Nykyisessä inflaatiokehityksessä on kaksi aaltoa: toinen on jo talouden rantoja yli vuoden pyyhkinyt ja sen taustalla ovat viimeaikainen talouden ”poikkeustila” eli koronapandemian aiheuttama tavaroiden kysyntä ja sen viime aikoina nähty laantuminen, palvelualojen lasku ja nousu. Toinen inflaatioaalto onkin sitten loivempi, pidempi ja hiljalleen tekeytymässä. Siihen vaikuttavat inflaation pitkäaikaiset tekijät (väestönmuutos, työmarkkinan niukkuus, pitkän aikavälin talouskasvunäkymä). Tätä aaltoa on myös vaikeampi havaita.
Talouspolitiikalla, eli julkisella kulutuksella, on viimeaikaisten tutkimusten mukaan ollut merkittävä rooli etenkin ensimmäisen aallon puhaltajana. St. Louisin Fedin äskettäin julkaisemassa tutkimuksessa käytiin läpi julkisen kulutuksen vaikutuksia inflaatioon koronapandemian aikana. Sen mukaan talouspoliittinen tuki näkyi vuosina 2020-2021 etenkin tavaroiden kulutuksen lisäyksenä; sen sijaan palvelualoilla vaikutukset olivat ei-merkitseviä eikä julkinen kulutus korreloinut tarjontapuolen, eli teollisuustuotannon kanssa. Lisäksi odotettu tulos oli, että vaikutus inflaatioon oli suurempi niissä talouksissa, joissa julkisten menojen osuus talouskasvusta oli suurempi.
Julkisen kulutuksen vaikutukset ”läikkyvät” myös muualle
Tutkimuksen antamat inflaatioluvut olivat mielenkiintoisia ja kertoivat myös siitä, kuinka julkisen kulutuksen vaikutukset ”läikkyivät” myös muualle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa julkinen tuki toi 2,6 %-yksikön ja Saksassa 1,1 %-yksikön lisäinflaation talouteen. Yhdysvaltain fiskaalielvytys lisäsi inflaatiota myös Kanadassa 2,6 %, Isossa-Britanniassakin 0,6 % ja Saksassakin yli 0,5 %. Kuten alla olevasta tutkimuksesta poimitusta kuvaajasta näkyy, Saksassa kotimaisen julkisen kysynnän vaikutus oli pieni, 1,1 %, kun taas ulkomailta kaupan kautta tullut vaikutus suuri, 3 %. Saksan kanssa hyvin samankaltaisia tulokset olivat Suomen kohdalla: julkisten menojen lisäys kotimaassa vaikutti inflaatioon positiivisesti 0,8 %-yksikön verran, mutta vaikutus ulkomailta oli 3,0 %.
Tutkimuksen tulokset pitävät sisällään varoituksen talouspoliittisen tuen vaikutuksista. Kuten tuloksista nähtiin, kysyntäpuolen stimulointi tarjonnan ollessa kireää johtaa korkeaan inflaatioon. Menokuri on julkisessa keskustelussa höltynyt ja EU:ssakin vanhat velkasäännöt joutivat romukoppaan, mikä osaltaan madaltaa kynnystä julkisille menolisäyksille ja lisävelan otolle. Se ei kuitenkaan ole riskitöntä, vaan voi huonosti suunniteltuna ja toteutettuna johtaa pitkäaikaiseen inflaatioon paitsi kotona, myös muualla.