Copyright © 2019. Inderes Oy. All rights reserved.

Nyt koronakevään aikana ja jälkeen on ollut tapetilla yhtiöiden (mm. NoHo, Finnair, Norwegian) rahoituskuviot. Olisiko mahdollista saada tiivis ja kansantajuinen infopaketti kaikille, jotka eivät ole käyneet kauppakorkean rahoituksen kursseja? Esimerkiksi eri vaihtoehtojen erikoispiirteet, mahdolliset riskit ja vaikutukset yritykseen (taseeseen) ja sijoittajiin tai jne oleelliset asiat? Nämä kun saisi vielä konkurssin velkomisjärjestykseen niin ai että!

Inderesin kommentti 

Hei,

Yhtiöt tarvitsevat pääomaa pyöriäkseen kuten ihminen tarvitsee ruokaa elääkseen, ja sitä voi useimmiten olla kahdenlaista: omaa ja vierasta. Vieras pääoma on usein velkaa, josta pitää (ainakin vielä vuonna 2020...) maksaa korkoa eli korvausta riskiä vastaan, mitä lainaaja ottaa. Vieras pääoma, eli velka, ei oikeuta omistusoikeuteen.

Sen sijaan omaan pääomaan ei liity takaisinmaksuvelvollisuutta, mutta pääomia sijoittajilta kerätessä joutuu (tai pääsee) luovuttamaan heille omistusosuuden yhtiöstä.

Mikä sitten on sopiva suhde omaa ja vierasta pääomaa yhtiölle? Riippuu tilanteesta. Jos maailmassa ei olisi lainkaan riskiä (melko optimistinen kuvitelma), voisi firmat rahoittaa itsensä periaatteessa kokonaan vieraalla pääomalla. Riski on kuitenkin aina läsnä ja silloin (osake-)sijoittajien rahat maistuvat kummasti. Tässä Q&A:ssa on käyty asiaa hieman läpi, jos kiinnostaa enemmän ( https://www.inderes.fi/fi/kysymys/tavoiteltu-velkaantumisaste ). Lyhyesti voisi todeta, että mitä vivutetumpi (velkaisempi) yhtiö, sitä enemmän riskiä ja sitä useammin osavuosikatsauksen julkistustilaisuudessa käy osakesijoittajien lisäksi myös velkojien edustajia kyselemässä kuulumisia.

Kävimme juuri Sijoituskoulussa läpi osakeanteja. Esimerkiksi Finnairin tapauksessa kyseessä oli merkintäoikeusanti, millä yhtiö keräsi sijoittajilta uutta pääomaa. (Katso täältä https://www.inderes.fi/fi/osakeannit ). 

Osakeannissa yhtiö kerää omaa pääomaa, joten se luonnollisesti vahvistaa tasetta ja madaltaa riskitasoa. Toisaalta, se dilutoi omistajien omistusosuuksia, jos he eivät lisää omistuksiaan merkintäoikeusannissa. Toisekseen, vaikka pörssi on yritysten rahoituskanava, toivoo sijoittaja ensisijaisesti, että raha virta liikkuu osinkoina yhtiöltä sijoittajan taskuun, ei toisin päin!

Suomessa näkee usein laskettavan liikkeelle myös hybridilainaa, jolla on ehkä hieman kekkuli maine johtuen hybridilainaan usein liittyvistä korkeista koroista, mitkä tekevät melkoisen loven yrityksen tulokseen (lue=osakkeen omistajien taskuun). Tätä tekee kaikenlaiset vekkulit SRV:stä Sampoon, joskin hyvin erilaisin koroin ja tarkoituksin. Hybridilainan etuna on, että se luetaan taseessa omaksi pääomaksi ja täten parantaa yhtiön velkaisuuslukuja. Sen lisäksi hybridilainan saaminen ja tunnuslukujen parantaminen voi avata tien muunlaisen, edullisemman velan saamiseksi. Hybridilainassa ei välttämättä ole pakollista takaisinmaksupäivää, mutta usein on jokin minimiaika minkä verran sen on ainakin pakko antaa muhia taseessa osakesijoittajien riemuksi. Tämän ajan jälkeen sen voi maksaa, hallituksen niin päättäessä, takaisin. Hybridilainan hyväksi puoleksi voidaan lukea sen, että pahassa paikassa se parantaa yhtiön tunnuslukuja ja se antaa johdolle pelivaraa vahvistaa yhtiötä. Ilman hybridia yhtiö joutuisi mahdollisesti tekemään osakeannin epäedullisissa oloissa, mistä seuraisi taas diluutiota. Tuskin mikään pännii omistajia enemmän, kuin aliarvostetulla osakkeella tehty osakeanti!

