Rahapolitiikka on kiristynyt kovalla vauhdilla ja markkinoilla arvaillaan nyt, kuinka kauan koronnostot vielä jatkuvat. Joidenkin markkinatoimijoiden mukaan rahapolitiikka alkaa kunnolla tehota vasta, kun korot nostetaan yli inflaation eli reaalikorko nousee positiiviseksi. ”Karvalakkimalli” tähän on se, että vähentää keskuspankin ohjauskorosta toteutuneen inflaation. Sijoittajan kannalta mielekkäämpi tapa tarkastella rahapoliittista ympäristöä on kuitenkin keskittyä pitkän aikavälin reaalikorkoon, jossa inflaatio-odotukset on huomioitu. Alla olevaan kuvioon on kerätty Saksan ja Yhdysvaltain inflaatioon sidotut 10 vuoden velkakirjakorot. Kuten kuviosta näkyy, Euroopassa on vasta hiljalleen päästy niissä plussan puolelle, kun taas USA:ssa korko on noussut jo yli 1,5 %:n.
Lähde: Bloomberg
Reaalikorot ovat käsite, jota kannattaa pitää silmällä. Reaalikorko on siis korko, jonka sijoittaja saa käteen, kun inflaation vaikutukset eliminoidaan, eli ”puhdas” tuotto velkakirjoista. Vaikka nimelliskorot ovat euroalueella nousseet jo jonkin aikaa, reaalikorko on vasta äskettäin noussut positiiviseksi, eli 10 vuoden velkakirjoista on vasta hiljattain alkanut saada reaalisesti positiivista tuottoa. Tämä voi olla negatiivista osakkeille, koska 1) nouseva korkotaso pistää kapuloita talouden rattaisiin ja 2) reaalikoron nousu tekee positiivista tuottoa ja matalaa riskiä tarjoavista velkakirjoista osakkeita houkuttelevamman sijoituskohteen.
Reaalikorkoja seuraamalla voi myös tehdä hätkähdyttävän havainnon rahapolitiikan tilasta. Vaikka keskuspankit ovat sekä Yhdysvalloissa että euroalueella kiristäneet reilusti rahapolitiikkaa, ei politiikka ole edelleenkään kovin rajoittavaa, sillä onhan reaalikorko vasta nollan tuntumassa. Korkeampia korkojakin on nähty, ja koronapandemian aikaiset vuoden olivat ennemminkin poikkeus reaalikorkojen maailmassa. Silloin reaalituotot tulivat osakkeista, mutta nyt vaihtoehtoja alkaa nousta, etenkin jos nimelliskorot jatkavat nousuaan ja inflaatio hidastuu.