pienistä olosuhteista tai haastavista olosuhteista lähdetty liikkeelle, että aina on ollut älyttömän tiukkaa rahasta. Niin kuin se on jäänyt lapsuudesta mieleen, että ikinä sitä ei ole ollut. Ei mulla ollut siis niinku kämppää ja sit virallisesti mä olin koditon. Et jos sä tuut Helsinkiin ja sulla ei ole kotia ja osoitetta, niin olet koditon, eiks niin? Ja se vaatimus oli silloin maanantaina aamuna kahdeksalta herättämään koko perheen, että sun pitäis tällä viikolla maksaa. saa tää niinku asuntolaina pois joku 800 tonnin laina pois Sit me tultiin sitten tyttären kaa alkuvuonna kärryjen kanssa toimistolle aina jatkuvasti Hei! Ollaaks me vielä? Ollaaks me vielä elossa? Onks bisnestä? Onks kukaan ostanut mitään? Ja ja ja jännitti aivan sikana, että miten se lähtee sitten liikkeelle

Meillä on tämänkertaisessa salkukatsauksessa vieraana varsin vaatimattomista olosuhteista Rovaniemeltä ponnistanut Witterin perustaja ja nykyinen Inderesin kansainvälisen kasvun vetäjä Harri Sieppi. Lämpimästi tervetuloa salkukatsaukseen Harri.

Kiitos, hauskaa olla taas täällä pitkästä

Niinpä, sä

aikaa.

olit edellisen kerran kuu kakkosella 25.

Joo.

Silloin sä olit Witterin toimarina.

Jep, jotenkin mä ajattelin, että mä varmaan tähän huoneeseen enää istun. pistottaa tai siihen saattaa mennä tosi pitkä aika että yritetäänkin yllättävää olla taas täällä mutta mahtava juttu kiva päästä haastattelua kiitos

Näin tällä kertaa vähän eri merkeissä. Ennen kuin me pureudutaan tohon sun tarinaa, niin mä haluan saada taustatuksena kuulijoille, että mä oon siis kuullut tän Harrin tarinan kutakuinkin kokonaisuudessa ja siis se on aidosti todella pysäyttävä. Ja se on ehkä niinku jopa Suomen finanssiskenessä. kaikista inspiroivin tarina mitä mä oon ikinä kuullut ja sen takia mun mielestä on syytä kertoa se myös tässä jaksossa.

Uh, toivottavasti osaan kertoa sitä yhtä innostavasti.

Ja sä kerrot edes puoliksi niin hyvin kuin mitä sä kerroit mulle aiemmin tässä After Record niin mä luulen että tulee erittäin erittäin hyvä. Mut ennen kuin mennään sun tarinaan niin vois aloittaa muutamalla lämmittelykysymyksellä. Sä oot kotoisin Rovaniemeltä niin onko Rovaniemi Suomen paras kaupunki?

No, hyvä kysymys. Se on tota on ja ei. Ei se aina ole ollut minkään paras kaupunki, mutta on se hirveän rakas mulle. Että kyllä se on semmoinen mitä aina kaipaa ja minne haluaa mennä uudestaan. Ja siihen liittyy niin paljon muistoja ja historiaa. Ja mulla on siellä semmoinen paikka, mihin mä aina... Mulla äiti asuu siellä ja veli asuu siellä ja sitten meillä on semmoinen tila siellä, mitä me ollaan kunnostettu. Että siitä on tullut kyllä meidän koko perheelle rakas paikka.

Hmm, voin varmasti kuvitella. Mitäs sitten? Sääsket vai hirvikärpäset, kumman otat ennemmin riesaksi?

Hirvikärpäset ehdottomasti. Sääsket on jotenkin niin rasittavia. Niitä on niin älyttömän paljon tiettyä aikaa vuodesta. Ja hirvikärpäsiä on suhteellisesti tosi paljon vähempi. Että totta kai mieluummin hirvikärpäset.

Näin tässä sitten Lapin yötä yö vai Kaamas?

Joo, siellä on tosi kaunista aikaa. Se kaamos voi olla jotenkin masentavaa, kun koko ajan pimeää ja kaikkea näin, mutta se yötö on jotenkin tosi makea. Se

sitä

on kyllä.

kaipaa. Olen itsekin sen yöttenmenyön kokenut Lapissa vaelluksi. Siihen ehkä vähemmän aikaa oli mennä vuorokauden ajan tsekasin kun ei ikinä oikeasti tullut pimeätä. Onko nyt päivä vai ilta vai yö vai aamu? Nyt kaikki menee vähän sekasin, mutta se on siistiä.

On, on, se on makee.

Joo. No mutta hei, mitäs kaikkea muuta? Sitten tykkäät tehdä vapaaeilla. Miten sä harrastat? Käsittääkseni tykkäät juosta ja sen semmoista?

Joo, se on lähtenyt aivan lapasesta se juoksuhomma. Vuosi sitten aloitin valmentajakastreenaan juoksemista ja just tänään aikaisempaa sanoin yhdelle ystävälle että se on jännä miten älyttömän innoissaan ja jotenkin kokonaan sydämellä voi elää juoksemista joka on kuitenkin suhteellisen tylsä urheilulaji. että kuitenkin laadat jalkaa toiseen eteen ja sitten saat aika yksin siinä näin mutta mä oon niinku aivan koko sydämelläni harrastanut juoksemista nyt vuoden verran mutta mun tausta on siis maasto hiihto että se on ollut se missä mä oon aikoinaan kiertänyt niinku kaikki kyläkilpailut lapissa ja käynyt SM-kisoissa en tiedäkö joka puolella myöskin maasto pyöräily ollut tosi lähellä sydäntä ja sitäkin on kilpailu aikoinnaan mutta pyöräily on taas semmonen että tällä hetkellä perheellisenä Ja siinä on niin siinä on vaikea löytää riittävästi aikaa. Että se vaatii kuitenkin sitä, että sä ajat 30 minuuttia pois Lottasaaresta tai Helsingin keskustasta ja sitten sä teet treeniä tuut takas. Mutta juokseminen on sopinut tähän kiireiseen elämän rytmiin tosi hyvin. Että niistä on ollut tosi intohimoinen. Joskus mä soitin harmonikkaa. Mä olin siis yksi Suomen parhaita harmonikka hiihtäjiä. Harmonikka hiihtäjä. Joo, kyllä. Mutta en paras. koska rovaniemellä oli toinen joka oli vielä parempi elikkä se kilpailu oli äärimmäisen kovaa ja sitten mä lopetin sen lajin että ja sitten mä keskityin vaan hiihtoon sen jälkeen mutta tuommoisia kummallisia lajeja on ollut ja varmaan niinku näitä harrastuksia on tullut kokeiltua silleen niinku matkan varrella paljonkin mutta tällä hetkellä juoksu on ehkä se kaikista a lähimpänä tätä sydäntä näköistä urheilulajista. Sä mainitsit ton intohiman juoksemiseen. Mulle tulee mieleen Akihinsan kirja voittamisen anatomia. Ootko sattumoisin lukenut? Ihan sika hyväkin.

Kerran.

Kirjoittaja varmaan kolme kertaa lukenut siitä. että on tehnyt iso vaikutus

No,

aikanaan

niin, niin.

meikäläiseen.

Tykkäätkö muuten lukea?

Joo, kyllä mä luen tosi paljon ja nyt on oikeastaan viime vuodet ollut silleen, että sekä tullut luettua, mutta myöskin kuunneltu äänikirjoja paljon, että varsinkin kun tekee paljon juoksulenkkejä, niin siinä on hyvä sauma. käydähän paljon siis peruskestävyyslenkkejä niin kuunnellaan jotain kirjaa samalla ja sit mä oon kahlannut niinku bookbeatistä kaikki elämän kerrat läpi jotain bisneskirjoja läpi ja sitten skifi on ollut semmonen mitä on tullut paljon käyty läpi ja monesti se tavallaan lukeminen tai äänikirjan kuunteleminen on ollut semmosta niinku rentouttavaa että sen sijaan että ahtaisi mahdollisimman paljon sisältöä niin mieluummin fiilistelee sitä Ja hyvää vastapainoa, kun tuossa oli sellainen periodi Vitterin TJ-homman jälkeen, missä minä keskityin urheiluun ja opiskeluun. Niin sitten se opiskelu tavallaan vaatii erityyppistä lukemista, niin tommoinen kevyt kirjallisuus tuntuu oikein kivalta välillä.

Aivan varmasti.

Joo.

Jos sun pitäisi äkkiseltään heittää joku kirjasuositus kuulijalle, niin mitä sä suosittelisit? Yksi kirja.

Yksi kirja.

Yksi kirja.

Sinuhe egyptiläinen.

Hmm.

Se on aika sellainen, mikä mä oon lukenut armeijassa ja armeija on sellainen paikka, missä moni voi kokea sellaista vähän niin kuin ahdistuneisuuttakin, siellä on paljon ihmisiä, siellä on paljon ihmisiä samassa tuvassa, vaikea löytää omaa rauhaa ja silloin kun mä oon käynyt armeijan niin mä luin siellä Sinuen ja se oli sellainen, että mä niin kuin oikeasti matkustin toiseen maailmaan sen niin kuin illan aikana ja yhtäkkiä tuntui silleen, että mun pää ja sielu on vapaa ja se oli jotenkin hirveän mukasa. tasa tempaiseva kirja. Aika paksu, kahdeksasta sivua mikä oli hyvä, koska se inti kesti kuitenkin vuoden ja näin, nii tota sitä sai fiilistellä ja se on tehny tämmöstä niinku suomalaisesta, vähän kevyemmästä kirjallisuudesta aikanaan ison vaikutuksen. Sä oot

voittamasi anatomian lukenu kolmesti, onks se sinun se sinun lukemusta kuinka monesti?

Kahesti, se on sen verran iso kirja,

Se on aika hevi.

et sitä sitä on vaikee kahlata sitten useemman kerran läpi. on läpi, ja nyt vaan kuunnellu sitä välissä kanssa. Mut pari kertaa joo.

Aiva. Hei, olisiko se sitten melkein aika siirtyä sun tarinan puoleen. Sä oot Rovaniemeltä kotoisin, tosi vaatimattomista olosuhteista, yksin huoltaja äiti ollut siellä pitämässä teidän perhettä pystyssä, välillä paiskunut jopa kolme työtä samaan aikaan. Haluatko sä avata kuulijoille, minkälainen lapsuus ja nuoruus sulla on oikein ollut Rovaniemellä? Mitä kaikkea? Se mahtuu.

Hmm. En mä tiedä, siis voi sanoa, että siinä on varmaan sellaisia selviitymistarinaa elementtejä. On ollut varmaan paljon sellaisia hetkiä, mitkä on ollut aivan ihania lapsuuden muistoja, mutta on ollut paljon myöskin tosi vaikeita aikoja. Että joo, Rovaniemeltä kotoisin, superäiti siis aivan hämmästelen miten hän on selvinnyt kaikesta tässä matkan varrella ja edelleen on superäitinä mukana, myöskin isovanhempana eli isoäitinä. Mutta tota, joo siis mä oon syntynyt 41 vuotta sitten vuonna 85 Rovaniemelle, mikä eli semmoista nousukautta ja optimismin aikaa aikoinaan. No, isäni siihen aikaan työskenteli rakennusalalla ja oli paljon töissä silloin Neuvostoliitossa, eli oli YYITellä ja suomalaisissa rakennusfirmoissa duunissa ja he rakensivat silloin aikoinaan Neuvostoliittoon, muun muassa Tallinnan Viljasiloja ja kunnostivat jotain katedraaleja sun muita. Mutta pienestä pitäen on ollut silleen, että mä olen saanut äitin kanssa ja isä on ollut siellä. on ollut sitten edempi tai vähempi jossain muualla. Ja hän on palannut sitten aikoinaan takaisin neuvostoliiton romahtamisen myötä Suomeen. Ja pitkään olin siis perheen ainut lapsi eli meillä on yhteensä neljä sisarusta, mutta mun siskoon mua kahdeksan vuotta nuorempi joka on meistä seuraava ja meistä sitten on kaksi muutakin veljää josta nuorin on... No kummankin itse asiassa taitaa olla vielä parikymppisiä, mutta nuori on joku 23 suurin piirtein. Nyt tähän suolaa on muuta tästä, mutta on minua merkittävästi nuorempi. Amen. Ja yksi asuu edelleen Rovaniemellä. Tämä on meistä nuori. Mutta on ollut sellaista varmaan pielikiitosta aikaa nuori äiti ja isä joskus on ollut Lapset Rovaniemellä asuneet sitten vähän erilään jo siihen aikaan ja hyvin nuorena sitten ovat myöskin eronneet, eli sitten äidilleni on jäänyt tämä kasvatusvastuu meikäläisestä ja sitten ovat kuitenkin kerenneet aikanaan hankkia yhteisen asunnon on rinteeltä, mihin rakennettiin 85 vuonna tämmöisiä rivitaloja ja saaneet varmaan parhaaseen mahdolliseen aikaan lainat siihen. siihen ja hyvin nopeasti sitten Suomi on ajautunut lamaan 90-luvun alussa ja tota nää asuntolainat niiden hinnat on noussut jonnekin 14 prosentin

Deflatiot lähti laukaan, korot lähti laukaan.

aivan siis kaikki ja työpaikat niinku lähti alta monelta muun muassa faijalla lähti se on duunin paikka alta äiti oli töissä jo silloin Lapin keskussairaalassa tai Rovaniemen sairaalassa ja ja tota ja sillä on ollut silleen niinku aina joku duuni siellä suht hyvin nopeasti päätynyt sitten siihen että on kasvattanut yksin meikäläistä ja myöhemmin sitten muita lapsia ja tota on ollut tosi tiukkaa siis silleen että yhtäkkiä tulot puolittuu ja sit menot en mä tiedä kolminkertaistuu niin kuin tyyli asumisen osalta ja ja tota siitä on varmaan alkanut hänen elämässään semmoinen niin kuin selviytymistarina ja tähän tarinaan meikäläitä on sitten ikään kuin ilmestynyt mukaan että Että sieltä pikku pienistä olosuhteista tai haastavista olosuhteista lähdetty liikkeelle. Että aina on ollut älyttömän tiukkaa rahasta. Niin kuin se on jäänyt lapsuudesta mieleen, että ikinä sitä ei ole ollut.

