00:00Tervehdys vartin katsojat. Multa on vuosia toivottu kirjahyllyvarttia, missä mä kävisin läpi eri kirjoja, mitä mun kirjahyllystä tai hyllyistä löytyy. Ja vihdoin on sen vartin aika. Tää on paljon vapaamuotoisempi setti. Mä oon kasannut tohon taakse, eteen, viereen ja alle jos jonkin verran kirjoja, mitä mä haluisin tässä vartissa esitellä. Tietysti ihan vaan pelkkä pintaraapaisu, mitä kaikkea hyllystä löytyy, mutta sellaisia kirjoja, mitkä on jäänyt itselleni erityisesti mieleen, mistä oon tykännyt. Yleensä varteissa mä keskityn tosi tiukasti vaan sijoittamiseen ja talouteen, mut mä aattelin, että ne kirjahyllyvartit, niin ei ikinä oo haittaa promota sellaista laajaa lukemista, niin esittelen vähän laidasta laitaan, mutta varsinkin loppupäässä tulee olemaan enemmän semmosia mun mielestä hyvin keskeisiä sijoituskirjoja, mitkä, jos on vähänkään enemmän kiinnostunut sijoittamisesta, niin kannattaa mun mielestä ihan jopa ostaa. Ei siis mitään markkinointiyhteistyötä kuitenkaan näiden kirjantekijöiden tai kustantajien kanssa. Eli ihan tänne vapaaehtoinen oma suositus, ja lukee huolella. Mä itse tosiaan tykkään yleensä ostaa kirjoja. Ensinnäkin mun mielestä kirjat on esteettisesti kauniita monesti, ja sitten niihin on helpompi palata. Plus kun ne omistaa itse, niin mä tykkään hirveästi töhriä niihin kaikennäköisiä merkintöjä, omia ajatuksia ja piirrellä niihin, ja niihin on helpompi aina palata jälkikäteen ja kerrata jotain tiettyjä kohtia. Tuttuun tyyliin pyydän peukuttamaan varttia, ja se piristää mieltä sekä algoritmeja. Hypätään kirjoihin.

01:29Taloushistoriaa kun harrastan vapaa-ajalla, ja taitaa siitä jokin tutkintokin löytyä, niin ihan ekana täytyy nostaa tämmönen kirja kuin Tulipmania eli tulppaanimania. Tulppaanimania. Tunnetaan siis usein arkikielessä semmosena hullun finanssikuplan huipennuksena, missä 1600-luvun alkupuolella hollantilaiset möis kilpaa sipulia, hinnat ihan kattoon ja ihastui niihin tulppaaneihin. Ja sit kun ne tulppaanien hinnat lopulta romahti, jotka saattoi siis maksaa jopa omakotitalon verran siihenkin aikaan, niin koko Hollannin talous olis mennyt ihan kankkulan kaivoon. Ja aika usein kun puhutaan pörssikuplista, vaikka nykyäänkin, niin saatatte nähdä viittauksia tähän tulppaanimaniaan. Mutta tässä on itse hyvä esimerkki, minkä takia kannattaa päivittää omaa historiatietoisuuttaan. Nimittäin tämä usein mediassa ja blogeissa ja muissa nostettu kuva tulppaanimaniasta ei pidä paikkaansa, ja se pohjautuu aineistoihin, joita on kirjoittaneet henkilöt, jotka ei itse suinkaan nähneet sitä edes omin silmin, vaan Anne Goldgar on urheasti penkonut tarkasti Alankomaiden arkistoja ja tullut siihen lopputulemaan, että tulppaanimania oli itse asiassa paljon viattomampi semmoisten eliittikauppiaiden ja muiden pikku harrastus. Toisin sanoen voisi puhua sellaisten luksustuotteiden keräämisestä ja viattomasta spekulaatiosta, ja kun lopulta niiden hinnat sitten romahti, niin asiat kuitenkin... Suurin osa sijoittajista selvisi ihan itse kuivin jaloin siitä. Eli Hollannin talous ei suinkaan sen takia myöskään romahtanut. Eli tulppaanimania ei ole itsessään ihan hyvä vertaus mihinkään. Pörssikuplaa se sopii ehkä paremmin semmoseen, jos tulee vaikka keräilyyn tai johonkin hirveän korkeita hintoja, niin silloin voi paremmin heittää tuon tulppaanimanian sitten vuorostaan ihan toiseen laitaan. Toivottavasti te pysytte mukana.

03:07Itse kävin aikoinaan tosi paljon Jaskan grillillä. Sittemmin tullut puolisolta huomautuksia valkosipulin määrästä, ja Jaskan grillinpitäjä Aliisa Karhumäki taitaa tällä hetkellä olla noin 85-vuotias yrittäjä. Edelleen mun käsittääkseni aktiivinen grillillä, on kasannut tämmöisen kirjan, missä on tämmöisiä runotyyppisiä kokoelmia eri asiakkailta. Kuten mä sanoin, mä tykkään lukea laajasti. Tässä on yksi näyte. Ahde tuli luukulle yllättäen. Huppelissa oli heti sen näin, makkaraa tahtoo grillistä, hän alkoi heti tinkiä. Makkarat meillä on höyryssä, niissä on hinnat. Niistä ei voi tinkiä. Vähän hän purnasi, sitten otti campingin. Sen jälkeen ei ole tinkinyt, on heti hintoihin tyytynyt. Joskus kyllä hän hymyilee pois. Usein hymyilemättä astelee Jaskan grilliin. Erinomainen grilli. En ole lukenut suinkaan näitä kaikkia, mutta mun mielestä tällainen varsinkin, kun liippaa läheltä omaa elämääni. Kyllähän tuollainen kokoelma ehdottomasti kuuluu siinä vaiheessa hyllyyn.