Hybridilainan korot ovat usein korkeita kuten mainittu, mutta esimerkiksi Sammon viimeisimmän lainan korko näytti asettuvan todella matalaksi 2,5 %iin. Yhtiö itse on kommentoinut aiempaa hybridilainaa Q&Assa näin:

Hybridilainojen hyöty on siinä, että ne ovat oman pääoman ehtoisia. Näin ollen ne parantavat vakavaraisuutta ja antavat liikkumavaraa markkinoilla toimimiseen. Ylimääräinen pääoma ei ole koskaan pahasta, jos markkinoilla tulee vastaan hyviä mahdollisuuksia.

Lisäksi näinä matalien korkojen aikoina hybridilainaa saa edullisesti, joten sitä on jo ihan pääomarakenteen optimoinnin näkökulmasta järkevää olla hieman taseessa. Osana toimenpiteitä, joilla Sampo vastaa Nordea-omistukseen kohdistuvien vakavaraisuusvaatimusten kiristymiseen, laskimme toukokuussa liikkeeseen 500 miljoonan euron arvoisen 30-vuotisen hybridilainan, joka on mahdollista lunastaa takaisin kymmenen vuoden kuluttua. Lainalle oli runsaasti sijoittajakysyntää ja lainan kuponkikoroksi muodostui 3,375 prosenttia, mitä voi pitää hybridilainalle varsin matalana. Lainan korkoon vaikuttavat luonnollisesti yleinen korkotaso, sijoittajakysyntä ja yhtiön riskiprofiili, mutta monissa tapauksissa korot ovat lähennelleet 10 prosenttia tai olleet jopa vieläkin korkeampia.”

Sampo tunnetusti miettii omistaja-arvoa ja heille hybridi on suhteellisen edullinen instrumentti, eli kaikki hybridilainat eivät ole niin pahasta, mitä useat sijoittajat ajattelevat.

Matiakselta sain kommentin NoHon rahoituspaketista:

Huhtikuussa NoHo sopi noin 34 MEUR:n väliaikaisesta 12 kk:n rahoituspaketista. Rahoituspaketti oli vieraan pääoman ehtoista ja siinä oli mukana Finnveran takaus 15 MEUR:n osalta sekä Norjan ja Tanskan pienemmät valtiontakaukset. Toukokuussa NoHo jatkoi 22 MEUR:n yritystodistusohjelmaa 12,5 MEUR:n osalta tämän vuoden syksyyn asti. Yritystodistukset ovat luonteeltaan vierasta pääomaa ja niillä pyritään kattamaan lyhyen aikavälin rahoitusvaateet. Toukokuun lopussa NoHo sai rahoitusneuvottelut maaliin, kun yhtiö sopi Tesin (Suomen Teollisuussijoitus Oy) kanssa 10 MEUR:n konversio-oikeudellisesta lainasta. Tämä laina oli siis vvk-laina eli niin sanottu välirahoitusinstrumentti. Tällä lainalla NoHo maksoi pois jäljellä olevan osan vanhasta yritystodistusohjelmasta ja loppu osa jätettiin parantamaan yhtiön likviditeettiasemaa. Tarkemmat kommentit NoHon rahoitusjärjestelyistä on luettavissa täältä, täältä ja täältä

Konkurssista: en mene tässä tarpeettoman syvälle velkomisjärjestyksessä konkurssitilanteessa, mutta maksukyvyttömyyden vetäessä yhtiön konkurssiin ensimmäisenä tuhkia pesästä ovat viemässä velkojat. Konkurssissa velkojat ovat määräysvallassa yhtiön omaisuudesta. Velkoja on sitten eriarvoisia (ensin seniorit, sitten juniorit). Hybridilaina tulee velkojista viimeisenä. Pahnan pohjimmaisina ovat osakkeenomistajat, jotka saavat konkurssipesästä jotain, jos edellä olevien ryhmien tarpeet on tyydytetty. Lähtökohtaisesti yksityissijoittajalle lienee helpompaa sijoittaa menestyviin kasvuyhtiöihin, kuin laskeskella potentiaalisia saatavia konkurssipesistä vuosien prosessien jälkeen.

Terveisin,

Verneri