Sä kerroit mulle, että sä olet kerännyt pulloja, sä olet käynyt viirapomassa ja tehnyt pitkää päivää aamusta ilta asti koko vuoden tienestit yhden päivän aikana viirapomalla ja mitä kaikkea muuta.

Joo siis, mä lukoin sitten vähän isompana ehkä, että mä tiedän viisi-kuusi-vuotiaana siitä eteenpäin, niin on, syntyy ensimmäistä kertaa lapsilla tarve, että oispa kivaa, jos voisin omalla rahalla ostaa jotain, mutta sitä omaa rahaa ei ole siihen aikaan voinut saada, jolloin tavallaan se keino hankkia sitä on ollut tehdä duunia. Mulla on ollut mahtava esimerkki, siis just tämä sanat, että äiti on tehnyt montaa duunia, niin hän on ollut sellainen esimerkki hyvin ahkerasta ihmisestä ja päivät tehnyt päivät yötä ja sitten illalla tehnyt jotain. nämä muut duuneja ja sitten minä olen ollut monesti mukana siellä niissä iltahommissa, koska eihän siellä ole mitään hoitopaikkaa tai muuta saatavilla. Olen kiertänyt lapsella jossain työmailla, äiti on siellä siivonnut, minä olen kerännyt jotain nauloja ja en tiedäkö muita juttuja sieltä. Se on tavallaan päässyt tosi nuorena mukaan. Ja sit toi virpomishomma oli hauska. Siis mun mielestä lapset ei nykyään tajua sitä, mutta sehän on ihan sika hyvä tapa tienata pyrkkaa. Ja

Lapset kuulolla.

nii nii nii siis sehän oli mun yksi vuoden kohokohta, että pukeudutaan jotenkin hassuihin vaatteisiin ja lähetään ovetavälkeä rahaa. Siihen aikaan sai myöskin rahaa, eli nythän suurin osa niistä palkinnoista on jotain kindermunia, jotka on vähän vaikea vaihtaa valuutaksi. taksi. Mutta siihen aikaan sai siis jengi anta kolikoja. Joo, että salkku piti saada omaa rahaa kerättyä,

Nykyään

niin pitäisi

pitäisi olla joku mobile pay sitte, että laitat tonne, kun ei oo oikeen kellääkään

joo.

kolikoita enää taskussa.

Joo, se on muuttunut, mutta se oli tosi kova juttu. Mä muistan eka kerran, kun aikoin näköjään Virpomaassa, niin on pitänyt tehdä itse niitä oksia tottakai, ja sitten mennyt silleen ovelta ovelle ja saanut rahaa niistä oksista, kun olet herra jes. Ja maailma muuttui juuri. Ja tota, sit me ollaan, meillähän se lähti ihan lapasesta. lasesta tai muulla se lähti lapasesta, että kun mä tajusin, että näitä voi vaihtaa niinku rahaan ja välillä näistä saa niinku ihan kunnon, siis monta markkaa tai jotain niinku saa yhdestä oksasta, niin sitten on niinku tajunnut, että nyt tarvitaan tuotantoa, että nyt pitää niinku tehdä ihan sikana näitä niinku oksia ja se eka vuosihan meni silleen pieleen, että niitä oli aina liian vähän niitä oksia, mutta sitten seuraavina vuosina alkoi tajua sellainen, että tähän pitää valmistautua, siis tämä on sellainen episodi, mitä sä teet niinku viikon. että teet näitä oksia niin kuin mahdollisimman paljon varastoon ja sitten kun sulla on niin kuin hyvin rajattu se aika väliin että milloin sitä virpomista saa niin kuin harrastaa niin se pitää merkkaa etukäteen kalenteri ja sillä on pitää herätä aikasin että sä et haluu missaa sitä aamuslottia kun jengi herää himassa että sun pitää aloittaa silleen okei kuudelta ei kehtaa mennä mutta seittemästä eteenpäin niin kuin pitää niin kuin katsoa että tuolla ollaan hereillä todennäköisesti aika se ja tuolla ollaan

Tulliko ikinä kukaan vihaisena unisena siihen oveelle? Väellä

joo

pitää

joo

joka

joo

ritmi

joo ja siinä aika kännisenä ovelle ja kaikkea kaikenlaisia hurjia tarinoita että minkälaisia virpomiskohteita on ollut ja sitten piti optimoida se että missä kohtaa kun joskus piti sitten lapsiaan tulla kotiin syömään niin sehän piti toteuttaa mahdollisimman nopeasti se syöminen että sä pääset tavallaan jatkaa mahdollisimman nopeasti sitä urakkaa ja sitten jossain kohtaa tajus että tarvii kulkuvälineitä että pitäisi olla joku potkulautapyörä tai joku että sä saat laitetta Lähet tuu sun reviiriä ennen kuin sinne kerkeet jäkkö muut

Totta.

et sun pitää aika nopeesti jäkkö juosta sitä reviiriä läpi ja kannattaa aloittaa niistä alueista missä on paras tuotto et jos täällä asuu jotain rikkaampia tällä alueella mennään ekaksi sinne et tyhjennetään pajatso ja sit pikkuhiljaa siirrytään sinne heikommille alueille kerää sitä fyrkkaa ja tota iltaisin sit jossain kohtaa kun sä oot niinku pyörällä kiertänyt se oman reviiris läpi läpi ja sitten tarvitaan niinku droppi eli joku pitäisi autolla kuljettaa sut toiseen kaupungin osaan ja sitten tavallaan jatkaa siellä sitä mut mä muistan mä joskus keräsin niin paljon et mulla on siis satoja markkoja tai jotain sitä rahaa ja mä ostan muun muassa kaks ilmakivääriä niillä niillä tota virpomisrahoilla mikä on siis silleen että no okei nykyään varmaan ei saisi ostaa lapsena ilma kivääreitä mutta elämä oli tietkö erilaista silloin 90-luvulla

Ja raksataan markka on sen ikäiselle varmasti

Se iso raha. on tosi paljon fyrkkaa joo joo ja sit se harmitus oli sille että se on vaan yksi päivä että sä olet aivan poikki sen päivän jälkeen ja sitten välissä oli se mennäkö yhdessä virpomaan niin ei välttämättä kannattanut mennä koska sä joudut jakaa sun potin että siinä oli vähä sellaista optimointia ja sit kun sä viittasit siihen pullon keräämiseen niin Rovaniemellä oli siihen aikaan paljon pahoinvointia ja se näkyy sillä että kun sä pimbotit jotain ovikelloa niin siellä saatto avata joku mörkösen oven siis se kone tyyppi joka naama on räjähtänyt, pää on räjähtänyt ja ne on niinku haisee pahalta saattaa näyttääkin vähän pahalta ja niillä ei ollut välttämättä rahaa ja joku mörkö aikanaan antoi mulle tyhjiä pulloista, että sori mulla ei mitään annettavaa, mut haluatko tyhjiä pulloja ja aluksahan mä olin tosi pettynyt aikanaan siinä, että okei tämähän tarkoittaa, että mä joudun roudaan tätä hemmetin säkkiä, että niinku tästä eteenpäin mukana, että eihän sitä niinku toimi ollenkaan joo,

siinä on pakko lopettaa virpominen, keskittyä pullonpalautukseen.

just näin, mä joudun niinku suorittaa tän pullon palautuksen tässä välillä mutta mä otin aikanaan vastaan oli se toki enää, mutta varmaan jotain arvoinen tavallisilla pulloilla ja sitten kun mä palautin niitä seuraavana päivänä kauppaan niin oli se all right että tämähän toimi hyvin ja sitten siitä syntyi uusi recuring business malli SaaS business malli tai paas eli pullo tässä service eli sen mä tajusin hyvin nopeasti että tämä pullojen tavallaan saaminen ei linkity mitenkään tähän virpomiseen vaan tämä jatkuva tarve että mä voin mennä uudestaan sen tyköön Että onks niin että tää tyyppi ei jaksanut viimeksi viedä pulloja, että jaksaakohan se tällä kertaa viedä pulloja. Sitten mä menin uudestaan pimpottaa ovikelloa silleen, että hei onks sulla edelleen tyhjiä pulloja, että tarviiko kuljetusta, että mä voin viedä ne kauppaan. Ja sitä mä tein joskus jonkun aikaa, että vein sitten näiden juopuneiden rovaniemeläisten mörköjen pulloja kauppaan. Ja se oli ihan hauskaa, sitäkin sai tiedattua vähän taskurahaa.

Voin kuvitella, että jos on niin kuin taloudellisesti tiukkaa, mutta sitten löytää pari tommoista business-ideaa, mistä saa niin kuin oikeasti niin kuin ikäisekseen niin kuin hyvän tilin tehtyä, niin se on ollut varmasti.

Ja se vaatisi vasta luovuutta.

No kyllä, sitä se on ehdottomasti vaatin.

Joo, joo, jos olisi osannut muita taitoja, niin olisi voinut keksiä muitakin bisnesideoita, mutta että siihen aikaan ei ollut tavallaan hirveästi. Vielä sitä omaa osaamista siihen. Mutta ne ei vaadi mitään osaamista.

Näinpä.

Ne vaatii vaan ahkeruutta.

Just sitä. No taloudellisen ahdingon lisäksi sä oot joutunut kokemaan myös läheisten menetyksiä.

Jes.

Ei oo ollut siltäkään osin helppo lapsuus.

Joo. Mulla oikeastaan iso semmoinen katkoskohta tai muutoskohta on ollut silloin 94 vuonna. Mä oon ollut silloin 9 vuotiaassa silloin mun isä on menehtynyt. Ja tota olen joskus kertonut siitä, että on ollut itsemurhakeisse. Ja se on ollut semmoinen, mikä on tehnyt ison vaikutuksen koko omaan elämääni. Ja se on... Se on tapahtunut semmoiseen herkään kehitysvaiheeseen. Mulla on itsellä yhdeksänvuotias tytär, että tavallaan hyvin peilaa sitä samaa. samaan aikaan että millasta se on ollut ja hän on ollut mun elämässä sellainen suuri sankari että vaikka vanhemmat on nuorena eronnut niin mä oon aina viettänyt niinku viikonloppuja isän kanssa olla käyty retkillä ja kalastamassa ja metsästämässä ja näin ja sit se on ollut semmonen niinku itselle suuri sankari ja tavallaan hänen poistuminen siihen aikaan niin se on kyllä vaikuttanut sit koko loppuelämää ja muuttanut sen selvitymistarina niin myöskin hyvin erilaisen moodiin sit siitä eteenpäin. tätä pää. Mutta joo, se on ollut kova paikka. Ja edelleenkin huomaa, kun puhuu siitä, niin noilla on ollut iso vaikutus.

Aivan varmasti, aivan varmasti ihan niinku vaikea edes. Kuvitellaan millaisia tunteet sitten joutuu käymään sen ikäisenä läpi, että menet tää oman isänsä ja sitä muitakin vielä taloudellisesti ahtaalla. Sä asuit täysi-ikäiseksi asti Rovaniemen sun äidin luona, eikö näin ollut?

Joo, joo.

Ja sitten sä olit päättänyt jo vähän ennakkoon, että sitten kun sä täytät 18 vuotta, niin sit sä haluut muuttaa omillesi. Ja sitten sä myös toteutit tämän sun uhkauksesi, että siitä ei mennyt kauaaksi, että täytät nyt 18 vuotta, niin sit sä otit... Kasvit kainaloja lahit Helsinkiin ja haluatko kertoa tämän tarinan?

No joo siis se Rovaniemellä oli oikeastaan kaikkein masentava paikka 90-luvulla, se oli niin kuin iso olla ihan rehellis ja kysyitte että oliko nasta, niin eihän se silloin ollut mikään hieno mesta. Joku on saattanut katsoa Reindeer Spotting leffoisun muita ja nähnyt vähän sitä että minkälaisia hankaluuksia Rovaniemellä on aikoinaan ollut. Niin Rovaniemellä oli hirveän vähän duunien. kesillä on hirveän paljon pahoinvointia ja siihen aikaan tämä nykyinen tavallaan turismi innostus ei vielä ollut niin kuin tässä mittakaavassa kuin mitä se nyt on ja tota ja itse mä koen sen tavallaan Rovaniemen asumisen silleen että se on vähän sellainen niin kuin boksattu ympäristö että siellä ei pääse toteuttamaan itseänsä ja kun kasvaa niin haluaa enemmän tilaa ja kaipaa enemmän omaa tilaa ja siis mä muistan että sitten Ja jossain kohtaa se oman tilan tavoittelu on tarkoittanut, että haluan muuttaa omilleni ja pärjätä itse. Ja just näin, että jos mä kesäkuussa aikanaan täytin sulla 18 vuotta, niin ei mennyt montaa kuukautta marraskuussa mä lähdin siitä pois. Lukio oli vielä kesken siihen aikaan, että mä kävin Rovaniemen urheilulukio, että harrastin maasto hiihtoa siihen aikaan ja pärjäsinkin ihan hyvin hiihdossa. Eli joskus tavallaan äiti tajusi nuorena, että ohjataan nuori urheilun pariin, niin elämä on parempi. Ja mun mielestä oli hyvä juttu. Ja sitten tota... Tosiaan 2003 mä olen lähtänyt siitä Rovaniemelta pois, marraskuussa muuttanut Helsinkiin, uhkasin et mä lähen kun mä täytän ja sit mä pakkasin silloin syksyllä laukuja, laitoin laukun täyteen omia vaatteita ja sit oli silleen et nyt mä oon valmis, et nyt mä voin lähtee. Sillä ei ole mitään määräempää, että mihin sä oot menossa, sillä oli vaan kaksi kassia kainalos. Siinä oli edes näin iltana sellainen keskustelu kotona, että mihis meinasit, mihispäisit mennä. Ja sit mulla oli kaksi vaihtoehtoa, että oli Oulu tai sit... oli sitten Helsinki ja Oulussa oli jotain sukulaisia Helsingissä oli jotain ystäviä ja sitten ajattelin että jos mä hyppään tohon junaan niin on parempi mennä perille saakka ettei niinku jää tossa matkan varrella pois vaan pääteasemalle Hmm. ja tota sit se loppupeleissä päädyin valitsemaan sen Helsingin Ja sain kyydin juna-asemalle ja tähän kyydin aikana sain toisen matkalaukun, eli nyt mulla oli se, minkä mä olin itse pakannut, se vaatekassi, niin toinen oli sitten tämmöisiä kattiloita, että äiti oli pakannut, että hänellä on keräännyt sulle kattiloit, otat noin mukaan, että sä tarvit niitä. Ja niitten kanssa mä hyppäsin junaan ja sit mä muistan, me käytiin tässä mun keskustelussa siinä asemalla, että jos sä nyt ihan oikeasti, tiedätkö lähet, niin kai sä ymmärrät, että mä en voi mitenkään auttaa sua. Ja sä oot sit ihan omilla siellä. Et sä et voi tulla niinku illaksi kotiin syömään tai mitään. Ja sit mä olin tietenkin nuori ja täynnä intoa ja tarmoa ja tuntoni voimissa, että täältä tullaan maailma, että mä näytän. Mutta siinä kohtaa kun sä junaan hyppäsit, niin sulle ei oikeasti ollut mitään osoitetta mihin mennä. Ei, ei. Ei ollut. Et oli pari muuttuja. En ollut ihan kaikkea miettinyt loppuun saakka. Oliko sulla edes säästöjä mukana? Oli mulla ehkä muutama sata euroa jostain virpomaisista kerättyä fyrkkaa, mutta ei ollut sille, että olisi voinut ostaa oikeastaan mitään, mutta varmaan jotain ruokarahoja olisin ollut, ja sitten mä olin sopinut yhden ystäväni Juhan kanssa myöskin edesmenny nykyään, että mä voin tulla hänen tyköön kylään, kun mä tuun Helsinkiin. Tämä minulla ei siis ollut mitään osoitetta, ja siitä se lähti, kun minä tulin Juhan tykö Ogeliin yöpymään, ja sitten aloin pohtimaan, että mitä seuraavaksi. Mutta oli sitä muutama asia, jonka olin saanut sumplittua, esimerkiksi, että sain sen lukiohoidettua loppuun ja pystyin tekemään kirjoitukset sitten Sotungin lukiossa, ja minulla oli siellä Orasuoraan lukiossa paikka, mutta Sotungissa minä kävin sitten tekemään kirjoituksia.