04:07Sitten pitää esitellä vuorostaan mieleenpainuva businesskirja, jonka mä luin itse vasta vähän aikaa sitten, vaikka mun ois oikeasti pitäny lukea tää jo 15 vuotta sitten. Jan Wallanderin, ruotsalaisen Handelsbankenin, yhden maailman kannattavimpana menestyneimmän pankin toimitusjohtajan kirja Decentralisation: Why and How to Make It Work. Jo jokusen vuosikymmenen vanha kirja, mutta näkökulmat eivät ole lainkaan vanhentuneet sitten tämän kirjoittamisen. Eli hajautettu päätöksenteko. Minkä takia, ja miten saada se toimimaan? Ruotsi on monella tapaa poikkeuksellinen yhteiskunta, ja ihan syystäkin. Me suomalaiset ollaan monesta asiasta heille kateellisia, ja yksi poikkeuksellinen piirre, mikä näkyy Ruotsin pörssissä, on se, että siellä on kokonainen rypäs yhtiöitä, joiden käytännössä toimintamalli nojaa hajautettuun päätöksentekoon eli ytimeltään siihen filosofiaan, että ihmisyksilöt on älykkäitä moraalisia toimijoita, jotka kykenee selkärankasuoraan tehtävään toimintaan, ovat rehellisiä ja pystyvät tekemään parhaat ratkaisut lähellä asiakasta ilman, että päämaja päsmäröi siihen päälle. Ja tämä kirja on käytännössä sen filosofian ilosanomaa. Handelsbanken on tunnetusti, tai ainakin oli silloin Wallanderin aikaan ja pitkään sen jälkeen, täysin hajautettu toimintamalliltaan. Eli konttorit teki itsestään tosi pitkälle isojakin luottopäätöksiä, joissa, jos oli ihan megaiso luottopäätös, niin sitten päämaja tuli siihen päsmäröimään vasta messiin, ja tämän avulla... Oikeastaan konttoreilla oli iso insentiivi tehdä tosi järkeviä päätöksiä, koska myös se vastuu oli niillä. Mutta totta kai ne konttorithan myös tiesi paikallisesti tosi hyvin ne asiakkaat ja heidän taloustilanteensa, ja sen takia Handelsbankenin luottotappiot itse tähän päivään asti ovat olleet todella matalat suhteessa vaikka miltä näyttää. Keskimääräisellä pankilla. Mutta tämä decentralisation ei tietysti rajoitu vain Handelsbankeniin. Ruotsissa on myös aivan loistava rypäs sellaisia huippuhuippuyhtiöitä, joita kutsutaan ns. sarjayhdistelijöiksi, eli yhtiöitä, joiden liiketoiminnan arvonluonti nojaa aina uusien yritysten ostamiseen. Siinä missä yleensä isot yrityskaupat menee pieleen, niin itse asiassa tilastollisesti näissä pienissä yrityskaupoissa on suhteellisen hyvät onnistumisprosentit, ja Ruotsissa on syntynyt kokonainen kaaderi johtajia, kun siellä on niin pitkään puhuttu tästä hajautetun päätöksenteon mallin autuudesta, jotka osaa antaa niiden bisnesten jatkaa autonomisesti elämäänsä ja tehdä ne päätökset edelleen siellä ruohonjuuritasolla lähellä asiakasta. Ja se tuntuu toimivan ruotsalaisilla tosi hyvin. He osaavat vaatia tietysti totta kai myös tuloksia. Huom. Vastuu ja vapaus kulkee aina käsi kädessä. Se on tärkeä oivallus myös tässä ohella, että eihän tietysti vapaus toimi, jos ei siinä ole samaan aikaan myös tulosvastuuta. Sen takia ne firmat pystyy paisumaan kuin pullataikina. Huolimatta joidenkin aika isostakin kokoluokasta, tässä kirjassa on myös tosi radikaaleja mielipiteitä varmasti monen korvaan, esim. Wallanderin mielestä budjetoiminen on ihan turhaa, koska ennustaminen on mahdotonta, ja itse hän on siinä ihan oikeassa. Onhan se tavallaan huvittavaa, kuinka paljon firmat käyttää aikaa budjetoimiseen ja muuhun vain todetakseen sitten, että eihän ne ennusteet pidä lainkaan paikkansa. Sen sijaan tuossa takana on ajatus, että joka vuosi pitäisi pystyä tehostamaan niissä kuluissa sieltä edelliseltä tasolta ja sitä kautta. Tietenkään näiden liiketoimintayksiköiden kulut ei lähde paisumaan, koska jokaisella on kannusteet ja motiivi pitää kulutaso jatkuvasti tiukkana, eikä sen takia sinun tarvitse myöskään tehdä mitään laajoja keskusjohtoisia budjetteja. Vähän vanhempi businesskirja, mun käsittääkseni edelleenkin hyvin kurantti, provosoiva. Kannattaa ehdottomasti lukea ja pistää mietintämyssyyn, miten se nyt oikeasti toimii noin hyvin.

