Osake- ja valuuttamarkkinoiden katseet kiinnittyvät tänään USA:n keskuspankkiin Federal Reserveen, jonka avomarkkinakomitea kokoontuu päättämään maan rahapolitiikan suunnasta. Markkinoilla pidetään 0,25 %:n koronnostoa tänään jo lähes varmana, mikä tarkoittaisi sitä, että Fed kasvattaisi eroa EKP:hen ja Japanin keskuspankkiin jatkamalla rahapolitiikkansa kiristämistä. Mikäli koronnosto toteutuu, Fedin ohjauskorko nousisi 1,00-1,25 %:iin ja samalla yli prosentin tasolla ensimmäistä kertaa vuoden 2008 jälkeen. Sen sijaan tulevaisuuden korkoura on pitkälti kysymysmerkki: markkinoilla odotetaan vielä yhtä koronnostoa loppuvuoteen, mutta pehmeä inflaatiodata on jonkin verran lisännyt epävarmuutta korkokehitykseen liittyen. Samoin odotetaan hiljalleen tietoa siitä, miten ja milloin keskuspankki alkaa toimiin massiivisen taseensa supistamiseksi.
Mielestämme avainasemassa keskuspankin viestinnässä ovat jälleen sen omat ennusteet. Maaliskuussa päivitetyissä ennusteissaan Federal Reserve odottaa sekä talouskasvun että inflaation olevan tänä ja tulevina vuosina kahden prosentin tuntumassa. Ennusteiden nostaminen voisi olla signaali rahapolitiikan kiristymisestä vuoden loppua kohden mentäessä ja vahvistaisi todennäköisyyttä jopa kahdelle koronnostolle vuoden toisella puoliskolla.
Toisaalta julkisuudessa on enenevissä määrin puhuttu siitä, onko USA:n talous jo taantuman kynnyksellä. Etenkin poikkeuksellisen kauan kestänyt nykyinen taloussykli (nyt 8 vuotta, tyypillisesti 4-5 vuotta) yhdistettynä osakemarkkinan korkeisiin arvostustasoihin on virittänyt epäilyjä syklin kestävyydestä. Useimmiten suhdannesyklin käänne johtuu inflaatioriskien kasvusta ja sitä seuranneesta kiristyvästä rahapolitiikasta, osakekuplan puhkeamisesta tai ulkopuolisista shokeista. Ensimmäisen osalta pidämme riskejä rajattuina, sillä palkkojen kasvu on ollut USA:ssa suhteellisen hidasta eikä pohjainflaatio ole näyttänyt merkittäviä vauhdittumisen merkkejä. Myös presidentti Trumpin mahdollisuudet viedä läpi massiiviset ja samalla inflatoriset talousuudistuksensa ovat painuneet huomion kiinnityttyä Venäjä-tutkintaan.
Kahden muun tekijän, kuplan puhkeamisen tai ulkopuolisen shokin, osalta vaikeutena on niiden tunnistamisen vaikeus: kupla kun huomataan vasta sen puhjettua ja talousshokitkin tulevat nimensäkin puolesta yllättäen. Shokin osalta huomio keskittyy etenkin rajusti velkaantuneeseen Kiinaan, jonka ongelmien kumuloituessa kärsijänä olisi välillisesti koko maailmantalous. Mikäli näiltä vältytään, voi positiivista suhdannesykliä olla USA:ssa hyvinkin jäljellä vielä vuosi tai pari.