Nyt siinä kohtaa kun te muutitte Juhalua, niin sä olet kirjannut itse asiassa hetkeksi aikaa paperilla korittomaksi.

Joo, se oli semmonen, ja tää on tota, joku saattaa pitää, että tää on ihan semmonen niinku... Hasuma juttuna, mutta se oli yksi keino miten sai asunnon. että ei mulla ollut siis niinku kämppää ja sit virallisesti mä olin koditon että jos sä tuut Helsinkiin ja sulla ei ole kotia ja osoitetta niin olet koditon eiks niin ja toki onneksi oli sitten ystävä joka tykänä pystyi punkkaamaan siinä kohtaa mut näin se oli ja sit mä olin yhteydessä Helsingin kaupunkiin se Juha mulle mainitti siinä että tää saattaa nopeuttaa sitä käsittelyä kun merkkaa tohon ton koditon kohdan ja oh voi hit it että se oikeesti nopeuttaa mä sain sitten jossain kohtaa opiskeluasunnon hiekkaharjusta Vantaalta mun piti oikein kartasta katsoa että what the hell mikä hemmetin hiekkaharju ikinä kuulukkaan tämmöstä paikasta kyllä sijaitsija junaradun varrella ja he kävi tutustumassa siihen ja sit toki kun tarjottiin kämppää jostain kun ei ole kämppää eikä ikinä ollutkaan omaa kämppää niin tottakai sä otat se vastaan ja se olisi myös ollut asunto No siellä hiekka harjus.

Vaikka onkin opiskelijakämppä, niin jotain sekin maksaa ja sitä varten piti saada jotain rahaa. Sitten päädyit ensimmäiseen duuniin myös täällä.

Joo kyllä joo se maksu mitähän se 230 euroa kuussa tai joku tämmönen mikä tuntuu nykyään pieneltä rahalta. Mutta silloin se oli silleen että jostain tarvii fyrkkaa ja sitten mä laskin että että niillä tuilla pystyy ehkä just maksaa se asumisen mutta mutta ei välttämättä enää syömään mikä oli vähän niin kuin huono juttu mutta koulussa sai ruokaa mutta ilta siis taas ei ollut että se piti vähän niin kuin keksiä joku juttu mutta mä olin jo nuorena päättänyt että heti kun mä voin mennä duuniin jonnekin niin mä meen ja mä olin sitä tekin tavallaan koululaisena ja lapsena tommosia niin kuin sukulaiselle kaikkia hanttihommia ja tiedätkö pihahommia tai haravointia ja tämmöisiä ja näin mutta mä ajattelin 2018 niin sitten on helpompi saada duunia jostain että kun täysi-ikäinen ja sain sain duunia mä hain moneen paikkaan ja yksi niistä oli oli vartijahommat ja tota kävin sit jossain Falksien kuritilla haastattelussa ja kysyin että voisko päästä vartijaksi sitten mä otin selvää etukäteen että tuo vaatii siis sellaisen kahden viikon kurssin että se ei oikeesti vaadi niinku mitään koulutusta että sä käyt sen kurssin ja sit sä oot niinku pääset tekemään sitä duunia ja sit oli kysyntää siis tarvittiin työntekijöitä Mä oon itse asiassa ollut sellainen, kun mä tiedän 60-kiloinen, 18-vuotias rovaniemeläinen tyyppi ja silleen, että mä tulin duuniin teille. Ja pääsin kurssille, sain työpaikan. Ja sitten se käyti semmoinen keskustelu, että no, mä oon semmoisen niin kuin junaradan varressa, että tarvisi jonkun semmoisen mestan, minne olisi helppo mennä junalla. Junalla. Ja sitten ne oli siellä silleen, että meillä on just oikea paikka sulle. Ja siitä alkoi vartian ura asematunnelissa Helsingissä.

Rautatieodalle.

Rautatietä. Se oli hieno mesta. Ja tota siinä pääsi hyvin nopeasti tutustua, että mikä on tavallaan se Helsingin yöelämän nurjapuoli. Ja muista se oli ensimmäinen tämmöinen harjoitus, joku työvuoro tai oppivuoro, kun sitä tehtiin sanoa. Ja tota oli siellä steissillä. A oli yövuoro, oisko se ollut kahdeksasta kahdeksaan, siinä kahdentoista tuli vuoro. Ja sitten siinä pitää lukita jotain ovia, että nämä eivät edes mennä, sit niinku pitää huolta, että siellä on turvallista olla. ja sen vuoro aikana niinku sattuja tapahtui et siinä oli ekassa vuorossa kävi silleen et me oltiin siellä niinku ihmettelemässä sitä Helsingin yöelämää jak jännittävää mitä tässä tapahtuu just koulutus takana niinku kokenut vartija alku päässyt hommiin niin siinä oli semmonen episodi missä niinku kaks Tämä on hauska tarina, koska tämä on se työelämäalkuai. Sillä ajaa pick-up-autosi ja station eteensä eli eli aukioille. Sillä tulee kaksi kaljua jätkää ulos, suomalaisia tyyppejä, ja ne yrittää polttaa somaleita bensalla. Polttaa bensalla, Joo. heittää kanisterista bensaa päälle. Niillä on jerrykannut, sieltä koitti kaataa jengin päälle bensaa ja sytyttää niitä tulemaan. Ja sitten mä oon siellä ekaa kertaa duunissa. Mä oon silleen, että okei. Mitäs mun pitää tehdä tässä kohtaa? Ja se on se ei onneksi onnistunut, eli siinä ei mitään syttymistä sitten tapahtunut ja sitten me soitettiin poliiseja sinne paikalle, että tulkaa katsomaan, täällä on tämmöinen tilanne päällä ja sitten kuullaan toisesta päästä kuuluu, että odotas sulkematta puhelinta, linjoilla on ruuhkaa tällä hetkellä. Ja se oli todella pitkiä minuutteja, kun piti odottaa, että miten tämä homma tulee meneen. Ja tota sit se ei toiminut tosiaan se homma siitä se jerrykannulla ihmisten sytyttäminen ei lähtenyt sit niink leikkeelle ja nää suomalaiset perääntivät takasin auton ja tota kävi heitti jerrykannut pois ja kävi hakemaan teleskooppipammut ja sitten hyökkäis niidenkaan huitoon niitä ihmisiä siellä ja tota se toimi paremmin. Nää alkoi osumaan ja sit siinä kohtaa piti olla se kysy kohde esimieltä että mikä me tehdään. sano että pistä hanskat käteiset selvä noin nyt mä oon niinku valmis taistelija nyt mä lähden selvittämään tätä asiaa ja sitten poliisitkin saatiin kiinni jossain kohtaa ja ne oli se mitä asiaa ja se oli että eikö mikä hätänä ei meillä ole mitään hätänä me ollaan steissin vartijat meillä kaikki on ihan ok mutta tuolla tuolla on hätä tulkaa katsomaan ja sit siellä alkoi tuleekin joka puolelta poliisiautoa Mutta se kiippui meni huonosti niiden suomalaisten kannalta. Ja sinne tuli lisää jengiä, jotka koitti tavallaan poistaa heitä aseista sieltä toisella puolella. Ne vetäytyi taas autoon. Sitten ne alkoi sillä autolla ajaa niitä ihmisten yli siinä. Ja siinä kohtaa me lähdettiin juokseen sieltä paikalla.

Se on sairasta.

Sitten kohde esimies sanoi, että mennään harjoittamaan rosvoit kiinni. No niin!

Tervetuloa työelämään.

Tervetuloa duuniin, joo. Tervetuloa stadiin. Ja sitten me otettiin joku rosvo kiinni siellä. toisella puolella ja se on mun ensimmäinen työpäiväni Helsingissä eikä oikeassa duunissa eikä

Alkoiko siinä kohtaa yhtään kaduttaa, että mitä tuli tultu Helsinkiin, että olis pitänyt sittenkin jäädä Rovaniemelle? kato mä olin nuori mä olin silloin nuori ja täysin voimissa ja seikkailunhaluinen ja se oli jännittävää että okei tää on tämmönen tää stadi ei olisi ikinä tullut mieleen että tää on niin kuin Rovaniemi ei olisi ikinä tullut mieleen että tää on niin kuin Rovaniemi hmm Ai vitsi. Tota, saat siitä sitten tienestiä. Mut sit jos sä armeijan aikana, sä voit saada tietyllä tapaa jopa isompaa tienestiä. Sä hyppäsit siellä liiketoimintamahdollisuuksia.

Jaha.

Haluks sä vaata, mimman sen bisnesidean sä sait intin aikana?

No joo, ehkä mulla on ollut semmoinen ääni, että mä oon ryhtynyt toimeen. Että aina kun joku kysyy vapaaehtoisia, niin mä oon se, että täällä mä voin hoitaa ton. Ja nuorena siitä oli jo paljon apua, että kun oli avulia ja auttoi sukulaisia sun muita, niin siitä seurasi hyvää, mikä oli monesti myös sitä, että joku maksoi jostain jotain. Ja semmoiselle ihmiselle on työelämässä kysyntää. Mä menin inti 2005. 21 vuotta sitten Helsingin Santahaminassa.

Sehän on paikka, missä itsekin olen ollut.

Joo, hieno mesta.

Siellä on mukava tammikuussa aloittaa räntäsateessa marssia varmasti.

No Saharan hiekkat

Kyllä,

kutsui nuoria miehiä.

varmasti tuttu.

Joo, mutta siellä oli ja tota, ja se meni aika nopeasti, toki se alku on aika siinä, mutta mä päädyin viettää vuoden siellä, siellä saarella. Ja sitten siellä jatkui semmoinen sama juttu, että aina kun haettiin vapaaehto, siellä oli sitten mä olin vapaaehto, niin olin menossa, että mentiin aukkiin ja sitten aukissa oli oppilaskuntaan, niin mä olin se oppilaskunnan puheenjohtajana ja olisin mennyt rukkiinkin, mutta päädyin tilkkaan, että se meni vähän vihkoon, oli joku tämmöinen keuhkokuumejuttu ja sitten mä missasin ne pääsykokeet ja sitten mua harmitti tosi paljon olla siellä aukissa. Se olisi aukki kakkosessa se, että kaikki mun frendit lähti sinne ruukkiin, mä oon täällä. Pitäisi jotain kiinnostavaa duunia tai tekemistä. Keksi että noita vartiahommia on hirveen vaikee tehdä kun Santiksessa ja sit tienistit ei niinku toimii että tässä pitäis jotenkin tiedota rahaa ja kyllä mä kävin viikonloppuna tekemään työvuoroja mutta ihan joka viikonloppu siihen ei ollut sit toki mahdollisuutta siinähän käy kun toinen oli kiinni

Mm

ollut viikonloppu ja kasarvilla oli tylsää ja siellä oli paljon aikaa Jaa, yksi mitä tota sit niinku siellä piti tehdä se oppilaskunnan puitteissa oli niinku tota kysyä et mitä jengi haluaa, että mitä meidän pitäis tehdä, että onko mitään ideoita. Ja yksi idea oli tämmönen yhteenkuluvuuden tunteen rakentaminen ja kaikki siihen aikaan halusi ostaa yhteisiä verutteluasuja, että ollaan niinku samannäköisiä ja sitten oli joku erikoislupa, että aukkilaiset saa pitää tämmöisiä tuulipukuja. Ja sitten täällä joku tuli tulipoimut. Ne oli jotain 80-90-100 euroa, mitä ne oli. oli sikakalliit Joo, ne oli tosi kalliit. aivan sikakalliit meillä oli siinä aikaan sytkä reitä koska jengi poltti vielä röökiä ja sitten oli jotain puukkoja kurssipuukkoja tietenkin oli varmaan joku aukki puukkoja näin niin se eka oli siis se että jonkun piti järjestää ne veritteloasutilaukset ja sitten mä olin taas silleen mä voin hoitaa sen Ja sitten se toimi silleen, että piti sit soittaa ainakin paikallisiin liikkeisiin ja kysyä, että paljon teillä maksaa tullipuvut, paljon teillä maksaa tullipuvut ja morstaa joku tavallaan.

Proneraukset niihin ja nää.