07:45Historiasta vuorostaan takaisin siihen palaten. Mun mielestä aivan loistava historiakirja, mä kehuin aikoinaan tätä niin paljon mun kavereille, että tuli jo huomautuksia, että luenko mä mitään muuta, niin sitten mä en ole uskaltanut vuosiin tästä puhua, mutta tämmönen kuin Graham Robbin kirjoittama The Discovery of France. Sopii periaatteessa. Jos joskus sattuu vaikka pyöräreissuille Ranskan läpi, niin sopii siihen hyvin, koska tätä kirjaa on periaatteessa tehty niin, että on pyöräilty 1400 mailia ja sitten hengailtu neljä vuotta tietysti arkistoissa siihen päälle. Tämän kirjan ydinajatus ja teesi on tuoda se esiin, kuinka keinotekoinen yhteiskunta ja rakennettu lopulta Ranskakin on. Ja tämä havaintohan tietysti pätee myös moneen muuhunkin yhteiskuntaan. Nykyaikana kun ajatellaan eri valtioita, niin me mietitään ne valtavan homogeenisina yksiköinä, kuin Ranska olisi aina ollut. Ja kaikki ranskalaiset puhuvat aina ranskaa ja asiat on aina olleet näin. Mutta tämä kirja tuo hyvin esiin sen, kuinka tavallaan Pariisista käsin keskitetysti. Nykyinen Ranska ja meidän mielikuva Ranskasta on rakennettu 1700-luvulta alkaen. Ennen rautateitä... Eihän tieto liikkunut hirveän nopeasti, se liikkui vain tiettyjen kaupunkien välillä. Jotkut maaseutuyhteisöt saattoi ajatella itsensä enemmän... Ne on osa sitä paikallista yhteisöä, ei mitään osaa mitään Ranskan imperiumia tai muuta. Täällä on hauskoja anekdootteja siitä, että vaikka Rooman valtakunta oli romahtanut jo 1500 vuotta aiemmin, niin joissain paikoissa ihmiset saattoivat esimerkiksi laskea asioiden arvoa. Roomalaisella valuutalla edelleen, koska ei sillä Ranskan rahasta ollut niin tietoa. Tai miten ranskan kieli on tavallaan se, mitä puhutaan Pariisissa, ja kaikki paikalliset murteet ja paikalliset kielet on sitten myöhemmin alistettu muun muassa sille, että oikeusasteiden ja muiden pitää toimia vaan ranskaksi, ja sitä kautta hävitetty lopulta ne Ranskan paikalliskulttuurit, kun maa on yhtenäistetty. Ja tämähän on hyvin tyypillinen tällainen vallan keskittäminen, mikä tapahtui tuossa uuden ajan alusta alkaen ja kiihtyen teknologisen kehityksen myötä, kun pystyi rautateillä ja lennättimillä ja muilla, nykyään tietysti internetillä ja poliisivoimilla ja muilla sitten levittää sitä. Mutta hyvin kuvaa sitä. Ja tosiaan varmasti pätee moneen muuhunkin maahan. Herättää tosi paljon ajatuksia siitä, että kuinka nykyisiäkin tämmöisiä sosiaalisia keksintöjä meidän valtiot sitten lopulta on.

09:55Liippaa läheltä tätä tunnettua kirjaa Kuvitellut yhteisöt. Sitten voisin taas vuorostaan ihan aiheesta toiseen, kun musta on tullut lapsellinen ihminen. Mä ostin tän mun puolisolle puolison äitienpäivälahjaksi. Ehkä hirveen piristävä kirja. Tää käsittelee sitä, miten nuoret voi niin älyttömän huonosti. Ja kas kummaa, samaan aikaan kaikki mentaaliset ongelmat on räjähtäneet käsiin, kun sosiaalinen media ja älypuhelimet on saatu kouraan. Paljon, tosi paljon hyvää tilastoaineistoa, minkä varmaan joku Metan PR-ihminen kiistäisi välittömästi, että se on vaan sattumaa, kun Instagramit ja muut on yleistynyt. Että miksi tyttöjen omatunto on ihan romahtanut jonnekin pohjamutiin ja minkä takia pojat eriytyy jonnekin koppiin vaan pelaamaan pelejä ja koneella... Ei me sitten tietysti mitään vikaa. Itekin tykkään pelata aina välillä, jos vaan aikaa siihen riittää. Hyvä pala tutkimustietoa aiheesta, ja kirjassa on mun mielestä hauska pointti siitä, että me suojellaan hirveästi lapsia ja ihmisiä fyysisessä maailmassa ja sitä, että he ei saa enää tehdä fyysisessä maailmassa mitään. Mut sit me annetaan kuitenkin muksun rellestää tuolla digitaalisessa maailmassa. Ja eihän meillä ole itse asiassa mitään kattavaa tieteellistä tietoa siitä, että jos rellestät digitaalisessa maailmassa ja skrollaat 10 tuntia päivässä, niin mitä se oikeasti tekee ihmisen aivoille? Ja jos vaikka ihmiseltä tuhoutuu keskittymiskykyä lapsena, niin pystyykö sitä edes ikinä korjaamaan? Se on aika hullua. Siinä missä jos menee vaikka jalka poikki leikkikentällä, niin kyllä me suunnilleen tiedetään, miten se voidaan fiksata sairaalassa. Ehdottomasti, jos teillä on muksuja tai aihe kiinnostaa muuten, niin suosittelen lukemaan. The Anxious Generation.

