183. Marianne Palmu Alokkaan haastavien makrokysymysten äärellä

Emme oikeastaan etääntyneet kovinkaan kauas edellisen haastattelun teemoista, jossa tenttasin Verneriä markkinoiden suurista linjoista, sillä tälläkin kertaa olemme todella painavien ja suurten kysymysten äärellä. Marianne oli mielestäni juuri oikea asiantuntija vastaamaan näihin uusiin pohdintoihini, jotka pureutuivat mm. niin sanottuun ”uuteen normaaliin”, markkinapsykologian havainnoimisen tärkeyteen sekä markkinalyytikoiden tyypillisimpiin virheisiin kriisien keskellä. 😊

1. Minulle — ja käsittääkseni monelle muullekin sijoittajalle — on viime vuosina tullut yhä vahvempi tunne, että markkinoita ja taloutta on entistä vaikeampi ennustaa. Liikkeet tuntuvat aiempaa arvaamattomammilta ja nopeammilta. Trumpin kaudella tämä fiilis on vain voimistunut. Onko kyseessä siis uusi normaali, kuviteltu uusi normaali — vai ihan vain norminormaali?

Tätä olen itsekin paljon pohtinut ja luulen, että olemme jossain määrin uuden normaalin edessä: asioiden muutosnopeus on kiihtynyt. Siitä kertoo jo sekin, että S&P 500 -indeksin yhtiöiden elinikä indeksissä on lyhentynyt 2010-luvulla kolmasosaan siitä, mikä se oli vielä 50 vuotta sitten. Tietenkin tekoälyn tuoma muutos on yksi tekijä tässä, mutta yleisesti geotalouden voimakas esiinmarssi tuo oman mausteensa pörssisoppaan. Tämä näkyy myös sijoittajien tunnelmissa: esimerkiksi Pörssisäätiön teettämässä tuoreessa Sijoittajabarometrissa 38 % vastaajista kertoi, että geopoliittinen tilanne on lisännyt passiivisuutta ja saanut sijoittajat odottavalle kannalle. Toisaalta 26 %:lle tilanteella ei ole ollut vaikutusta. Uskon, että nämä erilaiset kriisit ovat myös lisänneet toleranssiamme niiden kohtaamiseen.

2. Joskus nopeasti muuttuvassa ympäristössä — ja ehkä muutenkin — tulee helposti seurattua lyhyttä aikaväliä ja yksittäisiä mittareita. Mutta pitäisikö kriiseissä ja poukkoilevassa markkinaympäristössä tehdä juuri päinvastoin: ottaa vähän etäisyyttä, katsoa pidemmän aikavälin trendejä ja hakea perspektiiviä historiasta?

Nyt Alokas on olennaisen äärellä, sillä juuri niin pitäisi tehdä: panikoinnin sijaan miettiä, kuinka pitkä vaikutus kriiseillä aidosti on yrityksen tuleviin kassavirtoihin. Toki näissä on monta aspektia: ei ole mukavaa, että polttoaineiden hinnat nousevat ja inflaatio nostaa taas päätään, sillä se nakertaa lovea henkilökohtaiseen talouteen.

3. Edellisiin teemoihin liittyen: ekonomistina, kuinka paljon mietit tai seuraat työssäsi sijoitus- ja markkinapsykologisia ilmiöitä? Jos seuraat, niin miten — ja miksi ne ovat mielestäsi tärkeitä?

Olen alkanut miettiä niitä enenevissä määrin työssäni ja sijoituspäätöksiä tehdessäni. Psykologiset ilmiöt, kuten esimerkiksi ankkurointi ja laumakäyttäytyminen, tulevat kriisien aikaan korostetusti esiin. Yhtiöihin tutustuminen ja talousilmiöiden ymmärtäminen on tärkeä osa sijoittamista, mutta mielestäni sijoittajapsykologian sudenkuoppien tunnistaminen ja niiden ylittäminen erottaa jyvät akanoista sijoittajina.

4. Entä mitkä ovat tyypillisimpiä mokia, joita sijoittajat ja esimerkiksi markkina-analyytikot tekevät tuoreiden kriisien tai muiden isojen tapahtumien keskellä? Ja onko sinulla jotain käytännön vinkkejä siihen, mitä tavallinen sijoittaja voisi tällaisissa tilanteissa ajatella — tai tehdä?

Edellä mainittujen lisäksi isojen tapahtumien keskellä tapahtuu negatiivisuusharha: huonoihin uutisiin tupataan ylireagoimaan. Kierrettä ruokkii vielä se, että julkisuudessa huonot uutiset saavat enemmän tilaa, koska ne myyvät paremmin luolamiesaivojemme reagoidessa tuleviin uhkiin. Paras vaihtoehto, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, on seurata sijoitussuunnitelmaansa eikä hötkyillä – tai pukea ostohousut jalkaan silloin, kun pelko on suurimmillaan.

Kiitoksia erinomaisista vastauksista Marianne!

Sijoittajien – ja aivan erityisesti mun kohdalla kohtalokkaimmat virheet kumpuavat usein perusasioiden laiminlyönnistä (tai ymmärtämättömyydestä); niistä samoista virheistä, jotka olisivat helposti vältettävissä keskittymällä olennaiseen. Jos kuitenkin päätyy valvomaan puoli kolmeen arkiaamuna lukien Japanin ostopäällikköindekseistä, vaikka ei edes sijoittaisi Japaniin niin on turha ihmetellä, miksi Hesulin pördessä lopputuloksena on pelkkää turskaa. 🙃