Just näin, eli morstaa kuva siitä, että mitä tavallaan kyseessä ja piti käydä tietenkin niillä rahaa ja sit ostaa niitä. Ja jossain kohtaa mä tajusin, että ne maksaa tosiaan kun huntin. Ja sitten mitä oli joku 150 ihmistä siellä auki samaan aikaan. Sillä se tämähän ihan järkyttävä määrä fyrkkaa, mitä mä joudun niinku kerää ihmismystöstä tänne. Niin. Siis aivan sikakallis tilaus. Et onks nyt oikeesti silleen, että me saadaan ees mitään alennuksia näistä? Et mistä saa parhaa hinnan? Et mulla on ainakin sata euroa, siis tosi iso raha siihen aikaan. Ja edelleenkin. Ja ihan

Ja sitä

samaahan

sinne

käy.

päivärahalla jotain kolme euron luokkaa.

Joo.

Niin.

Joo.

Niin on se iso raha.

Että se on aika monta päivärahaa tähän tuulipukuun. Että ihan oikeasti halutaan nää tuulipuvut. Ja tota, sitten mä jotenkin tavallaan se tökki se homma. Ja sitten mä ajattelin, että mä soitan maantuojalle. Ja sitten mä kysyin, että jos mä tilaan 150 tuulipukuun, niin saaks mä ostaa ne teiltä? Pitäks mä ostaa se tuolta retail-myymälästä vai voinko mä ostaa maantuojalta? Ja sitten se oli se, että tottakai sä voit ostaa maantuojalta. Sitten ihan oikeasti, mitä se maksaa? Se on joku tyyliin minus 50 prosenttia siitä hinnasta. Etkö se tee tommosen siihen aikaan? 7,5 tonnia säästöä. Joo! Se Ja on iso se on aika paljon fyrkkaa. Ja silloin on iso merkitys. Ja sitten oli pieniä mutta-juttuja, jotka olivat silleen, että aluksi kuulostaa ihan sika hyvältä, mutta... Ja tässä kohtaa se suurin mutta oli, että pitää olla Y-tunnus. ja ja sit oli se no niin mikä on ytyn voisiko

Mä et ole antanut sinulla ongelma.

voiko joku kertoa mikä on ja sitten selvisi että se vaatii että perustaa yritykselle että voi tilata maan tueelta ja sit sit niinku käytiin semmonen niinku keskustelu sen oppilaskunnan kanssa että edelleen oli silleen että okei tuolta saa halvemmalla ja tuolta saa nopeemmin mutta toi halvempikin kiinnostaisi ainakin mua onks muut samaa mieltä on ja ja tota aika moni halusi sitten niinku säästää rahaa siinä ja tilata niitä maahantuojilta ja sit meitsi taas vapaaehtona sait no mä voin perustaa se firma mut siihen liittyy niinku riski et mä joudun kerää rahaa et mä joudun lähettää sitä rahaa mä joudun prodereaa nää ja mä joudun tekee duunii tän eteen niin tota jotenkin fiksuna bisnesmiehenä mä laskin silleen et no 50 pinnaa niin Varmaan neljäkympin on ihan riittävä alennusjengille, että siitä jää joku sivu itelle sit vaivasta, että sen järjestää. Ja sit silleen synty ensimmäinen liike idea, minkä mä sit toteutan. Eli sit perustin yrityksen ja tein nää tilauksit ja huolehdin, että kaikki meni hyvin ja palautin niitä, jotka ei mennyt hyvin, oli jotain promoerousehjelmia sun muita. Ja

Sit tuli sitten joku tonni pari tonnin profi.

Joo. Ja se korjas sen talousongelman

Mm

sen

-hmm.

intiaajan. Tällaiset, että okei, tämä oli hyvä juttu. Ja mä siinä aikaan mietin, että mä lähden opiskelemaan kasvatustieteitä takaisin Rovaniemelle tai jonnekin yliopistoon. Ei välttämättä Rovaniemelle. Mutta tuossa kohtaa syntyi sellainen fiilis, että tämä bisneshomma voisikin olla kiinnostavaa. Että ostat haavalla ja myyt kalliilla. Ja siitä syntyy jotain arvoa, että tätä mä voisin opiskella. Tämä on ihan hauskaa. Ja sitten siellä oli sellainen seuraava ongelma tässä mun bisnesideassa, että se oli aika kertaluontoinen tikklaus ja sitten se tavallaan loppui. Ja sitten mietin, että pitäisikö tätä skaalata tätä bisnestä, olisiko tässä mitään chanssia. Ja sitten taas vähän selviteltiin netistä tietoa, että saatiin selville, että Suomessa on 32 varuskuntaa, joilla kaikilla on sama tarve. Ja sitten tämä uudistuu puolen vuoden välein tämä ryhmä. Et näitä tarvii aina, niin kuin puolen Joka vuoden välein. jatkuvan palvelun tästä. Niin. Kyllä, tuulipuku as a service. Joo. Ja tota sitten kävi kysyjältä yksikköupseerilta, että no hei, mitäs mieltä yliluutnantti olet siitä, että jos minä kävisin kiertämässä kaikki Suomen varuskunnot.

Ei tullut lupaa.

Ei lähtenyt. Ei lähtenyt. Oli vähän selvä epävarma ja oli silleen, että no sinä olet täällä varusmiehenä, että tämä ei valitettavasti kyllä onnistu tämä homma, että ei käy. Ja en antanut sen, niinku aluksi se harmitti tälleen nätisti. Se on vähän harmitti, mut hyvin nopeesti mä päädyin siihen, että no kyl tämä voi silti ratkaista tavalla tai toisella. Ja mulla oli semmonen yksi frendi siellä Rovaniemenellä, joka kanssa me oltiin samaan aikaan lukiossa, yksi Juhan niminen kaveri, joka on sittemmin kanssa muuttanut Helsinkiin. Ja hän oli hirveen lahjakas koodaamaan.

Joo.

Ja tota hän oli pyörittänyt jotain soittoäänibisneksiä silloin lukioaikaa ja se on ihan tosi makea juttu. Se sai siis jonkun, en mä tiedä, sata euroa viikossa tai kuukaudessa rahaa myymällä soittoääniä. Mun mielestä se jäi niin kuin briljanttia sillä tavalla, että sä kerran teet joku palvelu, että sitten jengi ostaa jotain soittoääniä sieltä.

Sitähän

Ja sitten se rahoitti hyvin se oma lukioopinnoissa silleen. Mä olin silleen, että tämä on niin kuin Nero tää tyyppi.

Nyt mainoksihan oli jossain lehdessä niin kuin euro per soittaja. Soittaa niitä joo niitä.

joo se oli just sitä se oli just sitä ja sitten mä soitin Juarille että tiedätkö mä tarvisin verkkokaupan ja mä olin just saanut selvittää että verkkokaupat on ihan sikakalliita että ei mulla ole varaa ostaa sitä mutta mulla ei ole aikaa että mähän voisin harjoitella vähän tällaista kodauksen hommaa ja design hommaa ja sitten tää Juhan on tosi hyvä tässä että jos mä saisin siltä vähän jeesiä mä voin maksaa sille jotain koska mulla on nyt kaks tonnia pyrkkaa niin mä voin antaa tän sulle jos vois antaa mulle jotain koodia vastaan. Ja lasten ekset tästä ja lasten konsultointia. Eli me tehtiin yhdessä verkkokauppa ja sitten nämä samat tuotteet, mitä me silloin kaartiin jääkäri ryhmentissä, tilattiin varusmiesten kanssa. Ja sitten viesti sitä kaikkiin varuskuntiin ja se toimi. Se yllättä. Hauska juttu, mutta sieltä tuli sitten liiketoiminta, mitä mä pyöritin varmaan kaksi-kolme vuotta vielä sen armeijan jälkeenkin jonkun aikaa.

Siinä oli vain yksi pikku haaste, alkoi kertyä tavaraa nurkkiin pyörimään.

no se oli yksi haaste yksi haaste oli tai vielä suurempi haaste oli että sit se vuoden jälkeen sulle ei ole mitään kytköstä siihen varusmiesarkeen että se niinku sun elämä menee eteenpäin sä menet jonnekin opiskeleen kouluun ja niin edelleen ja niin mäkin menin ja ja tota ja sit niinku toinen haaste oli siis se että että niissä oli aika pitkiä toimitusaikoja niissä kamoissa et tyyppejä tilaattiin jostain aluksi jenkeistä ja sitten tanskasta maahantuojalta ja verrotteella oli asuttu Saksasta ja sitten puukot tuli Rovaniemeltä ja sit osassa näissä oli siis kuukausien toimitusaikoja ja sit ei ne varusmiehet voinu ottaa kuukausia vaan sulla piti tavalla olla aika nopeasti saatavilla niitä tuotteita niin mun piti alkaa varastoimaan niitä ja sit mulla oli sille jossain passi tällaisessa opiskelija-asunnossa se mun varaston hallinta eli pahvilaatikko ja yksi huone täynnä. Pääsit opettelemaan varastonkierro merkitystä ihan kantapään kautta. Joo, joo ja siellä aluksi sellainen ihan hassu juttu kiva että tuossa on tämmöisiä arvokkaita juttuja tässä laatikossa mutta sitten muutaman kuukauden ja vuoden päästä se oli sellainen. Että tossa varmaan tiek 50 000 euroa kiinni tossa talon nurkassa, tommosissa laatikoissa ja silloin ei niinku parempi puoliskonielistä mieltä, että nämä eivät muodosta kaunista sisustus elementtiä tässä asunnossa. Että näistä olisi syytä luopua. Ja sitten vältsin, että ei todellakaan. Tämä on se mun varasto ja mun bisnes, Koko että ei tästä. varallisuus. Kaikki mun varallisuus on kiinni noissa. Että älä ainakaan polta tai heitä niitä mihinkään. Että sitten mä oon pulassa. Ja sitten toinen tai kolmas juttu, mihin mä kyllästyin. Ja sitten loppujenpäivässä on postitus, että siihen aikaa tavallaan mä postittelin niitä tuotteita eteenpäin itse eikä ollut mitään sellaisia hyviä palveluita, jotka hoitaisi tämän varastoon mulle. Ja sitten mä päädyin myymään sen bisneksen yhdellä näistä maahantuojista.

Teet eksitin.

Exitin, joo mä olin ehkä 19-20-vuotias silloin. Ja ei ollut mikään siis silleen maailmaa mullistava exit ja nyt mä voin loppuelämä Hmm. ottaa tietä rennosti. Mutta oli silleen, että vau, että tämä tarina alkoi ja sitten se oli makea juttu ja sitten silleen tuli niin kuin looginen päätös. Se oli kiva.

Sä oot sitten mennyt, itse asiassa siellä sun täällä töissä ja niin kuin edennyt uralla aika ripeätäkin tahtia. Jos pikakelataan näiden yli, niin haluatko vetää yhteen, että miten vitter saisit oikeastaan alkunsa?

Joo siinä pikakelattiin nyt se parikymmentä vuotta välistä ja Vittel sai alkunsa 2016 vuonna ja silloin mä olin töissä Citrus nimisessä firmassa joku varatoimitusjohtaja tai liidettoimintajohtaja tai joku hieno titteli oli ja olin elämäni voimissa semmoinen 2-30-vuotias kaveri. Ja olin tehnyt jo paljon ja pitkään duunia myynnin parissa ja sitten IT-bisneksen parissa eli tämä verkkokauppahomma aikoinaan johti siihen, että opiskelin bisnestä ja päädyin ATK-bisnekseen duuniin. Ja sitten mä pärjäisin ihan hyvin siinä, että mä olin aika hyvä siinä ATK-myynnissä ja olin töissä oikeasti firmoissa, jotka myivät teknologiaa. Ja pääsin tutustua siihen. Mutta jossain kohtaa sitten 2016 oli siinä vaiheessa, että mä oon niin pitkälle pelannut tän pelin läpi, että tässä ei tule enää hirveästi mitään uutta. Ja mä oon ollut aina vähän tämmönen luova ihminen, mikä on keksinyt pulloista bisnestä ja kaikkea. risujen myymistä. Ja sit mun on ollut tapana, että me kirjoitetaan ylös niitä ideoita, että jaha tääkin on pielessä ja tonkin vois joku tehdä paremmin ja miksei kukaan tätä ikinä ratkaissut. Ja siis mä oon niinku löytänyt semmosia kaltaisia ihmisiä, joiden kanssa me ollaan niinku sparrattu näitä ideoita. Ja yksi semmonen tyyppi oli Piispasen Lauri. Ja Laurin kanssa me käytiin 2016 keväällä syömässä. ravintola Loiste, ravintola Loiste, Sokoksen yläkerrassa. Ja sitten me verrattiin meidän vihkoja, että no mitä sulla on? Mitä mulla on? Minkälaisia ideoita ollaan pyöritelty? Ja yksi mistä me löydettiin yhtymäkohta oli, että IT-konsultointibusiness on pielessä. Että se on jotenkin syvällisesti rikki. Ja siihen aikaan siis se liiketoiminta tai ympäristö oli markkinallinen tyyppinen. Että kysyntää oli tosi paljon jo 2016. Erettiin semmoista it-bisneksen kasvuaikaa. Pullonkaalla oli osaajat. Että oli tosi vaikea löytää riittävästi kokeilijoita, koodareita, jotka puhuu suomea äidinkielenään. Ja sekä tuntui, että kaikki tekee sitä ihan samalla tavalla sitä bisnestä. Että kaikki kilpailee samasta jengistä samoilla. Muoilla tavoilla on autokerho, ja antiekefirma on luutta, on hienoja toimistoja, on illanviettoja, on koulutusmatkoja. Kaikilla on tämä sama enemmän tai vähemmän.

Mitä te oivalsitte? Mitä te lähitte tekemään eri tavalla?