11:20Jonathan Haidtilta sitten vuorostaan vähän toisenlaista, näytelmää tai kaunokirjallisuutta. Ite tykkään tosi paljon Oscar Wildesta. 1800-luvulta loistava brittikirjailija, sittemmin muutti Pari... Hauta löytyy kylläkin Pariisista. On siellä käynytkin joskus takavuosina. Äärettömän semmoista viiltävää brittihuumoria. Suosittelen jokaiselle, jos haluaa nauraa. Nää on yleensä aika nokkelia. Nyt mä en lue tästä mitään otoksia. Tän voisi lukea koko näytelmäkokoelma. Varmaan tunnetuimpia teoksia häneltä on kuitenkin toi Dorian Grayn muotokuva.

11:57Sitten taas aiheesta kukkaruukkuun. Mä alun perin ostin tän isälle joulu- tai isänpäivälahjaksi viime vuonna, mutta sitten totesin, että ei vitsi kun on makeen näköset kannet, oikein tommoset kultaiset. Kattokaa, Jumalan synty. Isän ja pojan kätketty historia. Tässä on kolme kirjoittajaa, Ville Mäkipelto, Juha Pakkala, Raimo Hakola, ja tämä nimensä mukaisesti käy läpi historiallisena, ei uskonnollisena kirjana, vaan enemmän historiatutkimuksen kautta. Miten meidän käsitys Jumalasta ja Jeesuksesta on rakentunut yli ajan. Esimerkiksi Jumala oli alun perin ihmisen kaltainen olento muiden jumalten joukossa. Tämä oli aluksi tosi paljon myös israelilaisella, ja hänellä oli myös alun perin vaimo, joka sittemmin on unohdettu pois kuvioista, ja vasta temppelin tuho johti ajatukseen taivaallisesta Herrasta enkeleineen sekä Saatanasta, Helvetin hallitsijasta. Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja. Toki kun tämmöisiä tutkitaan, asioita mitä on tapahtunut pari tuhatta tai kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten, niin se aineiston taso on sellaista, että on löydetty yksi savipalanen aavikolta ja sitten siitä tulkitaan, että ahaa, nyt on palvottukin tuommoista, mutta joka tapauksessa äärimmäisen mielenkiintoinen kuva, johon kuitenkin... Vaikka Suomikin on tosi maallistunut maa, niin onhan ehdottomasti Eurooppa, Suomi ja monet muut maailmankolkat kulttuuriltaan. Ja muuten on kristillinen arvopohja, ja muutahan tämä. Kannattaa ehdottomasti lukea. Tämä avartaa tosi paljon sitä, miten kristinusko ja nämä konseptit on saanut alkunsa.

13:19Jatkaen taas historiasta. Joskus luen tämmösiä tosi vanhoja. Tässä on Tacituksen Germania, kirjoitettu joskus ehkä 100 jälkeen Kristuksen syntymän. Hauskoja kuvauksia germaaniheimoista eli siis heimoista, jotka asui tietysti Rooman valtakunnan pohjoispuolella, nykyisessä Saksassa. Mun täytyy täältä nostaa vaan ihan anekdoottina, mikä aina saa mut hymyilemään. Jos mä palaan tähän kirjaan, täällä on ihan viimeinen kappale Fenneistä, josta on kirjoitettu näin. Jokainen varmaan arvaa heti, mihin nämä fennit suunnilleen viittaa. Ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ovat sijoittaneet First North -osakkeisiin. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Ja sitten ihan viimeinen, luettais koko kappaletta, mutta he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa. Kuulostaa todellakin hesulisijoittajilta näinä viime vuosina. Fennit tosin. Vaikka tietysti Fenni ehkä nykymielessä viittaisi suoremmin suomalaiseen, mutta taitaa itse asiassa enemmän viitata pohjoisessa eläviin villeihin ja tavallaan meidän esi-isiin täällä Suomessa joskus silloin pari tuhatta vuotta sitten. Mutta joka tapauksessa mun mielestä nämä sanat ainakin näin suomennettuna latinasta, niin jotain suomalaisuuteen osuvaahan tuossakin ehdottomasti on.

14:38Itse tunnustaudun julkisesti bysantofiiliksi, eli fanitan Itä-Roomaa. Siitä voin suositella tämmöstä suomenkielistä teosta. Paavo. Paavo Hohdilta kuin Bysantti. Tuhat draaman vuotta. Rooman valtakuntahan tietysti mielletään, että se romahti silloin joskus vuosisatojen alussa pari tuhatta vuotta sitten, mutta sehän jatkoi siellä elämää siellä idässä Konstantinopolissa vielä ihan vuoteen 1453 asti, kunnes siitä harmillisesti ottomaanit sen valtasi, joten... Periaatteessahan Rooman valtakunta elää edelleen meidän osana meidän lakijärjestelmiä, konsepteja ja mielikuviahan. Internetissä kiersi se vitsi, että ihmiset, tai miehet ainakaan, ei pysty olemaan, onko se päivää vai viikkoakaan, miettimättä Rooman valtakuntaa. Joka tapauksessa, jos yhtään Bysantti kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi.

