Kabinettisuhmurointi uhkaa viedä sijoittajilta konsensuksen

Konsensusennusteet tarkoittavat analyytikoiden ennusteista koottua keskiarvoa. Ne kertovat, minkälaisia odotuksia markkinoilla vallitsee yrityksen tulevasta tuloskehityksestä. Ne ovat tärkeä työkalu sijoittajille, medialle, pörssiyhtiöille ja tietenkin meille analyytikoille itsellemme. Ne ovat yleishyödyllisiä: kun kaikki analyytikot osallistuvat, me kaikki hyödymme! Pääomamarkkina toimii tehokkaammin, kun meillä kaikilla on selkeä kuva markkinoilla vallitsevista yrityksen tulosodotuksista.

Paitsi jos osa analyytikoista jää pois konsensuksesta. Se on vähän kuin menisit nyyttäreihin syömään vain muiden tuomia herkkuja.

Nyyttäreiden järjestäminen ei taida olla analyysipiireissä tuttua puuhaa. Vuoden alussa voimaan astunut Mifid2-direktiivi on pakottanut pankit hinnoittelemaan aiemmin ”ilmaiseksi” jaetun analyysin erikseen. Analyysille on laitettu nyt oma hintalappu ja se tarjotaan vain analyysistä erikseen maksaville asiakkaille. Samalla ennusteiden tarjoaminen konsensukseen on pistetty osassa pankeista jäihin. Pankeissa on ilmeisesti mietitty, että nyt kun analyysi maksaa ja on ”suljettua”, niin miksipä antaa enää ennusteitakaan konsensuksen kerääjälle. Itsehän sitä saa jokainen päättää kenelle ennusteensa antaa.

Useat pörssiyhtiöt ovat nyt huolissaan oman konsensusennusteensa saatavuudesta. Ennusteita on alkanut jo putoamaan monissa yhtiöissä. Konsensuksen laatu heikkenee, mitä pienempi määrä osallistuu. Pörssiyhtiön sijoittajaviestinnän on vaikea arvioida, mitä markkinoilla odotetaan ja onko yhtiön viestit tulkittu oikein. Yhteistyö yhtiön sijoittajaviestinnän ja analyytikon välillä vaikeutuu.

En todella ymmärrä, kuinka toimialallamme ei osata katsoa omaa napaa pidemmälle siihen, mikä olisi pääomamarkkinamme toimivuuden ja kaikkien osapuolten etu. Konsensukseen osallistuminen kun ei tarkoita, että pankin ennuste tulisi julkiseksi näkyviin, sitä ainoastaan käytettäisiin keskiarvon laskemiseen. Sen ei pitäisi sotia kenenkään ansaintamallia vastaan.

Viisi Pohjoismaista pankkia ilmoittivat hiljattain muodostaneensa yhteenliittymän, jossa ne antavat jatkossa eksklusiivisesti vain yhdelle konsensuksen laskijalle ennusteensa. Tämä kartellikonsensus yritetään rahastaa sen käyttäjiltä. Tällaisella kabinettisuhmuroinnilla toimialamme ampuu itseään pahasti jalkaan pitkässä juoksussa.

Toivon, että sijoittajat, pörssiyhtiöiden sijoittajaviestintäosastot ja analyysitoimijat nostavat ääntään ennusteiden avoimuuden puolesta. Analyysi on kuihtumassa riittävän paljon Mifid2:n myötä, eikä pääomamarkkinamme todellakaan tarvitse tällaista suhmurointia. Pohjoismaisten pankkien toiminnasta vielä kummallisempaa tekee se, ettei muualla Euroopassa ole nähty vastaavaa Mifid2:n jälkeen Vara Researchin selvityksen mukaan.

Konsensuksesta pois jäävien on hyvä muistaa tämä. Joka kerta, kun hyödynnätte markkinaodotusten arvioinnissa muiden tekemää konsensusta, olette vapaamatkustajia. Joka kerta kun analyytikkonne päivittää konsensusennusteisiin pohjautuvan analyysinsä verrokkitaulukon, olette vapaamatkustajia.

Kirjoitan tämän siksi, että tehtävämme on edistää pääomamarkkinan avoimuutta ja toimivuutta. Inderesillä ei ole liiketoimintaa konsensusennusteisiin liittyen. Pankkien sulkeutuminen omaan kuoreensa vain hyödyttää meidän kaltaisia avoimia toimijoita, mutta en silti toivo näin tapahtuvan. Olisi sijoittajan ja koko pääomamarkkinan etu, että markkinoilla olisi useampia avoimia toimijoita.