovat sen suhteelliset vaikutukset yhteiskuntaan sekä yrityksen talouteen. Kun otetaan huomioon, että tilinpäätöksissä tulisi olla olennaiset tiedot yhtiöstä, pitäisi merkittävimmät asiat lähtökohtaisesti olla jo tilinpäätöksessä, jos niiden taloudelliset vaikutukset ovat selvät. CSRD lisää julkaistaviin raportteihin uuden, toivottavasti hyötyä tuovan, lisäkerroksen. Jotta CSRD:n käyttöönotossa vältyttäisiin huonoimmalta mahdolliselta lopputulokselta - väärinymmärryksiltä - pitää analyytikoiden, sijoittajien ja yritysten edustajien ottaa seuraavat näkökulmat hyvin huomioon päivittäisessä työssään.

1) Kestävyysasioiden olennaisuusarvioinnin laatu ja epävarmuustekijät

a. Yritysten pitää antaa raportissaan tietoa toimintansa olennaisista vaikutuksista ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutukset voivat olla joko kielteisiä tai myönteisiä, esimerkiksi ilmastonmuutoksen fyysisiin seurauksiin liittyvä vaara, merkittävä päästö vesistöön tai biologista monimuotoisuutta uhkaava tekijä, kuten herkän luonnonalueen lähellä sijaitseva tuotantolaitos. Kun tätä monimutkaista tietokokonaisuutta sekä tiedon merkityksellisyyttä arvioidaan, tulee erityistä huomiota kiinnittää olennaisuusarviointiprosessiin. Miten se on toteutettu; onko siihen sisältynyt luonnontieteiden, kuten biologian, maantieteen ja/tai yhteiskuntatieteiden asiantuntemusta? Liittyykö lopputulokseen epävarmuustekijöitä ja onko aiheesta tehty herkkyysanalyysiä? Jotta IR-asiantuntijat ja analyytikot pystyvät varmistamaan, että ydinkysymykset tunnistetaan tarpeeksi hyvin ja että niitä painotetaan oikeassa suhteessa aihepiirin sisällä, pitää heidän kasvattaa tietämystään monipuolisesti erilaisista aiheista, jotka eivät kuulu heidän perinteiseen ydinosaamiseensa.

b. ESG-asioiden taloudelliset vaikutukset ovat usein (jollei aina) kytköksissä myös yhteiskunnallisiin vaikutuksiin (ml. ympäristöasiat). Moniin ESG-asioihin liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä, kuten tietyntyyppisten uhkien todennäköisyys. Lisäksi analyytikoiden ja IR-asiantuntijoiden on sukellettava syvälle lisääntyvän ympäristösääntelyn, Green Dealin, Yhdysvaltain inflaationvähennyspaketin (IRA) ja kansainvälisen kaupan sääntöjen vaikutuksiin arvioidakseen, missä määrin yhtiöiden ESG-ohjelmat ja liiketoimintastrategiat ottavat huomioon muuttuvan sääntely-ympäristön. Monissa tapauksissa tarkat taloudelliset vaikutukset jäävät kuitenkin hyvin epävarmoiksi, jolloin saatu tieto on pääomamarkkinoiden näkökulmasta varsin hyödytöntä. Epävarmuustekijöiden selventäminen ei ole helppoa, ja siihen tarvitaan herkkyysanalyysiä ja skenaarioita, mutta parempi niin kuin jättää asioita tuleviin ajankohtiin yllätyksiksi markkinoille.

2) Toiston, päällekkäisyyden ja epäyhtenäisyyden haaste

Kun tarkastelemme yrityksiä ja toimialoja, joissa vihreä siirtymä on jo näkyvissä (Neste, Orsted, Fortum jne.), keskeiset ESG-asiat ovat olleet jo pitkään mukana taloudellisissa raporteissa. Myös niillä aloilla, joilla siirtyminen on hitaampaa, keskeiset ympäristöuhat tai kustannukset ovat olleet mukana taloudellisissa raporteissa (kuten ympäristövaikutusten korjaamiseen liittyvät ennallistamiskustannukset). Molemmissa tapauksissa ESG on, kuten usein sanotaan, osa strategiaa tai keskeinen hallittava elementti, ja se vaikuttaa suoraan yhtiön ansioihin ja/tai kasvupotentiaaliin. Tässä siirrymme siis alueelle, jossa ESG-asioista viestittäessä voi esiintyä yhä enemmän toistoa. Sama tieto löytyy niin taloudellisista luvuista kuin vastuullisuuskatsauksistakin. Epäyhtenäisyyden ja päällekkäisyyksien vaara kasvaa viestintä- ja raportointiprosessien lisääntyessä. Analyytikon näkökulmasta on parempi, mitä selvempiä asioiden kytkökset toisiinsa ovat, jotta vältytään sekaannuksilta ja vääriltä tulkinnoilta.

3) Keskeisten viestien selkeys

Yhtiön keskeiset viestit pääomamarkkinoille saattavat hukkua muuhun viestintään, jos niitä ei selkeästi ja rohkeasti nosteta esiin. Analyytikot eivät arvioi kutakin raportissa esiintyvää tietopistettä, vaan he keskittyvät pääasiassa tiettyihin ajureihin ja sektorikohtaisiin aloitteisiin, koska ne ovat merkityksellisiä koko alan kasvun ja siten arvonmääritysprosessin kannalta. He eivät mielellään ota asiakseen käydä läpi lain vaatimusten mukaisia ESG-raportteja, joissa on paljon lakijargonia ja vähän selviä pääviestejä. On myös hyvä muistaa, että analyytikon tehtävänä on keskittyä tiettyihin aloihin, he osaavat asiansa ja alan keskeisten ESG-asioiden seuranta on osa heidän päivittäistä työtään. Olennaisten asioiden korostaminen tarkoituksenmukaisesti ja ytimekkäästi on siis yhä tärkeämpää keskeisten viestien välittämisessä. Tämän avulla syntyy myös luottamusta. ESG:hen liittyvien pääviestien oikean esiintuonnin kannalta on ratkaisevan tärkeää pystyä hahmottamaan asioiden suhteellinen laajuus, mittakaava ja konkreettiset vaikutukset sijoittajien, analyytikoiden ja yhtiön näkökulmasta.

CSRD:stä voi pelätä tulevan todellinen riesa kaikille asianosaisille, ja ehkä näin on jo käynytkin. Sen seurauksena eri toimijoilta vaaditaan ymmärrystä niin luontoon ja yhteiskuntaan liittyvistä ilmiöistä kuin kauppapolitiikasta ja elinkeinosäännöksistä sekä liikekirjanpidolle ja pääomamarkkinoille ominaista ajattelutapaa – muista sidosryhmistä puhumattakaan. Direktiivi edellyttää pitkällä aikavälillä uusia valmiuksia analyytikoilta, sijoittajilta ja yrityksiltä. Aika näyttää, onnistuuko direktiivi tuomaan hieman selkeyttä vielä melko sumuiseen ESG-maisemaan.