15:22Tässä taas sitten vähän taloushistoriaa. Benjamin Roth, The Great Depression Diary. Tässä on lakimies, joka kirjoitti päiväkirjaa läpi 30-luvun laman Jenkeissä, ja kertauksena 30-luvun lama oli siis lama, kun Amerikassa työttömyysaste nousi neljännekseen. Siis joka neljäs oli ilman töitä, osakemarkkina romahti 90 %, ja BKT rysähti niin monta prosenttia, ettei viitsisi sitä ääneen sanoa. Tämä kuvaa hyvin sitä, että tämä on vähän masentavaa luettavaa, koska tässä aina mietitään, että voisko nyt talous vihdoin kääntyä, ja sitten se meneekin aina huonompaan suuntaan, ja moneen kohtaan. Benjamin kirjoittaa, että ei vitsi, että jos nyt olis rahaa, niin olisi ehkä hyvä ostaa osakkeita, kun on pudottu 90 pinnaa. Mutta eihän sitä rahaa tietysti ole, hän välittää. Aika usein just ja just saa vaimon ja lapset elätettyä sillä lakimiehen työllä, ja tulot on pudonneet hänelläkin tosi roimasti mun mielestä. No ehkä nyt tälleen Suomen viime vuosiin... Eihän Suomessa se oo nyt ollut mikään suuri lama, vaan tämmösessä jonkinnäköisessä taantuman kaltaisessa olotilassa. Mutta joka tapauksessa ihan hyvää luettavaa ja tuo vähän perspektiiviä siihen, että silloin kun asiat on oikeasti heikosti ja menee vielä huonompaan suuntaan, niin miltä se voisi sitten ruohonjuuritasolla tuntua.

16:26Tässä on David Graeberilta Debt: The First 5000 Years. Velan historia. Tässä varoituksen sana: mä oon tottakai joka asiassa aina vähän politiikkaa. David Graeber jonkin verran tulee vasemmalta. Tai tuli, hän valitettavasti menehtyi noin kuusi vuotta sitten. Mutta joka tapauksessa, jos tavallaan pistää semmoset lukulasit päähän, että ottaa sen huomioon, niin oikein hyvä historiikki velan historiasta, esim. Mun käsittääkseni taloustieteilijöille, korjatkaa jos on väärässä ja taloustieteilijä katsoo tätä videota, niin opetetaan edelleen, että rahan historia menee niin, että ensin meillä on vaihtokauppa, koska ei luoteta toisiin, ja sitten on fyysinen raha, että voidaan treidata vähän muidenkin kanssa. Ja sitten ihan lopuksi meillä on krediitti- tai velkapohjainen talousjärjestelmä, mutta itse Graeber hyvin pohjautuen antropologisiin tutkimuksiin osoittaa sen, että itse asiassa eka meillä on yleensä krediitti. Jos katsotaan vaikka jotain heimoja ympäri maailmaa tai kaivetaan vanhoja arkistoja ja asioita, niin huomataan, että eihän kukaan tietysti kanna mitään rahasäkkiä mukana tai ole valmis ehkä vaihtamaan jotain lehmää johonkin toiseen hyödykkeeseen. Saman tien, vaan ihmiset pistää tänne muistiin, että hei, mä sain vaikka Aliisalta eilen snägäriltä makkaraa. Mä pistän mun muistiin velan. Mä maksan hänelle sen joskus sitten jossain muodossa. Ehkä mä vien hänelle heinää. Ehkä mä vien hänelle jonkun makkaran, lehmän tai mitä vaan se voi aikoinaan olla. Toinen pointti, mikä Graeberilla on, ja se lisäksi, että taloustieteilijät käsittää rahan historian väärin, on siis se, että velkahan on myös vallan väline, eli se on ollut historiassa monesti keino sortaa, sitoa väestöä itseensäkin velkaannuttamalla. Sellainen provokatiivinen teos, mutta suosittelen ehdottomasti kirjahyllyyn tätä. Mun mielestä näkee sitä edelleenkin ihan kirjakaupoissa, eli myyntiä taitaa olla jos jonkin verran.

18:15Mä en hirveästi välitä bisneskirjallisuudesta, mutta jostain syystä mä oon muun muassa saanut lahtelaisen yrittäjän Jalo Paanasen muistelmat aktiiviajoilta. Olen itse Lahdesta kotoisin, joten pakko tietysti aina promota lahtelaisia, mutta mun mielestä tässä summeerataan ihan hyvin, mikä summa summarum monissa muissakin bisneskirjoissa, että jos on itse rehellinen ja yrittää monia asioita, ei ota liikaa riskiä, on ahkera ja tykkää siitä mitä tekee, niin yleensä nää asiat kääntyy sit kuitenkin lopulta ihan parhain päin. Ehkä tässä on vähän se. Ton mä tietysti halusin lukea ihan paikallishistorian takia, mutta näin ehkä yleisesti ottaen miulla on aika, ehkä vähän liiankin vähän liiketoimintakirjallisuutta. Paljonhan Amerikassa tulee varmaan vuosittain 100 000 kirjaa, jossa on aina näin menestyt tässä asiassa x ja y ja z, mutta tuntuu, että aika paljon on myös sattumaa ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista noissa. Ja tavallaan kun on lukenut pari businesskirjaa, niin ne alkaa tosi herkästi toistamaan sitten vuorostaan itseään. Mutta tietysti Jalo Paanasen hommasta siellä on hyvinkin mielenkiintoisia.

19:13Kaunokirjallisuudesta vähän lisää just tällä hetkellä. Tai siis hissukseen on tässäkin jonkin verran. Jälleen kerran en ole ennen lukenut Lovecraftia. Nyt mä vihdoin päätin sukeltaa tähänkin maailmaan. Mä luen tätä luonnollisesti pimeällä just ennen nukkumaanmenoa. Tässä on nää kaikki Cthulhut. Cthulhu-mythoksen nää tarinat koottuna yksiin kansiin. Voin lämpimästi suositella, jos yhtään kiinnostaa tämmöinen varhainen cosmic horror -kirjallisuus, plus älyttömän päheen näköinen kirja. Kyllä tämmöinen piti saada jälleen kerran ihan omiin hyllyihin talteen.

