Mennään sitten tarkemmin noihin operatiivisiin ja talouslukuihin.
Tässä nähdään tuotannon kannalta vasemmalla tuo meidän rikastamo. Käsittelemme rikastamolle syötetyt malmitonnit ja. Ja keskellä on malmin pitoisuus ja oikealla meidän hopeatuotanto. Ja kuten tuosta nähdään, niin tuo hopeapitoisuus jäi. Jäi nyt alle tuon meidän ennakoidun. Ja se nimenomaan tuli nyt sitten joulukuusta, eli loka-marraskuu oli ihan suunnitelmien mukainen.
Mutta nyt sitten näiden sortumien myötä ja niiden aiheuttamien rakenteellisten vaimentumien myötä.
Ja myös sitten pienempien vaihtoehtoisten louhosten alempien pitoisuuksien takia jäätiin hiukan tuosta ikkunasta.
Hiukan vaikutti sitten tietysti myös tuonne louhittuihin tonneihin eli. Eli meidän suunnitelmissa oli kuitenkin syöttää enemmän malmia tuonne rikastamolle, mutta se jäi nyt tuohon 123 000 tonniin. Siinä nyt. Sitten hiukan tästä on kysymyksiä tullut jo jo aikaisemminkin. Hiukan tarkemmin nyt siihen, että mitä joulukuussa tapahtui eli siellä. Tämä on ikään kuin kaksijakoinen haaste, mikä meillä oli. Ensimmäinen asia on tietysti se, että siellä oli paikallisia heikompia alueita. Oli siellä kalliossa ja ne tuennat ja. Ja suunnittelu, mitä siihen oltiin tehty, ei kuitenkaan riittänyt, vaan louhos louhittiin väärällä tavalla ja. Ja koska louhinta tapahtui väärällä tavalla, sortui louhos. Isompia kiviä jouduttiin sieltä sitten erikseen poistamaan, räjäyttämään ja useampaan kertaan uudelleen tukemaan. Ja ja louhimaan avaamaan sitä aluetta. Eli tämä aiheutti nyt sitten useamman viikon pysähdyksen siinä.
Tietysti kustannuksia syntyi, ja. Ja myös sitten tämä raakkuvaimennus. Mitä tässä tapahtui, niin se tiputti malmin hopeapitoisuutta. Mutta tämä tapahtui tosiaan ihan normaalissa louhoksen louhinnassa ja tällä ei ollut vaikutusta ihmisille tai kalustolle sinänsä. Riski osaltaan kuuluu kaivostoimintaan. Siihen pystytään kyllä erinäisin keinoin varautumaan ja näin tehdäänkin, mutta tällä kertaa valitettavasti tämä riski sitten toteutui. Miksi se sitten pääsi vaikuttamaan niinkin merkittävästi meidän tuotantoon, on se, että meillä ei ollut siihen korvaavia louhoksia ainakaan siinä mittakaavassa kuin oltaisiin haluttu ja tätä kautta sitten ne volyymit ja pitoisuudet jäivät alemmalle. Tämä, miksi meille ei niitä korvaavia louhoksia ollut, on tavallaan jatkumoa sieltä viime vuodelta, missä meidän peräänajo ei edennyt suunnitelmien mukaisesti. Tarvitsee todeta, ja kuten on kerrottu, niin nyt se peräänajo on sillä tasolla missä sen pitää olla.
Ja tuo kapasiteetti tuolla meidän urakoitsijan kanssaan on oikealla tasolla ja sitä on ihan onnistuneesti edistetty viime kuukausien aikana. Eli näistä kahdesta tuli nyt se, että sekä malmin määrä että sen pitoisuus jäivät alle omien ennusteidemme. Ja tämä on myös vuodenvaihteen yli vaikuttanut tilanne nyt sitten tammikuuhun. Mutta se mitä tässä nyt sitten on tehty ja tehdään, niin tietysti tuo alue missä oltiin louhimassa ja missä tämä tapahtui, niin se on laitettu kuntoon vastaavien tilanteiden estämiseksi. Se on ikään kuin siivottu, ja senhetkinen tilanne on hallinnassa, ja nyt sitten se tuenta ja louhintasuunnitelma sille alueelle. Sitä on suunniteltu uudestaan, jotta tällä nimenomaisella alueella ei varmasti pääse tapahtumaan vastaavaa. Vastaavaa ei enää nähdä jatkossa. Vielä isompi asia on sitten tulevaisuutta varten.
Meidän pitää avata ikään kuin varalle tai rinnalle tämmöisiä riippumattomia louhosalueita ja louhoksia enemmän. Ei välttämättä avata, mutta valmistella ne siihen vaiheeseen, että jos käy jotain odottamatonta, niin meillä on sitten tavallaan korvaavat louhokset olemassa. Eli tätä tullaan vahvasti hakemaan nyt tämän vuoden aikana. Eli lähdetään sieltä, että sitä perään ajetaan nyt vielä enemmän etupainotteisesti, kun meillä kapasiteettia on. Valmistellaan niitä louhoksia, suunnitellaan niin valmiiksi, että siinä vaiheessa kun on tarve, niihin päästään nopeasti käsiksi.