Bruttoinvestoinnit DCF:ssä
Kysymys
Miten laskette yrityksen bruttoinvestoinnit, jota käytätte DCF-malleissanne?
Vastaus
Hei!
DCF-mallissa bruttoinvestoinnit sisältävät investoinnit sekä aineelliseen että aineettomaan omaisuuteen. Näiden kahden suhde riippuu pitkälti yhtiöstä itsestään, liiketoimintamallista ja toimialasta.
Yksinkertaistetusti bruttoinvestointeja voidaan pyrkiä arvioimaan suhteuttamalla bruttoinvestointeja liikevaihtoon. Oletetaan, että yhtiö toimii pääomavaltaisella toimialalla ja se on tehnyt pidemmällä aikavälillä keskimäärin X euroa liikevaihtoa, joka on vaatinut Y euroa omaisuutta (tässä tapauksessa pääosin kiinteää omaisuutta). DCF-mallin ennustejakson ollessa kymmenen vuotta voidaan karkeasti olettaa, että edellä mainittu liikevaihdon ja omaisuuden suhde ei muutu merkittävästi ennustejaksolla. Tätä kautta pystytään alkaa haarukoimaan investointien määrää vuosittain. Toisaalta myös IFRS 16 -standardin käyttöönotolla on ollut vaikutusta investointeihin, koska se lisäsi käyttöomaisuuden määrää taseessa, vaikka yhtiöt eivät sinänsä ole tässä yhteydessä ”investoineet” uuteen käyttöomaisuuteen. IFRS 16 -standardin vaikutuksista olemme kirjoittaneet aikaisemmin täällä.
Mikäli yhtiön liikevaihto tulevaisuudessa kasvaa, vaaditaan usein sen aikaansaamiseksi myös investointeja. Investointitarve riippuu paljon yhtiön liiketoimintamallista ja toimialasta sekä esimerkiksi siitä, kuinka skaalautuvaa liiketoiminta on. Pääomakevyt liiketoimintamalli ei vaadi suuria investointeja, vaan liiketoimintaa voidaan pyörittää vähemmällä pääomalla. Vastakohtana pääomaraskas liiketoiminta, kuten yleisesti esimerkiksi raskas teollisuus, jossa liikevaihdon kasvattamiseksi vaaditaan investointeja suuriin koneisiin ja rakennuksiin, jotka sitovat merkittäviä summia pääomaa. Tästä johtuen myös bruttoinvestointien määrä on suurempi.
Yhtiöiden erilaiset investointiohjelmat vaikuttavat myös investointien määrään ja ajoittumiseen. Yhtiön elinkaaren vaihe on myös olennainen tekijä, joka vaikuttaa investointien määrään. Nuoren yhtiön täytyy panostaa voimakkaasti kasvuun ja täten investoida merkittävästi, kun taas kypsässä vaiheessa oleva yhtiö ennemminkin investoi puolustaakseen omaa asemaansa ja kilpailukykyään sekä viivästyttääkseen pitkällä horisontissa siintävän konkurssin. Lisää pohdintaa yhtiön elinkaaren eri vaiheisiin liittyen tarjoaa Aswath Damodaran videollaan. Meidän osakestrategi ja analyytikko Juha Kinnunen on myös pureksinut DCF-mallia syvällisemmin aikaisemmin täällä.
Jouluterveisin,
Eemeli