No ensiksi me tunnistettiin tavallaan, että tämä on se tilanne. Ja sitten kaikki sanoo, että osaajakin saa tai talent voi olla se juttu. Ja sitten me mietittiin, että kuinka totta se on. Ja sitten ehkä jälkeenpäin voi sanoa, että eihän se nyt ihan totta siinä mielessä ollut, että jos se tavallaan osaaminen oli, vai pula oli niin kuin kokeileista kotimaisista koodareista, niin jos sä muutit yhtä asiaa tässä yhtälössä, ei ole enää mitään ongelmaa. Mutta näistä tavallaan niin kuin tämän kolmen teeman ympärillä se niin kuin kisa oli verinen. Ja me lähdettiin oikeastaan liikkeelle siitä, että me haastatellaan paljon sitä jengiä, keskustellaan ihmisten kanssa ja kysytään näitä minkälaisia toiveita ja tahtoja heillä on työelämälle, että mitä he haluaa duunista. Ja sitten me alettiin huomaamaan, että se eroa tosi paljon sen kohderyhmän sisällä, että jollakin on lapsia. ja niiden tavallaan niinku toiveet työelämän ne on tosi paljon erilaiset kuin niillä joilla ei oo lapsia joku asuu Helsingissä joku asuu jossain muualla se vaikuttaa tosi paljon siihen ja sen sijaan että me pitäisi niinku sen sijaan että me tarjotaan tavallaan tämmöstä niinku hienoa maailman parasta työpaikkaa niinku kaikille me pitäisi pilkkoa tää siis silleen että otetaan niinku täsmällisiä osumia että mitä se tarkoittaa Se tarkoittaa se täydellinen työpaikka tai työelämä ihmiselle, joka on 30 vuotta ja jolla on pieni lapsi himassa. Ja sitten me lähdettiin tekemään sitä pilkkomista ja todettiin, että kun sä lähdet räätälöimään sitä tarjoamaa paremmin, niin sulla pystyt rakentamaan todella paljon houkuttelevampia työnantajatarinoita ja työpaikkoja. Ja sit meil on sellainen ajatus, että me ratkaistaan tää niinku talent for, et me voitetaan tää niinku verinen kisa ja sit me ratkaistaan tää talent for ongelma. Ja me tehdään se niitten ihmisten näkökulmasta siis silleen, että mitä kokeneet osaajat haluaa, niin sitä me niinku rakennetaan. Ja se toimi kans tosi yllättävän hyvin. Hmm.

Toimi niin hyvin, että Vitter vietiin jopa pörssiin asti, ja m mitää n siitä tuli sulle m kymmenen miljoonan varallisuus, paniik par par parhaimmillaan ny päivänä ehkä ihan niin paljon, mutta uh m mitä kaikkea tähän perustamisen alkuvaiheeseen liittyy?

Uh uh uh. Kyllä mä siis täytyy myöntää, et ei se ollut niin helppoa miltä se näyttää paperilla. Ei älä

Varmasti.

luule ihan oikeesti.

Ei varmasti.

Et kyl siinä se asti sit niinku Ja

Moi.

pää, tämä oli se tavalla, mitä me todettiin, että pitäis pys, pitäis lähteä tekemään. Mä sanoin Piispikselle, että Laura, perustat firma ja alat tekemään sitä. Sit se oli sit ei mä nyt pysty et mulla on tulossa lapsia ja jotain kaikkea et on on elämässä tilanne et mulla on hyvä duunipaikka perheenlisäästä ja näin et en mä lähde perustaamaan sitä ja sit mä olin sit et

Oliko teillä siinä kohtaa tulos perheen lisäästä?

Joo kyllä sama

Niin, eli sama ongelma kuin bispiksellä.

ongelma joo joo ja sitten meidän rakas tytär syntyi sit jouluna ja sit tavallaan siinä kohtaa oli puoli vuotta siihen aikaan. ja siitä oli oikeasti tosi huono mulla lähtää perustaa firmaa. Ja jälkeenpäin, vaikka se meni hyvin se story ja kaikki, niin mä en kyllä suosittelikin leikkiä kellekään sitä vastaavaa päätä. Se oli tosi raskas matka. Ja se syksy aikana, kun aina kun sä lähdet rakentamaan jotain uutta, niin se on vähän sellaista perse edellä puuhun menemistä. Ja sen koko syksy aikana mä olisin varmaan neljä kertaa halunnut lopettaa sen ja silleen, että liian vaikea not gonna work out. Ja sitten onneksi oli sellaisia ihmisiä. tukeva ja läsnä siinä, koska se kannusti eteenpäin läpi niiden vaikeiden alkuvaiheiden. Ja sitten loppuvuonna alkoi tulemaan jotain liikevaihtoa ja sitten pikkuhiljaa se lähti liikkeelle se 2016. 16 niin mä eka liikenvaihto tuli varmaan niinku joulukuussa ja mun eka tehtävä oli niinku niinku tsekkaa että onks tää niinku business case olemassa ja sitten palkkaa siihen semmonen niinku jengi ympärille minkä kanssa sitä voidaan rakentaa niin että mä voin kuuden kuukauden jälkeen jäädä pois vanhempaa pahalle siitä ja siellä oli semmosen kovan niinku aikapaine siihen ja sitten me saatiin tyyliin joulukuussa Eka liikkeenvaihteen sitä tytär syntyi joulukuussa ja sit me tultiin sitten tyttären kaa alkuvuonna kärryjen kanssa toimistolle aina jatkuvasti silleen et hei ollaanko

Miten menee?

me vielä ollaanko me vielä elossa onks bisnestä onks kukaan ostanu mitään ja jännitti aivan sikana että miten se lähtee sit liikkeelle onneksi lähti onneksi lähti mut kyl siellä oli monta hetkeä silleen et kyl siellä on niinku ep epäilistä omaa kyvykkyyttä tai sitä business caseä, että toimiiko tämä vai ei.

Oliko sinulla tietyllä tapaa jo alusta asti ajatuksena se, että sinä haluat saada sen yrityksen sellaiseen kuosiin, että se tavallaan lentää omilla siivillään, että sinä pääset sitten tavallaan irti siitä.

Mä oon tavallaan joo. Mulla oli siis muutama kokemus silleen, että mä olin perustanut joku firma ja sitten mä olin poistunut jossain kohtaa siitä. Ja mä oon ajatellut itse työelämää silleen, että se on niin kuin ei yksi työelämä, vaan se sisältää erilaisia vaiheita tai projekteja tai duunia. Et mulla on ainakin niin paljon itsellä intohimoa, että mulla olisi vaikea ajatella, että mä teen jotain asiaa koko loppuelämäni. Että sitähän omat vanhempani ovat tehneet, mutta ei jotenkin tavallaan toimi itselle, koska minua kiinnostaa toi ja toi ja toi asia. Ja se oli pitkä projekti. Minä tein vitteriin kymmenen vuotta, no melkein kymmenen vuotta toimarina, eli sieltä 2016 viime Hmm. syyskuuhun saakka. Ja sitten matkan varrella, niin kuin... Missään kohtaa en olisi varmaan 2019 laittanut linkkariin sellaisen tittelin kuin Sedimented Organizational Fat. Ja siihen liittyy totta kai vitsi, että mistä se on tullut. Se on tullut silloin hallituksen puheenjohtajalta ja sitä hallitusjengiltä, että pahinta, mitä organisaatiossa voi olla on tämmöinen organisaatioläski. siis Moiset vähän kuulun tohon minä sitten ja sitten niin kuin okei okei no ei se ole pahinta, pahinta on tämä sementoitunut organisaatioläski ja sitten mä katsoin sitä hallitusta silleen että ootteko te teette niin kuin tätä sitten ja sitten mä päätin että mitä mä haluun olla on se sementoitunut organisaatioläski että tavallaan niin kuin se organisaatio se firma pärjää ja pyörii ilman että että mä oon jatkuvasti siinä paikalla ja läsnä. Mä laitoin tittelin sedimetet organizaisoa FAT. Ja sit mulla oli aivan loistava hallituksen puheenjohtaja siihen aikaankin. Semmonen Roni-niminen kaveri, joka tavallaan koko ajan johdatti mua vähän niin kuin intitermiin siis semmosena niin kuin level upina, että miten kersantista tulee ylikersantti tai vanrikista tulee luutnantti ja miten luutnantista tulee kapteeni. Ja sit koko ajan koitti juoksuttaa. oksuttaa mua että mä levelappaan itseäni johtajana niin että mä loppujen lopuksi päätyn sinne jonnekin genreali tavallaan niinku jengiä vedä sikaria jossain kulmahuoneessa ja sit kaikki muut tekee duunit sehän kuulosti upealta siis silleen että niinku kaikki muut tekee ne duunit ja mitä mä teen no sä vähän niinku kattelet että se homma niinku sujuu siinä toi on hyvä tota mä haluun tehdä mä voin katella tosi mielellään että miten se homma sujuu ja sit tavallaan niinku toimarina sä et pääse ihan siihen Ja ennen hallituksessa vähän niin kuin pääset siihen ja omistajana pääset totaalisesti siihen. Että sitten sä oot niin kuin siinä sementtiläskissä. Ja se oli yksi mun unelma, että mä rakentaisin jotain, joka kestää pidempään kuin se mun kymmenen vuoden periodi tai jäisi jälkeen, tiekkö meitä sitä aikoinaan. Ja olisi jotenkin paljon suurempi kuin se mitä itse ehkä joskus haaveillut tai unelmoinut. Ja sitten minusta se oli hyvä tavoite.

No millä fiiliksillä sä nyt sitten jätit Vitterin toimarihammat taakse, tai ootsä päähän?

kaikki fiilikset on tullut käytyä läpi, että on ollut semmoista hikeutta, sellaista, voi ei, mitä mä teen, onks mä turha, onks musta tässä elämässä enää yhtään mihinkään, ja sitten ollut sellaista, minun kiinnostaa juokseminen, ja opiskeluakin olisi kivaa, ja onhan tässä kaikenlaisia bisneshaasteita, mitä voisi olla ratkomassa, ja sitten välissä on ollut semmoista hikeutta, on ollut tosi paljon innostuneisuutta, ja sitten on ollut ylpeyttä, se on ollut ehkä mun mielestä se kaikista paras tunne, kun on kat... on kattanut silleen, että vitsi noi tekee hyvää duunia ilman, että me itse on muuten mitenkään mukana siinä arjessa ja sit taas tulee se haikeus, että oispa mukava olla. Mut tavallaan kaikkia niitä siinä on päässyt elämään läpi. Mut pääsääntöisesti mä oon ollut tosi iloinen ja ylpeä siitä matkasta, mikä siinä on tehty. Se on varmaan tietotapaa semmonen niinku. Eräänlainen perintä, minkä sä oot jättänyt jälkeesi. Näetkö sä sen semmosena, mikä jää elämään toivon mukaan hyvin pitkäksi aikaakin vielä? Ehkä toivottavasti. Siis yksi Twitteristä tuli listayhtiö ja aikoinaan käytiin sellainen pohdinta, että onko tämä for exit vai for ever. Ja sitten me päädyttiin, että yhtiön listaaminen johtaa sinne for ever polulle. Ja silloin tavallaan myöskin se yhtiön omistajuus ei ole enää suorana kytköksissä siihen työskentelyyn siinä yhtiössä. Että moni asia on mahdollistanut semmoisen forever-polun. Ja varmaan jotain perintöä olisin niinku yhtiön pystynyt jättää, mutta mun mielestä se yhtiö itse saa niinku, kuten sinäkin kuvaasit, niin se on tavallaan semmonen, että mä luulen, että siitä tulee oltu kiikkustuolissakin vielä ylpeä, että minä olen ollut tekemässä tuommoista.

Näinpä, aivan taatusti. No, eikä kerrannut vuottakaan mennä kun sitten päädyit Inderesille. Miten sä päädyit tänne Inderesille? Mitä sä tulit tekemään tänne?

No kyl se yllätti minutkin.

Aa, Inderes ei ole sulle entuudestaan tuttu. Viittä

Joo.

oli Inderesin asiakas. On tota tilausanalyysiä, web-kas tuotannot ja mitä kaikkea muuta. Et siinä mielessä Inderes oli tuttu talo sulle.

Joo, ja Mikael oli hyvin tuttu. Ja mä suutan ladussa. Mikaelikas tosi lähelle toisiaan. Mä ja Mikael on ollut semmoinen, kun mä olen sparraillut sitä IPO sitä alustaa saakka, että no mitä mieltä oot, kannatteeko tehdä. Ja sit hänhän on myynyt aina IPO esille, että totta kai, vipuata on hyvä juttu, kannattaa tehdä. Ja sitten hänen kanssaan on pystynyt sparraa siitä, että miten se sitten kannattaa tehdä. Ja täällä on ollut paljon tuttuja, joiden kanssa on vuosia ajan nähty. Mutta sitten siinä oli sellainen ajatust oikeasti silloin vielä syyskuussa, että kun minä jään tästä toimitusjohtajahommasta pois, niin nyt minä voin tehdä ihan mitä minä haluan. Ja ensimmäisenä myöskin kotoa hyvin kannustettiin, että olisi hyvä ottaa breikki. Että on ollut aika raskas tavallaan yhdeksän vuoden rani. että tommoisena perustaja, toimitusjohtaja tyyppinä, niin se ei ole aina ollut kahdeksan tuntia päivässä.

Ei varmaan.

Se duuni mitä ollaan tehty, vaan ollut joustava työaika.

Eikä välttämättä viisi päivää viikossakaan.

Ei, ei ollut, ei, ei. Se oli hyvin joustava. Että jos myönnetään vahvuuksien kautta sitä, niin se oli joustava työaika. Ja mä tein tosi paljon duuniin välissä, jossain kohtaa olin myöskin tosi väsynyt, että siinä joutui pistämään itsensä koville. Ja se toimintaympäristökin oli viime vuodet hyvin haastavaa, että se oli kovaa duunia. Ja sit mä ajattelin, että nyt mä pidän breikkiä, nyt mä keskityn kahteen asiaan tai kolmeen asiaan. Että mulla on perheilu, urheilu ja opiskelu. Että siinä on sitä älyllistä stimulanttia, haastetta, sit siellä on fyysistä hommaa ja sit sitä rentouttavaa yhdessä olemista. Ja sit tää alkoi pikkuhiljaa mureenee tossa vuoden vaihteessa. Eli se urheilu lähti tosi hyvin liikkeelle, se on jatkunut tosi hyvin. Ja sit mä aloin tekemään maisteriopintoja, mutta meni kans aika vauhdikkaasti, että joulun jälkeen alkoi olla vähän sellainen huoli, että kohta mä... on tehnyt nämä et minä oon et niin Tekeminen loppuu kesken. et mitä sitten että mä tohtoriopintoissa mä kysyn kotona että mitäs miltä oot lähtisinkö minä tohtoriopintoihin ja tota ehkä kannustettiin että ei välttämättä että olet enempi ihminen joka innostuu uusista asioista kuin vanhoista kirjoista että että voi olla väärä suunta mutta mutta tota sekin on yksi vaihtoehto että joskus tulee tehty vielä niitä mutta se alkoi tavallaan että se eteni nopeasti se se opiskeluhomma ja sit mun alkoi huolettaa et mitäs sitten ja et mitä sit mikä on se älyllinen stimulantti sitten kun tää opiskeluhomma loppuu nyt mä palautin tossa maaliskuussa gradun Ja nyt se on ollut jossain byrokratiakierroksella siitä saakka kaksi kuukautta.