19:45Sitten mennään vähän enemmän näihin talousaiheisiin kirjoihin vuorostaan. Nassim Talebin Musta joutsen -klassikko. Mun mielestä edelleen äärimmäisen pätevää luettavaa. Kuten näette, aika kulunut kirja. Olen lainannut tätä aika paljon kavereille ja itse lukenut jos jokusen kerran tämän kirjan. Kirjan ydinteema on siis se, että asioita tapahtuu, joita me ei osata odottaa. Kaikki ei mene silleen keskiarvoisen maailman kautta, vaan tuolla on isoja häntäriskejä. Tämä kirja nousi kuuluisuuteen siitä, että se julkaistiin juuri finanssikriisin alla, ja Nassim tietysti varoitti, että pankithan on just sellaisia, etteivät ota huomioon häntäriskejä. Mutta kun ne räjähti, niin Nassim olikin yhtäkkiä kuuluisuus. Mut joka tapauksessa tää on myös hauskasti ja hyvin provokatiiviseen tyyliin kirjoitettu. Miellyttävä lukukokemus, joka myös samaan aikaan pistää miettimään. Ja pistää miettimään niitä riskejä. Näiden kirjojen jälkeen tuskin haluaa harrastaa liian överivelkaisia vaikka pörssiyhtiöitä sijoituskohteena tai katsoa ainakin viisi kertaa niitä pankkeja ennen kuin menee sijoittamaan niihin edelleenkin.

20:42Tätä mä oon maininnut viime aikoina eri yhteyksissä. Pulak Prasad, intialainen salkunhoitaja. What I Learned About Investing from Darwin. En tiedä, onko tässä överisti sinänsä sijoittamisesta omaperäisiä ajatuksia, koska perussijoitusjututhan ovat aika selkeitä. Osta halvalla, myy kalliilla, tai jos on hyvä yhtiö, niin pidä mielellään kiinni. Mutta on tuossa joitain, jos ei muuta, niin hauskoja kertauksia biologisista. Koska hän on innokas biologian harrastaja, lukee paljon tutkimuksia ja nostettu siitä eri esimerkkejä. Tämä toimii samaan aikaan sellaisena vähintään nyt yläasteen biologian opintojen peruskertauksena. Mikä on hauska, niin Pulak ei katso ollenkaan ennusteita, ja hän ei suostu maksamaan osakkeista ihan hirveästi. Ihan semmosta tuoretta hyvää. Semmosta stressiajattelua tähän päivään.

21:32Kauppasodat on ollu kuuma juttu viime vuosina, ja tätäkin kirjaa mä mainostanut aina välillä. Mä tykkään tosi paljon lukea Michael Pettisin juttuja, myös hän oli X:ssä aktiivinen. Hän on siis talousprofessori tuolla Kiinassa tällä hetkellä, tai ollut siellä vuosia, ja hän on kirjoittanut tän Matthew Clinin kanssa Trade Wars Are Class Wars. Eli kauppasodat ovat luokkasotia. Ne on jälleen kerran, jollakin varmaan särähtää linssiin, kun internetissä ihmiset on herkkiä, mutta tässä on hyviä nostoja siitä, miten tulonjako valtion sisällä itse asiassa vaikuttaa myös sen ulkomaiseen asemaan ja kaupankäyntiin ja miten tavallaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eli käytännössä mistä mä puhun varteissakin usein. Kiinassa kotitaloudet ei kuluta niin paljoa kuin ne vois, koska siellä systemaattisesti periaatteessa sorretaan kotitalouksien kulutusta ja yritetään saada kotitaloudet liikaa säästämään. Ja ne säästöt kanavoidaan vuorostaan teollisuudelle ja investointeihin halpoina lainoina. Ja koska Kiina ei pysty kuluttamaan kaikkea mitä se tuottaa, ja sehän tuottaa ihan hirveästi, koska se investoi koko ajan enemmän teollisuuteen, ja maailmassa jokaisen asian pitää lopulta tasoittua, niin sitten vaikka amerikkalaiset saa kuluttaa enemmän kuin he tienaavat ja amerikkalaiset velkaantuvat jatkuvasti. Paljon provokatiivista ajattelua tässäkin. Ehkä vähän kuivakkaa tekstiä, mutta suosittelen ehdottomasti vaikka iltalukemiseksi, viereen nukahtaisi ainakin nopeasti.

22:44Sitten pakko tietysti. Mulla ei niin överisti ollut suomalaisia, niin tässä on Antti Ilmanen. Ei ehkä hirveän tunnettu Suomessa, mutta tehnyt upean uran Amerikassa. Investing Amid Low Expected Returns. Sijoittaminen matalien tuotto-odotusten aikana. Tämä julkaistiin juuri viime kurssihuipuissa 21–22 tienoilla. Se konteksti mielessä pitäen, mutta itse asiassa ei mikään hirveän aikaan sidottu kirja. Tässä käydään tosi paljon läpi akateemista tutkimusta. Erityisen hyvä kirja, jos tähtäätte varainhoitoalalle tai vakavammin sijoitusalalle. Tässä käydään paljon tutkimuksia rahastoista, kaiken maailman kuivia likviditeettipreemiojuttuja, ajoittamisesta. Tai oikeastaan kuinka toivotonta markkina-ajoittaminen pitkässä juoksussa oikeasti on. Tosi paljon kasataan akateemista tutkimusta. + Antille isot pisteet siitä. En tiedä katsotko mun videoita, mutta arvostan sitä. Todella nöyrä ja avoin tyyli, semmoinen. Nyt mä kerron asiat tutkimustietoon pohjautuen, miten ne nähdään nyt, mutta oon heti valmis vaihtamaan mun mielipidettä, jos tulee uutta tietoa. Tällaista kirjoitustyyliä ylipäätään sopisi nähdä paljon enemmän maailmassa.

