Valtio ajautuu vaikeuksiin, kun velkaa on tarjolla selvästi enemmän kuin sille on ostajia tai kun velanhoitokulut vievät tuloista niin suuren osan, että muut menot jäävät puristuksiin. Maailmankuulun sijoittajan Ray Dalion mukaan Yhdysvalloissa toteutuvat nyt molemmat ehdot.

Dalio päivitti tuoreessa katsauksessaan kesällä 2025 julkaistun kirjansa How Countries Go Broke analyysiä. Hänen mukaansa kehitys on edennyt kirjan kuvaaman velkasyklin mukaisesti, mutta yhä huonompaan suuntaan. Hänen ajatuksensa ovat sen verran mielenkiintoisia ja ajankohtaisia, että ansaitsevat läpikäynnin tässä makrokatsauksessa.

Yhdysvaltain valtiolla oli syyskuun lopussa noin 32 000 mrd. dollaria markkinakelpoista velkaa, mikä on 8 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Kuluvana vuonna nettomääräistä uutta velkaa lasketaan liikkeelle noin 2 100 mrd. dollaria. Jos talous ajautuu syvään taantumaan, alijäämä voi Dalion mukaan kaksinkertaistua.

US: Velkamittarit punaisella

Lähde: Ray Dalio

Absoluuttisen kasvun lisäksi huomionarvoista on myös velan rakenne. Pitkien velkakirjojen kysyntä on heikentynyt, joten valtiovarainministeriö on siirtänyt rahoitusta lyhyisiin velkasitoumuksiin. Niiden osuus liikkeeseenlaskuista on noin 50 %. Historiallisesti valtiovarainministeriö on tavoitellut niille noin 20 %:n osuutta koko velkakannasta. Ratkaisu keventää painetta pitkiin korkoihin lyhyellä aikavälillä. Samalla se kuitenkin kasvattaa jälleenrahoitusriskiä ja herkistää korkomenot yhä alttiimmiksi markkinakorkojen muutoksille.

Lisäksi keskuspankin ja ulkomaisten sijoittajien tilalle velkamarkkinalla on tullut yhä selkeämmin yksityiset sijoittajat, kuten eläkerahastot ja hedge-rahastot, mistä kirjoitin aiemmin tässä kuussa. Tämä siirtää myös korkomarkkinan riskejä entistä enemmän Yhdysvaltain rajojen sisälle.

Korkomenot syövät liikkumavaraa

Yhdysvaltain velkakannan keskikorko on noin 3,5 %, kun 10-vuotinen korko liikkuu 5 %:n tuntumassa. Korkomenot nousevat siis, vaikka korot eivät enää nousisi, sillä erääntyvä velka uusitaan kalliimmalla. Prosenttiyksikön nousu keskikorossa lisäisi Dalion laskelmien mukaan lopulta vuotuisia korkomenoja noin 310 mrd. dollaria. Korkomenot vastaavat jo noin viidennestä liittovaltion tuloista. Kun mukaan lasketaan erääntyvät pääomat, velanhoitoon kuluu noin 200 % tuloista. Kyse on klassisesta velkakierteestä: velka nostaa korkoja, korot kasvattavat alijäämää ja alijäämä lisää velkaa.

Tekoäly kiihdyttää rahoitustarvetta

Yhdysvallat kilpailee samoista pääomista koko maailman kanssa. Dalion koostamissa luvuissa OECD-maiden bruttolainanotto nousee tänä vuonna noin 18 000 mrd. dollariin, josta noin 14 000 mrd. dollaria on jälleenrahoitusta. Esimerkiksi Saksan bruttolainanoton odotetaan kasvavan 576 mrd. euroon vuonna 2027, kun EKP samaan aikaan supistaa velkakirjaomistuksiaan.

Lisäksi yritykset hakevat vauhdilla rahoitusta tekoälyinvestointeihin. Suurten pilvipalvelujättien joukkovelkakirjaliikkeeseenlaskut nousivat alkuvuonna noin 220 mrd. dollariin, kun koko viime vuoden summa oli 108 mrd. dollaria. Yritykset ovat hankkineet osakerahoitusta listautumisten, osakeantien ja yksityisten rahoituskierrosten kautta noin 1 800 mrd. dollarin vuositahtia (brutto). Yhdysvaltain koko korkomarkkinoiden nettorahoitustarpeen arvioidaan nousevan vuonna 2027 noin 4 400 mrd. dollariin. Summat ovat tähtitieteellisiä ja näyttävät, että Yhdysvalloissa velkaantuvat niin suuryritykset kuin valtiokin. 

Dalion mukaan olemme syklin keskivaiheessa. Korot ovat nousseet selvästi, mutta vaikutukset eivät ole vielä merkittävästi levinneet osakemarkkinoille, luottoriskimarginaaleihin tai talouskasvuun. Mielestäni velka ei ole vielä akuutti kriisi, mutta se kaventaa politiikan liikkumavaraa ja lisää markkinoiden haavoittuvuutta. On mahdoton ennustaa, milloin siitä tulee markkinaa horjuttava ongelma, mutta kuten Dalion teksti näyttää, tie vie yhä pimeämpään velkametsään.