Mistä teet gradu?

Hitepalveluyhtiöstä.

Aivan.

Mä haastattelin kaikki mun kaverit

ja Aivan.

kysyin, että no miten meni? Ja kävin läpi sen 22-25 periodin, että kun ne firmat on joutunut muokkautumaan, että miten ne on oikeasti tehnyt sitä. Ja odotetaan, että se kohta julkaistaisi se gradu. Mutta sen tein. Ja sitten niin kuin perheilyosalta huomasin, että jossain kohtaa tuossa vuodenvaihteen jälkeen tämä meidän vanhempi tytär, joka on nykyään siis yhdeksänvuotias, joka silloin syntykään se perustettiin se firma, niin sanoi, että tietkö isi, on tosi rasittavaa, kun siellä olet aina täällä kotona, kun minä tuun koulusta. Että aina kun hän avaa oven, niin minä olen silleen, että hei, ihana kun tulit, mitäs tänään tehtäisiin? Ja sitten sanottu, että olisi hyvä, jos sä menisit jonnekin hommiin. mihin? no niikin töihin siis silleen päivittäin olisit jossain töissä

Totuus tulee lapsen suusta.

joo ja tota sitten mä vuodenvaihteen jälkeen totesin että okei tää alkaa tää älyllinen stimulantti vähän niinku vähenee ja sitten tää niinku vetävä voima alkaa työntää täältä täältä kotoa että jotain pitäisi tehdä ja sit mä päätin että nyt mä sanon kaikkiin kyllä ja tota mä oon nykyään kolmen yhtiön hallituksessa ja yhdessä puheenjohtajana kahdessa niinku hallituksen jäsenenä Ja sitten odotin tosiaan inderessillä kuusi vai seitsemän viikkoa sitten, eli ihan vasta. Ja tämä inderess, mistä sä kysyit, niin tuli sitä kautta, kun mä sain Mikaelille, että mulla on vähän sellainen tilanne, että mun pitäis keksiä, että mitä mä teen seuraavaksi, jotain mielenkiintoista älyllistä haastetta pitäisi olla. Ja Mikael sanoi, että täällä olisi sellainen haaste, että tämä tarina pitäisi viedä kansainväliseksi. Mä sanoin, että okei, toi kuulostaa vaikealta. Se on ihan mielenkiintoinen haaste. Mä voisin tulla tutkimaan tota, jos mä heitin laput sisään sitten tota Mikaelille ja se yllättyi kans siitä. Hän oli tosissaan.

Ei ollut pelkkä vitsi.

Niin, sit mä olin silleen, että ei mulla tässä mitään. Mä voisin oikeasti tulla vähän vilkaiseen, miten toi kansainvälistymis homma voisi mennä. Ja nyt mä oon sitä tässä nyt 6-7 viikkoa vilkannut ja todennut, että joo, tää on aika vaikeaa. Tää on vähän niinku työlästä. Työläishomma ratkaista, mutta mutta sillä tiellä tässä ollaan.

No ainakin haastetta piisaa. Tota, pitäisköhän me tässä kohtaa melkein sitten siirtyä sijoittamisen pariin? Mutta oikeestaan ennen kuin mennään tohon sun osakesalkkuun ja... Näin niin voi sanottaa Upponasta. Uppona on siis teidän suvussa yli sadan vuoden yli sadan vuoden ajan kulkenut tila Rovaniemellä, järven rannalla.

Joo.

Sä oot luvannut sun mummille, että sä joskus vielä tuut kunnostaa tänä. Oliko se näin?

Joo.

Mimmoinen sijoitus tää Uppona on ollut sulle ja missä mennään nyt tähän vuokraattis nimittäin tätä Airbnbistä tälläkin hetkellä.

Joo, kannattaa olla varovainen, siellä on Airbnb-kapina menossa siellä Rovaniemellä.

On vai?

On on,

Ai

hyvin

ja.

raadollinen kapina menossa, mutta sijoituksena on ollut... aika paska

No.

jos miettii tommosia niinku perus sijoittamisen mittareita tai alku on ollut siis silleen että se on ollut aika kallis urakka että alun perin joo me tota meil oli semmonen riski että se menee suvusta se tila niinku periytyy ulos ja sit me serkun kanssa päätettiin että nyt me lähdetään ja pistämme itsemme likoon ja varmistetaan näitä uppanaamme ja suvussa seuraavat 120 vuotta kans Ja ostettiin ja sitten jossain kohtaa Serkku totee, että nyt ei ole sopiva hetki hänellä, että hän ei pystynyt lähteä tätä tekemään. Ja sitten mä ostin sitten se satapinnasesti. Ja nyt mä oon lähtenyt siihen urakkaan, että tämä mesta kunnostetaan. Ja mun haastakenttä on viisi rakennusta. ja ja sitten niinku kaikki näiden perusasioiden modernisointi vaikka niinku jätevedet ja tän tyyppiset ja tähän mennessä mä oon sijoittanut siihen varmaan 400-500 tuhatta euroa rahaa et on ollut silleen niinku suht tyyris mut sinne on syntynyt kolme uutta rakennusta eli semmosia mitkä on siellä on ollut niinku sauna mikä on pitänyt uudestaan rakentaa sit siellä on tullut semmonen mökki mökki mikä on nyt se meidän varsinainen päärakennus tällä hetkellä ja sitten autotalli on sille paikalla missä oli joskus eläimelle tehty talli ja sitten me ollaan tehty sinne kaikki ne moderneet jätevesijärjestelmät sun muut ja sitten aika paljon pihaduunia sille että se vaikka toimii ja nyt se on ollut meidän käytössä pari vuotta tähän mennessä. Ja mun yksi iso unelma ja ajatus olisi silleen niin kuin paluu Rovaniemelle. Että voisiko meidän perhe asua vaikka osan vuodesta siellä Rovaniemellä

Hmm.

ja sitten me niin kuin oltaisiin siellä, että meillä on niin kuin oma kotitalo Rovaniemellä. Niin sehän ei niin kuin toiminut sitten ollenkaan vaan vaan sitten nämä niin kuin lapset ensinnäkin tämä vanhin lapsi oli se että mun kaikki friendit on isi täällä auttasaareessa että

Ei varmana muuta.

mä en mä en niin kuin lähe täältä yhtään mihinkään sitten niin kuin tottakai puolison duunit ja kaikki koulut ja päiväkodit on sellaisia ankkureita jotka niin kuin jumittaa tänne mutta se unelma siitä että me oltais niin kuin paljon siinä vuoden aikana siellä paikan päällä ei niin kuin toteutunut. Ja sitten se loppupeleissä oli silleen, että me ollaan oltu siinä ehkä joitain viikkoja sen vuoden aikana.

Ja

ja sitten

sit taas tää on tosi matala.

niin niin niin just tää ja ja se alkoi potuttaa niin kuin merkittävästi mä oon silleen Tää aamun sitoutuu tosi paljon. exacly ettehän tässä niinku mitään järkeä tässä hommassa että mä sijoitan rahaa kunnostan tätä tär niinku meille tärkeää paikkaa mä oon luvannut mummolle että mä hoidan tän ja sit mä niinku hoidan mulla on ollut aina tapana että mä ryhdyn toimeen ja sit mä niinku hoidan sen homman kans ja sit me ei käytetä sitä

Tuosta olisi jästi huviks, että jos teette niinku joitakin viikkoja vuodesta. Vuoresta päämaasta joutuu jonkun verran, että paljon se yksi vuoro kaskus tämä.

se on muuten aika kallis vuorokausi.

Se on kallis.

kyllä siis aika hienoihin hotelleihin pääsee

Kyllä.

sillä rahalla mitä siihen käyttää. Ja sit jossain kohtaa puolitoista vuotta sit mä totesin että jos tää on sitä että jos me ei olla siellä enempää aikaa niin jonkun muun kannattaa käyttää sitä. Ja sitten se on ollut hyvä diili, että silloin kun me ei olla siellä, niin mä oon vuokranut sitä ja sieltä mä saan taas pääomaa sinne kunnostamiseen. Mun pitää kaksi rakennusta vielä laittaa kondikseen.

Mä luulen että siihen menee jonkun aikaa koska mä en halua että mun lapset niinku kasvaa siellä työmaalla seuraavat kymmenen vuotta vaan et nyt on niinku sellanen rauhallinen vaihe ja sit jossain kohtaa tehdään niinku seuraavat kaksi rakennusta. Ylipännästä vielä toiset puoli milliä vai paljon.

En tiedä vitsi se on niinku ollut vähän semmonen niinku haastava sijoitus mutta nyt jos se ei tehdä mitään niin nyt mä oon saanut sen silleen stabileen tilaan että Näyttää, että se on niin voitollinen, että mä pystyn lyhentämään siitä siihen liittyviä kustannuksia. Joo.

Kävin kattoo ervien pistin sen upponan. Siis kuvien perustalle ihan mielettömät.

Se on hienoa.

Jos joku kuulija nyt täs kohtaa kiinnostuu, niin käykähän vilkasen upponan ervien pistin.

Se on hienoa. Se on niinku in middle of nowhere.

Just näin. Ja

Joo.

ainakin voi luvata, että me harkitaan vaimon ja perheen kanssa, että jos joskus tultais käymään siellä.

Tulkaa kesällä.

Vois olla. Tai sitten ruskan aikaa, kun ei enää niitä sääskiä.

Niin se on talvella jotenkin aina täyteen ammuttu, mutta sit se kesä, sesonki on kyllä tosi rauhallinen siellä. siellä pohjoisessa.

Ja pidetään mielessä. Mitäs noi muut sun omaisuuserät? Sulla on nyt sitten, tai teillä on perheen kanssa asunto Lauttasaaressa. Lauttasaaressa on vissiin myös joku pieni mökki ja on ollut myös sijoitusasunto Lauttasaaressa.

Joo.

Siitä nyt oot luopunut.

Joo siis mun ykskään unelma ei ollut olla kiinteistökeisari, että tää ei niinku oo kuulunut yhtään mihinkään näistä, ja sit mulla on semmonen friendi, joka on sanonut aikoinaan, että Harri Hevoset on mies, on onnellinen mies, et mitä vähempi sulla on tavallaan niinku omaisuutta, niin sen niinku helpommalla sä tässä hommassa pääset. Ja sit mä niinku vuosien mittaan kertynyt silleen, että meillä on kotilautta saaressa, no ei saatu myytyä sitä. pääsette vaikeassa markkinassa, mutta tarvittiin isompi kämppä. Meillä on kaksi kotila ottaa saaressa. Ja sitten siellä on se mökki, mikä on siis semmoinen 15 neliöinen mökki. Niin tota se me päädyttiin ottaa semmoista ruuhkavuosi mökiksi ennen kuin me aloitettiin sitä uppana korjaamista että on joku paikka missä voidaan grillata yhdessä ja se oli tosi nasta vaikka niinku korona-aikaa että pystyi menee mökille aika helposti ja se on toiminut tähän elämänvaiheeseen hyvin mutta sit meillä on niinku ollut neljä kiinteistöä että huh kaad me saatiin yks niistä pois joten me saatiin myytyä se meidän niinku aikaisempi Lauttasaaren kämppä tossa viime talvena. Mutta joo, että on ollut semmoinen, mä joskus mietin, että hei, voisi olla hyvä idea deriskata tätä mun sijoitussalkkua ostamalla kiinteistöä Helsingistä.

Että korkeariskinen IT-sijoitus, massiivinen osa mun salkussa, matalariskinen kiinteistö sijoitus Helsingissä. Että Helsingissä hinnat nousee, vuosikaudet aina nousee ylöspäin ja tavallaan ei samalla tavalla riskialtista. Mikä voisi vaan mennä pieleen.

Mikä voisi mennä. napele oi wind

Hmm. Tätä on nyt ei odottu todistamaan tässä viimeiset vuodet.

joo se ei sit toiminu että se oli se huono idea

Nyt on itseasiassa takana, tietääkseni pisin asuntomarkkinan lasku, jättää taakse jopa 90-luvun laman.

joo joo kolmoi i puol vuotta laskettu yhtäkkiä. have i feel it i feel it joo se oli tota se ei menny niinku nappiin mä valitsin kaks omaisuuserää mitkä kummakki Kummankin otti hittiä tossa. Mut joo siinä oli semmonen hetkittäinen tilanne missä silloin kun vittert listaantu. Toi rautanen sanoo mulle, että älä myy yhtään osaketta ipossa. Että se on niinku huono merkki, jos myyt ipossa osakkeita. Nolla, nolla. Sä kuuntelit rautasta. Mä kuuntelin rautasta. Se oli yksi virhe. Onks sä laskenut paljon se virhe makso sulle? Noin seitsemän miljoonaa euroa. Kiitos Mikail. Mut ei kannata kaunaa. Ei kannata kaunaa. Mut se oli aika kallis, kallis juttu. Että jos olisin myynyt, niin olisin voinut ostaa vaikka takas myöhemmin, että aika paljon halvemmalla. samalla.

Mutta en myynyt IPOssa mitään. Mä ajattelin, että fine. Nyt jos mä en myy mitään, niin tehdään niin kuin tavallaan tekee mun sijoitussalkulle sen, että mulle syntyy massiivisen iso yksittäinen omistus, mikä on niin kuin vähän liquidinen suomalainen IT-yhtiö. Niin nyt tämä pitäisi jotenkin deriskaa. Yksi hyvä idea, hyvä harri, nyt sä keksit sen. Osta kiinteistöjä Helsingistä, niin tämä deriskaa sitä ja se on niin kuin hyvä juttu, että se auttaa sua kovasti. Ja sit toinen, mitä mä tein, mikä on itse asiassa toiminut paljon paremmin, niin mä tota ö ö otin s otin siihen aikaa sijoituslainaa ja sit mä ostin sillä sijoituslainalla a rahastoja. Se on toiminut paremmin. Jep. Se oli hyvä idea. Voidaan oikeastaan kohta mennä niiden rahastojen pariin. Joo. Sitä ennen, niin ehkä syytä aloittaa kysymyksellä, että milloin sä sitten aloit sijoittamiseen? Oliko se sitten niinku just näihin aikoihin vai?