23:46Sitten aivan mun mielestä pakko luettavaa, jos vähän vakavammin haluaa sijoittaa. Tää on jo vähän raskaampi, että tää käy jo kuntosalista. Valuation, Seventh Edition. Tästä tulee varmaan jossain vaiheessa uusi, ellei ole jo tullut. Tää on tuota McKinseyn arvonmäärityksen tämmöinen tiiliskivikirja. Tässä käydään pörssiyhtiöiden arvon määrittämistä erityisesti sijoitetun pääoman tuoton kautta. Eli mitkä oikeasti ajaa yhtiön arvoa, on se kuinka nopea se kasvaa ja minkä tuoton se saa niille euroille, mitä se sijoittaa takaisin siihen liiketoimintaan kasvaakseen. Ja sitten tietysti vielä mitä sijoittaja siltä vaatii. Mutta tässä on tosi paljon tutkimustietoa. McKinseyllä on hirveästi herkullista dataa. Tässä on vaikka oma kappale siihen, miten osakkeet pärjää, jos on tosi korkea inflaatio. Mä oon siinä lainannut just sen kappaleen tietoja, kun mä oon tehnyt varteissa juttuja siihen, että hei, jos inflaatio kohoaa, niin miten osakkeilla on keskimäärin mennyt tai miten pörssiyhtiöllä on itse asiassa paljon vaikeampaa nostaa hintaa. Ja mitä moni kuvittelisi, kuvittelee pintapuolisesti. Suosittelen tätä mun kaikille kollegoille. Liian vähän puhutaan Suomessa mun mielestä sijoitetun pääoman tuotosta. Juttelin kerran yhden toimarin kanssa. Jätettäköön nimi mainitsematta. Ja hän valitteli sitä, että kun Ruotsissa mietitään aina, että ennen kuin ryhdytään mihinkään, että mitä se sijoitettu pääoma siinä tuottaa, että siinä on semmoinen. Hän käytti ehkä vulgaaria ilmaisua, joku kusiraja, ja sen sijaan suomalaiset lähtee heti tekemään liiketoimintaa, jos siitä tulee myyntieuroja ylipäätään, vaikka se ei olisi järkevää suhteessa siihen pääomapanostukseen, mitä se joutuu tekemään. Tällaista ajattelua pitäisi kyllä iskostaa tänne Suomeen ehdottomasti enemmän, niin saadaan suomalaistenkin pörssiyhtiöiden pääoman tuotot sitten lopulta nousuun.