Oon mä siis sijoittanut pieniä määriä aikaisempaankin, ei ole ollut semmoista samanlaista pääomaa, mitä ois voinut sijoittaa, mutta tota varmaan siis joskus silloin aikanaan alkanut säästämään, kun on tullut ensimmäistä kertaa rahaa ja sitten käynyt häviämässä niidenkin yksittäisiä osakesijoituksia.

Muisteleksä mikä oli eka osake?

minkä ne on enää joo

No, korkeosinkotuotto,

mut se oli siihen aikaan silloin kun aloitin eka kertaa oli se Tunnenstanton yhtiön nimeltä osta sitä osta osta sitä. sitä se on hyvä ja sit se ei toiminut mut joku tommonen tavalla ollut eka kertaa ja sit sit on ollut tottakai näitä kaikkia yrityshommia missä ollu niin nyt sit listaa mattumia Asiatuksia.

sun salkun koko on nykyisellä päälle kolme miljoonaa euroo laitaksä edelleen uutta rahaa salkkuu vai annatko sen elää omaa elämän?

Kyllä mä pyrin säästään kuukausittain. Nyt on jossain kohtaa ollut taukoa siitä. ihan suosittele kellekään kannattaa koko ajan säästää ja laittaa jotain sinne salkkuun mutta on ollut sellaisia poikkeuksellisia vuosia että niitä rahatarpeitakin on ollut ollut sitten niinku enempi mut on pyrkinyt koko ajan säästämään että laitan ja mun mielestä kannattaa laittaa aina niinku jotain säästöä ja tekee duuniin ja sitten sitten mä perustan myöskin perheelle eli lapsille omat salkut että myöskin sinne sitten menee jotain Edelleen saa sitä.

et sä et oo tavallaan kokenut sille että okei salkun koko on kolme miljoonaa euroa että se on tarpeeksi jo niinku tavallaan kumuloidakseen itseksään sitä korkoa korolle että niinku näet kuitenkin mielekkääksi edelleen laittaa uutta rahaa versus

Niin toi on kyllä toinen pointti.

että niinku nauttii vaan elämästä Niin sillä

hmm now palkkatulalla. you're talking joo en oo vielä tehnyt tota mut mut joo siis jossain kohtaa löysin inderesiforumi tai joku firee jutu sieltä sieltä että okei tähä nasta täytyypä lueskella tätä että mähän voisin olla tämmönen niinku firee tyyppi Ja tosi tämä kesti alle viikon tai kuukauden tai jotain sitä fiilistelyä ja sitten olis tämä miettä, että tämä on ihan paskaa. Että tämä on niin tylsä juttu, että minulla ei ole päää, jos minä aloin tekemään tätä. Ja sitten ehkä se liittyy myöskin siihen säästämiseen ja sijoittamiseen, että ei ole tullut sellaista fiilistä, että nyt minä elelen tässä näillä jollain aiemmilla ansioilla. ja se teki tavallaan ei tuntunut yhtään edes luontevalta kun ei minulla koskaan ollut kolmen mitsiä vaikka kässillä tai Mm. kymmenitä mitsiä vaan se on ollut joku abstrakti tavallaan monopoliraha joka on jossain salkussa ja sitten joskus se on kasvanut ja joskus se on vähentynyt se omistus mutta ei se ole minun reaali elämässä koskaan ollut mitenkään saatavilla joo

Sä näytit sun Nordnetin salkun historia, että se on joskus ollut 10 miljoonaa euroa se salkun, nyt se on vähän päälle 3 miljoonaa euroa, mutta se ilmeisesti ei stressannut sua sen enempää.

niin kuin se on no siis varmaan jossain kohtaa ollut silleen harmittanut vähän että olisi voinut mennä toisinkin päin mutta tota mutta se kun se on koko ajan monopoli rahaa ei se niinku mun arjessa ole näkynyt niinku mitenkään ne on edelleen elänyt sellaisessa niukkuudessa ja mä tiedän ne jotka tuntee mut tietää että mä esimerkiksi ostan harvoin vaatteita tai yhtään ylipäätänsä mitään itselleni

Että on lähtenyt sitä porseen pihaa ja mitään sellaista.

ei oo porsseja, se on ollut mun lapsuuden unelma siis jostain pienestä pojasta saakka että sikko minä oon isoani, minä ostan porsse 911 mut ei oikeana tullu nykyään on kyllä sähköautoja on silleen suht uusi auto siis meillä tesla kotona mut sekään tavalla se oli semmonen perheauto aikoinaan mikä oli se halus perheen jää sähköautolle se olisi tilava ja sit se ei ollut se x se kallis vaan se y se halpamalli ja niin edelleen mut en oo silleen lähtenyt törsäämään vaan on ollut semmosia niinku välttämättömyysjuttui pääsääntöisesti paitsi urheiluvälineet. Että ne urheilukengät on siis sellaiset, että yleensä mä haluan parhaat mahdolliset kengät. Mutta en niitä, Vaikka ostais parhaat mahdolliset kengät, ja ostais vaikka kahdet kengät vuodessa, niin siihen nyt omaisuutta saa paltettu. niin, no kalleimmat on ne 500, mutta en mä koe, että mulla on niihin ollut varaa. Mä oon ostanut niitä 2000 euron erokenkiäkisakenkiksi, ja nekin tuntuu vähän kalliilta. Nyt mä oon edelleenkin tavallaan, se on jotenkin tosi syvää lapsuudesta asti rakkautta. rakentunut sellainen niukkuuden ja nuukuuden, että en halua käyttää tuohon rahaa. Ja mä luulen, että se näkyy siinä säästämisessä myös.

Että ei ole tullut sellaista tietynlaista vauhtisokeutta sitten matkan varrella.

Niin, ehkä ei. Ehkä ei.

Sä mainitsit tuossa ohimennen, että on tullut myös aikoja, jolloin on tullut äkillistä rahan tarvetta. Yksi näistä liittyy Kanarian matkaan.

Voi hemmettiä.

Mitä ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen viikon reisulla Kanarialla ja sitten nimeltä mainitsemattoman pankin virkailija aiheuttaa sulle pientä päänvaivaa.

Joo.

Kuinka paljon sun piti taikoa ja missaa ja missä limmoiseen lopputulemaan te päädyitte?

joo

Tämä vaikuttaa myös ihan sun nyky-osakesalkun koostumuksesta, että mitä osakkeita sieltä löytyy ja mitä ei ja minkä takia ei.

no tää on hyvä, tää on hyvä, mä mietin kysyt ehkä jossakin aikaisempaa, että onko ikinä myynyt vitteri osakkeita ja mä sanoin, että noh kerran et sattu tämmönen tilanne ja siis Sehän oli yksi juttu, mitä juteltiin perheen kanssa, kun jäin pois siitä toimarihommasta, oli se, että kun tämä homma loppuu, niin lähdetään porukalla viikkoon reissuun. Että loma. Että vaan pois stadista ja nollataan aivan ja otetaan rennosti ja nautitaan hetki. joku koulun syyslomaviikko Se oli tai joku tämmöinen viimeinen lokakuussa. joo joo että sillä oltiin pois koulusta ja päättelin että mahtavaa hommaa että nyt pääsee vihdoinkin tekee kierrokset alas ja rentoutuu ja laskee eikä tarvi nyt joka päivä stressaa jostain niinku duuni jutuista ja sitten me lähdettiin kanarialle reissuun ja eräs nimeltä mainitsema ton pankki soittaa maanantai aamuna mulle Ja, niin kuin sanoin, että mulla oli kaksi kämppää, niin toisessa niissä oli bullet laina. Ja se oli erääntymässä. Ja tätä pankkirin myöskin todennut, että nyt täytyy aloittaa tavallaan neuvottelu tästä lainasta. Ja mun oletus oli se, että se jatkuu. Että me vaan päivitetään se bulletista. Pidemmälle lähdetään siis... Harri ei ole enää toimitusjohtaja, Harri oli opiskelija. Exactly. Eli statukseni oli muuttunut. Ja tämä pankki oli sitä mieltä, että tämä oli äärimmäisen huono idea tämä sun eläköityminen tästä toimitusjohtajan hommasta. Mä olin just juhlistanut, että tämä oli paras juttu ikinä. Ja se pankki soittaa, että... Hei idiootti, tämä oli paskin juttu ikinä, että maksa lainasi. Ja se vaatimus oli silloin maanantaiaamuna kahdeksalta herättämään koko perheen, että sun pitäisi tällä viikolla maksaa tämä asuntolaina pois, joku 800 tonnin laina pois. ja sitten mä olin silleen No etkö anna happen? Pian niitä liittyy kriisiin. Ei pysty, ei pysty. Mä oon nyt täällä Kanarialla perheen kanssa ja tota ei mulla oo mitään, ei mulla oo tommosta rahaa. Ei pysty. 8000 on ollut jo massa käyttötilillä. Joo, joo just näin. No voi voi, että se pitää maksaa. No millo? No perjantaihin mennessä.

Mä sanon, että kai sä tajut, että tää ei oo mahdollista. Että eihän tämmöstä niinku pysty tekee. Sanoin, että noin laitappa mahdolliseksi.

Smalliset, voi vitsi mikä mukava ihminen. Minulle soittaa tässä ja olisi muuten ollut niin tylsä viikko, niin alampa nyt ratkoon tätä asiaa. ja siis hoitti se rouva mulle joka aamu kahdeksalta siellä ja kysyi multa että onko mä saanut rahat kasaan että tää pitää maksaa tää laina pois ja mä vähän vaan kutkuttelen niitä rajoja siinä ja kysyn että mitä jos ei maksa että mitä siinä tapahtuu ja sit se vaan pelotteli eikä se kertonut että mitä tapahtuu mutta se oli silleen että maailma loppuu tyyppisiä ja en mä halunnut myöskään selvittää että mistä on kyse mutta mä kävin sit mä totesin että tää on niinku neuvottelu. Että hän kutsuu tanssimaan, että nyt neuvotellaan, että mikä on semmoinen taso mihin hän on tyytyväinen ja miksi sitä lainaa oli niin paljon niin kaksi asuntoa on lautta saarassa, eiks niin? Että sitten se asuntolaina on helposti aika suuri. ja tota yksi keinohan niinku hoitaa se oli myydä kämppä pois mutta ehtihän se niinku viikossa

No

myydä kämppää

ei, tai ihan

et et ei vaan niinku mahdollista vaikka oisinkin

polkuhintaan,

niin

että onko siinä mitään järkeä.

niin just näin mutta se oli heti yks että okei toi kämppä pitäis varmaan pistää lihoiksi mutta se ei kerkee ei oo chanssia viikossa myydä kämppää ja varsinkin kun sä oot ite pois sit oli silleen että no mitä muuta Ja piti kaivaa se, että paljonko minun pitää ihan oikeasti maksaa tästä ja mitä vaihtoehtoja on. Ja sitten me löydettiin keino, että muutetaan annuiteettilainaksi se laina ja sitten se piti lyhentää, olisikohan ollut 180 tonnia sen viikon aikana, mikä on edelleen siis ihan Todellakin. sama, ihan tosi paljon rahaa silleen, että hei onks kellään heittää 180 tonnin, täytyy maksaa tämmöinen yksi laina vekka. Ja tota enhän mä en ole ikinä tiennyt myöskään niinku lähtenyt tolle tielle vaan sitä lähdin miettimään että jotain mun pitää niinku tehdä. Että onhan mulla varallisuutta mutta se ei ole vaan hirveen liquidissa muodossa. Ja tota onneksi oli jotain sijoituksia mitkä oli niinku liquidimpiä kuin muut. Elikkä oli just jotain Nokian omistuksia ja mandaattumi oli mun salkussa

No ja jotain muuta. mä oon siis kirjoittanut tähän ylös, sulla oli tai jouduit silloin myymään Nokian, Novo Nordiskin, Danske Danska-indeksin, Kiina-etf, eurooppalaisen osinko-yhtiö-etf ja s&p 500-etf.

Jokaiselle sattuu kerta. Ja siis moni noista sai aika hyvän nousupiikin sen jälkeen. Vaikka yritin silleen pankin rouvalle kertoa että mielestäni on huono idea. Ja mikähän se Nokionkin arvoistaan päivänä. Niin sanopa se että ton jälkeen tuli ne kaikista parhaat kasvut niinku Nokiallakin. Niin se tuntui tosi pahalta mutta mä olin silleen että ei mulla ole ihan hirveesti vaihtoehtoja. Et enää on nopempi vaihtaa rahakseen nää tavallaan niinku liquidit osakkeet täältä, jos mä myin ETF ja tosiaan siellä jotain ETF ja sieltä, ja sit mä jouduin eka kertaa myymään niinku Vitteriin tai Rowan vaatimuksen tyljyestä. Tää ei oo kymmenen vuotta koskaan myynyt mitään siitä. Niin sitten on silleen, että nyt ei oo vaihtoehtoja.

Ja

ja

sitten vielä rajat paukat, joita tekee liputusilmoituksen.

joo joo

Sekin vielä. joo mä olin silleen, et no nyt jos mä kerron joudun tähän koskemaan, niin ensinnäkin on ihan hauska nähdä, että mitä tapahtuu, että et jos mä myyn, niin mitä tapahtuu, et mä en ole ikinä myynyt, mä haluun vaan nähdä, mitä tässä käy, et myyn vaikka yhden ja katsotaan mitä käy, ei mitään, jatketaan. Ja siis mä ajattelin, että että on semmonen raja, joka on 15 pinnan, että mä en saa mennä sen 15 pinnan niinku yli, että mä joudun liputtaa sen. Alle. niin niin no täältä lähestyy Niin, noin joo, kyllä. mut Sulla oli 15.2.

jep et sitä sitä rajaa ei saa niinku alittaa ylittää jota mä lasken tavallaan siihen saakka ja sit kaikki muu pitää erottaa siitä muualta ja tota hitoiks meni eli mä en tehnyt sinänsä mitään vaaraa mä tein just sen mun plänin mukaisesti en mä niinku tiputin sen omistuksen viiteentoista pinnaa mut sit ne soitti tota Vivalda. Silleen et hei, huomattiin et sä oot myynyt osakkeita, kai sä tajuitteet sun pitää niinku flagää se että se saavuttaa sen 15 pinnaa. Ja kiitos työkavereilleni Vitterille, joka kävi sitä keskustelua, mutta mutta tota syntyi tämmönen tulkinta mistään tiennyt, että myöskin silloin pitää flagata.