25:25Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, tästä kirjasta on tehty hirveästi meemejä viime vuosina. Te ootte ehkä nähny semmosii, missä tää kirja heitetään roskikseen. Nyt tää ei enää toimi. The Intelligent Investor. Benjamin Grahamilta. Warren Buffetin oppi-isältä. Monet pitää tätä arvosijoittamisen semmoisena raamattuna. Tän kumppanikirja Security Analysis löytyy toisesta hyllystä ohella. Mutta itse asiassa tässä painoksessa ainoa paikka, missä mainitaan arvosijoittaminen ihan suoraan terminä, on tuossa kannessa. Tuo definitive book on value investing -jargoni. Me ei itse käyttänyt sitä termiä, mutta toki ne konseptit kuvataan tässä aika hyvin. On totta, että kirja, jonka ensipainos on ilmestynyt 40-luvun lopulla ja viimeksi se päivitettiin Grahamin toimesta 1970-luvulla, niin totta kai siinä on paljon asioita päässyt vanhentumaan, mutta se, että Graham itse päivitti sitä kirjaa jatkuvasti, kuvasi hyvin sitä, että hän itse asiassa pysyi tosi hyvin aallonharjalla, kun pörssikehittäjiltä tuli uutta tutkimustietoa, ja kas kummaa, hänelläkin. Jossain vaiheessa sitten kilometrit päättyivät hänen osaltaan. Ei hän tietysti enää voinut haudan takaakaan tätä kirjaa päivittää, mutta joka tapauksessa tästä itsestään on nytkin käsittääkseni ilmestynyt taas kerran uusi editio uusilla kommenteilla. Tässä kirjassa on joitain konsepteja, jotka mun mielestä ei vanhene koskaan, tai tuskin ainakaan hyvin pitkään aikaan. Esim. Loistava esimerkki Mr. Marketista. Herra tai rouva markkinasta, joka joka päivänä tarjoaa sulle korkeita tai matalia osakkeen hintoja, koska hän on hirveän mielialavaihteluunen. Kai näin voi vielä sanoa siitä diplomaattisesti. Mutta sijoittajana sinun ei ole pakko tehdä mitään. Jos joku päivä hän huutaa, että hän tarjoaa hirveän matalia hintoja, koska hän on masentunut, niin sun ei ole pakko reagoida. Tai ehkä sinä voit ostaa häneltä, jos sä saat halvalla. Tai jos joku päivä hän huutaa, että hän on valmis maksamaan mitä vaan sun osakkeista, niin silloin sun ehkä kannattaa niitä myydä. Sillä herra Markkinalle, eli siis markkinalle yleisesti. Se on vertauskuva sille, eihän? Tavallaan tällainen psykologinen vertaus on tosi hauska siitä, että tavallisen ihmisen iso etu on just siinä, että ei ole pakko tehdä mitään. Muutenkin tämä kirja on just sellainen tavallisen ihmisen, tavallisen sijoittajan ja säästäjän kirja. Miten sijoittaa järkevästi pohtien osakkeisiin ilman ihan hirveätä ekstravaivaa. Toinen keskeinen konsepti tässä kirjassa, mikä on hyvä, esitellään, on turvamarginaali, joka nimensä mukaisesti pyrkii tekemään sijoittamisesta turvallisempaa. Joka pyrkii tekemään liian rohkeista ennusteista tarpeettomia. Koska jos sä maksat osakkeista tosi vähän suhteessa niiden käypään arvoon, tuleviin kassavirtoihin, nykyarvoon, mutta ei mennä liian monimutkaiseksi. Tässä sanotaan nyt vaan suhteellisen edullisia hinnoittelukertoimia, ja että tämä video pääsee jouhevasti eteenpäin, niin se tekee liian rohkeista oletuksista tarpeettomia ja suojaa niiltä vastoinkäymisiltä. Kuten teistä varmasti jokainen, varsinkin pidempään sijoittaneet, on huomannut, että teillä on varmasti salkussa yhtiöitä, jotka ei menekään sillä tavalla kuin odotitte, osake laskee ja itse se liiketoiminta sulaakin alta, vaikka te odotitte vaikka liiketoiminnan kasvua. Täällä on myös muita hedelmällisiä pointteja. Mietitään tarkemmin. Turvamarginaali on itse asiassa Grahamilla vähän useita eri tyylejä laskea sitä. Netissä näkee paljon sitä, että jos te arvioitte, että yhtiön arvo on vaikka 10 € per osake, niin sitten suostut maksamaan siitä vaikka 6 euroa. Eli 40 prosentin turvamarginaalisuhteessa ihan käypään arvoon. Ja mun mielestä on ihan hyvä tapa ajatella sitä. Se juontaa periaatteessa velkakirjasijoittamisesta, että jos pitäisi. Jos sijoitat jonkun yhtiön velkaa, mitä tietysti yksityissijoittaja tekee ehkä vähän vähemmän, vaikka nykyään toki on paljon rahastoja. Siihenkin vaihtoehtoon katsoo vaikka sitä, että kuinka monta kertaa yhtiön tulos ylittää ne korkomenot, sillä on varmasti varaa maksaa ne korot niihin lainoihin. Sitten täällä puhutaan ensin sellaisesta ehkä vähän vanhentuneesta konseptista, koska hinnoittelukertoimet on aika korkeat, että jos vaikka turvallisista koroista saa 5 %... Aika korkeat, että jos vaikka turvallisista koroista saa 5 %, niin osakkeista pitäisi saada 10 %:n tulostuottoa, eli se pitäisi olla PE 10. No se ei ehkä tänä päivänä ole niin relevanttia, etenkin kun monet yhtiöt pystyy kuitenkin kasvattamaan tulostaan, mikä sekin tässä kyllä otetaan huomioon, että sekin on ihan ok. Tehdään tulosennusteita, kunhan niissä on turvamarginaaleja eli pidetään ne tulosennusteet konservatiivisina. Täällä on myös muita loistavia lentäviä lausahduksia, mitä mä oon alleviivannut lyijärillä, ja nyt uusimman kerran. Näköjään tämmöisellä kivalla pinkillä tussilla: sijoittaminen on älykkäintä silloin, kun se on eniten yrittäjämäistä. Tää on businesslike, lukee suoraan tässä englanniksi. Tiedä mitä teet. Vähän niin kuin jos perustaisitte oman yrityksen, niin te ette varmaan lähtisi ihan silleen solkenaan sohimaan minne sattuu ja yrittää myydä mitä sattuu. Vaan te suunnittelisitte. Ja toinen hyvä periaate on se esimerkiksi, että koittakaa miettiä vähän niitä todennäköisyyksiä ennen sitä. Jos sellaisella sijoituksella ei voi mitenkään arvioida sitä, mitä se oikeasti tuottaa, niin kenties siihen sijoittamiseen ei silloin hirveän älykkäästi kannata oikeastaan lähteä. Sitten on myös positiivisia juttuja, että pitää olla rohkeutta iskeä kiinni, kun on se riittävä tietämys ja kokemus. Ja te olette suhteellisen varmoja, että nyt ne todennäköisyydet on käytännössä teidän puolella. Ja sitten tietysti tällä lentävällä sitaatilla. Sä et ole oikeassa tai väärässä sen takia, että yleisö on sun kanssa samaa tai eri mieltä. Sä oot oikeassa, koska sun data ja päättely on oikeassa. Koska jos ne on oikeasti oikeassa, niin ennemmin tai myöhemmin se osakkeen hinta tulee reflektoimaan sitä arvoa. Ainakin mun mielestä kauniisti sanottu. Ihan hyvä päättää tämä vartti tältä erää. Toivottavasti tykkäsit. Toivottavasti sait jotain kirjaidiksiä. Toivottavasti opit jotain uutta. Kiitos vartin katsomisesta. Lukekaa analyysiä, lukekaa kirjoja, tehkää hyviä osakepoimintoja. Tehkää hyviä myyntejä, jos myyntipaikkoja ilmenee.