Aina Ja joutui, myyty.

ja jouduin jouduin liputtaa ja oli se että ei. Että anna mun kaikki keskellä. Olisit jättänyt 10 osaketta myymättä. Niinpä, niin minä olisin tehnytkin. Jos minä olisin tiennyt, niin minä olisin jättänyt yhden tai kymmenen osaketta myymättä. Eli sillä ei mitään väliä. Ja tavallaan ottaa se sitten jostain rahastosta tai jostain muualta se erotus.

Näinpä. Mutta myös sinne. Mutta sulla kuitenkin on vitteri edelleen salkussa. Sen lisäksi sulla on myös inderessä. Mutta aloitetaan vitteristä. Mikä tekee sun mielestä vitteristä pitkällä aikavälillä houkuttelevan sijoituskohteen?

Jos koetat asettua sijoittajan saappaisiin, että minkä takia sijoittaa Vitteriin. Kyllä nämä älykkäät omistajat on totta kai entiset tyypit on totta kai isossa roolissa siinä. Mutta sehän on siis silleen kysymyksessä on hankalaa, koska sehän on mun rakas lapsi. Tai se on sellainen tavallaan tunne side itsellä siihen yhtiöön vahva. Että kun on ehkä vaikea. Ja joskus erottaa sitä sijoitusta ja tavallaan sitä yhteön tarinaa ja matkaa. mutta toki nykyään mä oon joutunut miettimään sitä siitä uudesta perspektiivistä niin kuin omistajan perspektiivistä että kannattaako mun pitää mun varallisuudesta joku 90 pinnaa kiinni tässä osakkeessa koska sehän voisi olla missä tahansa osakkeessa Hmm. niin kuin kiinni mutta en mä oo sitä halunnut mitenkään muuttaakaan ja ja tota joo se matka vitterillä mikä mullakin on ollut tavallaan sinä omistajana niin toisin kuin monella muulla niin mä oon vahvasti Vasti plussalla yhtiöstä. Mä oon maksanut niistä osakkeesta 2500 euroa. Yrityksen perustamiskustannukset. Joo, kyllä. Ja sitten ne jotain satoja euroja niitä perustamiskustannuksia. Mut se on ollut se alkupääoma. Ja sit mulla on omistus pienentynyt toki siitä sadasta pinnasta. Mut se on se tavallaan mun sijoitettu pääoma siihen yhtiöön. Jolloin mä oon plussalla siitä. En niin paljon plussalla kuin vuonna 22. otti edelleen plussalla ja sit vittainen on saanut aika paljon niinku sanotaan turpaan tässä matkan varrella

ei ole kyllä ainoa

ei ole ainoa mutta oli yksi ekoja joka alkoi saamaan niinku osumaa siinä markkinassa ja ja tota ja se on niinku ihan eri tarina mutta tuli vasemmalta ja oikealla iskuja matkan varrella ja ja tota ja sit me saatiin mun mielestä hieno muutos siinä yhtiössä aikaiseksi silloin 20 25 vuoden aikana, ehkä jo 24 alkaen, mutta 24-25 vuoden aikana, mutta se ei näy mun mielestä vielä siinä niinku ah, niissä arvostustasoissa ja miten se yhtiöarvo on kehittynyt.

Mikä se muutos oli noin niin kuin tiivistettynä?

Mä

Mietti

pistettiin koko organisaatio uusiksi. Me oltiin rakennettu se semmoiseksi firmaksi, joka voittaa kisan osaajista. Ja nyt se on kaupallinen menestystarina siinä mielessä, että suurin osa ihmisistä tekee kaupallisia työtehtäviä siellä. Ja se on hyvä myynnissä. Se on hyvä siinä, no, se on hyvä tekemään myyntiä kaupallista tekemistä. ja se on tavallaan se just mitä tässä markkinassa tarvitaan ja mun mielestä sieltä on tullut ihan hyviä näyttöjä senkin jälkeen kun mä jäin itse pois sieltä että on ollut Q1 oli vaikka tosi hyvä mut mun mielestä siinä on niin kuin sellaista potentiaalia mikä vielä näy siinä

Hmm.

ja toki vaikka se niin kuin oiskin toisen näköinen että se ois vaikka arvostus ois noussutkin tosi paljon niin miks mä siltikään luopuisin siitä että

Näinpä. Käydään seuraamaan. Niin. Toivottavasti Vitterillä on vielä pitkä kiitorata edessä päin.

Niin kyllä, kyllä. Mutta mun mielestä yhtiö on hyvässä tilassa.

No mites sitten Inderes? Sulla on tosiaan osakesalkussa nämä kaksi riviä tällä Niin. hetkellä, suorista osakepoiminnasta. Toinen on firma, jonka sä oot perustanut ja toinen on sun nykyinen työnantaja. Mites Inderesin tapauksessa, minkä takia sä näet Inderesin, no puhuttiin työnantajana, mutta sijoituskohteena. Kysytään sitä.

Niin siis mä oon ostanut noi osakkeet ennen kuin mä oon tullut tänne.

Aivan.

ja et siinä mielessä tota ihan validi joo se on toinen suora osakeomistus mikä siellä on ja tota mä oon ollut kyllä tietyllä tapaa niinku fanittanut aina tätä inderessin meininkiä tässä on niinku tosi paljon kulttuurisesti samaa kuin mitä vitterissä on ollut ja tota Näistä niin kuin sanotaan Suomen lista yritystä nämä kaksi on mun mielestä kaikista mielenkiintoisempia firmoja. Täysin objektiivisesti. Mut näistä mä en ole halunnut luopua niinku edes siinä tilanteessa kun pankit on kertonut, että ne pakko luopuu.

Mikä tekee näistä niin kiinnostavaa? Onko se yrityskulttuuri tekemisen meininki vai mikä?

Joo siis mä luulen, että se kulttuuri on yksi juttu ja sit kummallakin on niin vahva semmonen visio. siis silleen että mitä hän haluaa tehdä kaikesta yhtiöstä it-yrityksiä ja tavallaan auttaa niitä rakentaa sen kompetenssin mitä sä tarvitaan että sä pystyt olemaan joku menestyvä it-yritys ja inderässä haluaa tehdä kaikesta firmasta pörssiyhtiöitä ja tavallaan niinku juoksuttaa jengiä sinne pörssiin ja se on musta hirveen innostavaa tavallaan tehdä siitä sijoitustiedosta demokraattista että niissä se tarina on paljon suurempi kuin mitä se bisnes ehkä tänä päivänä on Ja sit pitäis tuntea muita yhtiöitä läheisemmin, että löytää ees noin vahvoi tarinoit sieltä. Mut mä fanitan hyviä kirjoja, hyviä storeja ja niiden hyvien storejen takia näitä yhtiöitä.

No nythän sulla itselläkin mahdollisuus vaikuttaa Inderesin tarinaa ja Joo. ainakin kansainvälisen kasvun osalta niin millaista potentiaalia sä näet nyt Inderesillä KV kasvun osalta?

Tosi Hmm. suuri potentiaali ja sehän on mun mielestä lähtöönkin ihan hyvin liikkeelle siinä mielessä, että Q1, muistakaa se on 15 pinnalla tai jotain kasvuja, mutta ne on olleet suurempia ne kasvuluvut kansainvälisesti kuin mitä ne on ollut vaikka Suomessa. Ja Suomessahan Inderesillä on tosi merkittävä markkinaasema. ja ulkomailla me ollaan täysin nobody toimija, siis ihan tuntemattomia ja haastajia ja tavallaan se mitä mä oon niinku päässyt tutustumaan eri maiden pörssiyhtiöihin niin niillä ei oo kenkiä, siis sieltä puuttuu ne hyvät sovellus IRP itse tietojen jakelujärjestelmät. Ne elää edelleenkin jossain 1900-luvun maailmassa, että siellä on jäätävän paljon potentiaalia ja sitten ei ehkä vielä edes ymmärretä miten hyvin asiat voisivat olla ja sitten me ollaan jotenkin aivan alkuvaiheessa sen KV-laajennuksen osalta. Ja tuleeko se ole helppoa meille? Absolutely not. Tulee olla jäätävän vaikea projekti.

Onko se kerännyt vielä tässä vaiheessa syntyä semmoista visioa, että minkä näköinen indreis voisi olla kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, jos ja kun kovelajentuminen on onnistunut?

Mä luulen, että täällä jos kysyy jengiltä, niin sä saat aika monta erilaista visiota siitä, mitä se voisi olla. Ja mä ehkä ite, ja tämä saattaa yllättää, mutta mä oon ite tavallaan pragmaattisempi kuin tuota voisi kuvitella, että mä mietin sitä, että miten tästä pääsee vaikka seuraavaan tupla kokoluokkaan ja se ei ole kymmenen vuoden päässä, vaan sinne pitäisi mennä nopeammin. Ja miltä se näyttäisi se yhtiö siinä kohtaa, eli miten meidän syntyisi erilaisia maaoperaatioita kenties tai miten me myytäisiin softaa Suomesta ulkomaille ilman, että me tarvitaan niin isoja maaoperaatiota. Miten me voidaan hyödyntää kumppaneita eri maissa, että siellä on erilaisia polkuja ja mahdollisuuksia, mutta tuo 10 vuotta on vähän liian pitkä perspektiivi vielä, ainakin mulle. Ja mä mietin sitä, että miten se KV-business voisi olla puolet isompi. mitä se on tänä päivänä, Hmm. ja se on taas helpommin lähestyttävä tavoite.

Onko sä vielä kerran tässä ajatuksessa hahmottaa, että mitkä on meidän kaikista vahvimmat vahvuudet, mitä kannattaa hyödyntää versus mitkä on heikkoudet, mitä kannattaisi kehittää?

Se, mistä olen tykännyt tosi paljon, on kulttuuri ja nämä ihmiset, ketä täällä on. Aivan älyttömän fiksuja jengiä duunissa. Ja aivan mielettömän upeita lounaspalavereita ihmisten kanssa. Voit ottaa joku tyyppiä ja kysyä, että mitä firmaa sä seuraat, jos sattuu ottaa analyytikon mukaan. Ja sä pääset super kiinnostaviin keskusteluihin yksittäisistä yhtiöistä ja niiden tarinoista ja niiden haasteista. Ja sitten sellaiselle ihmiselle, joka elää näistä tarinoista, niin se on aivan mieletöntä. Se on yhtäkkiä tavallaan päässyt karkikauppaan. Mm-hmm. Että sä pääset tutustumaan tosi syvällisesti niihin firmoihin. näihin yksittäisissä keskusteluissa. Ja sit meidän haaste on tavallaan saada nää tarinat ja se osaaminen viestittyä jalkautettua ja tuotua niitten yhtiön avuksi. Et kaikki työkalut, prosessit, tavat toimii miten me saadaan ne ihmiset sieltä tavallaan esiin, niin siinä mä luulen et tulee oleen niitä suurempia haasteita.

Siinä riittää työmaata meille itse kullekin. Joo. Eiköhän lähdetä eksekuuttaamaan vaan sitten.

Näinpä.

Hei, sulla riittää noitten osakesijoitusten lisäksi myös rahastosalkus edelleen noita indeksejä, vaikka sä nyt jotain yrititkin myymään silloin Kanarian reissulla. Siellä on edelleen Suomi-indeksi, Ruotsi-indeksi, Norja-indeksi ja Eurooppa-indeksi. Minkä takia just nää valikoitu sitten sun indeksisalkuun? Totta kai sä oot joutunut pakkon myymään sieltä osan pois, mutta minkä takia nää?

Ja onhan nuo ihan merkittävän isoja siis mun mittakaavassa edelleen.

Niin nyt oli joku 300 tonnin suurin piirtein.

Niin just näin.

Just näin.

Suomi on sen takia, että jotenkin tavallaan osta suomalaista ja tue suomalaista. En mä haluisin nähdä, että suomalaiset listayhtiöt menestyy. Ja yksi keino vaikuttaa siihen on sijoittaa rahaa niihin yhtiöihin. Ja sitten koska tavallaan on jonkun verran maariskiä siinä, että pistät all in Suomi-indeksiin, niin sitä kannattaa jalkauttaa tai siis sitä kannattaa hajauttaa

Hajauttaa.

muihin. indeksienkin. Yksi ollu se että sillon kun mä oon lähtenyt mukaan niin nää on siis Nordnetin superrahastoja, mitä mä oon valinnut siihen salkkuun. Ne on kustannuksettomia, ilmaisia. Musta se Euroopan rahastoissa saattaa olla joku kustannus, mutta

Siinä nää on pieni ja Tanskassa myös pieni, mutta Suomen alueet ne on ilmaisia.

nää on ilmaisia, niin sillä on ollut vaikuttava tekijä. Martin Paasio muun muassa on ollut joskus paasaamassa siitä, että kustannusta

Kustannustehokkaan indeksisäästämisen puolesta.

joo just näin. Ja se on ollut tosi hyvä, se on toiminut. Ja mun tytär on monta kertaa voittanut mut sijoittamisessa niinku sillä että hän on sijoittanut näihin näihin rahastoihin mut sillä on vaikuttava tekijä mikä on se rahaston kustannus sit mä oon miettinyt pitää olla maantieteellistä hajautusta ja sit mä oon koittanut niinku tavallaan poistaa semmosia mitkä ei ole toiminut ja tavallaan vähän silloin täällä kerran vuodessa tehdä jotain muutoksia ja sinne oli muun muassa Tanska mutta Tanska on tekin niin vaikea. Ja se ei koskaan lähtenyt oikein kunnolla liikkeelle, niin se on vaihtunut Eurooppaan matkalla.

Sulla on osakesalkussa ollut myös aikanaan sun salkkuraportin perusteella nestettä, kuuttia, mandaattomia UPMää, vinsittiä ja innofactoryä. Mitä luulet? Tuuko sä vielä joskus palaamaan? osakepoimintaa isommissa määrin vai pysyykö se tuossa indeksisijoittamisessa tai löytyykö lopulta ratkaisu vähän niin kuin sellaista hybridimaallista että sekä että pikkasen osakepoimintaa ja sitten tukijalkana ne indeksit.

Niin silleen mä varmaan haluaisin tehdä sellaista niinku hybridi ja tavallaan kyllähän nyttenkin on sitten et noin niinku ton Nordnetin rahaston tavallaan kohteita mutta ei ole mitään sellaista että valitsisin vain rahastoja tai valitsisin vain yksittäisiä kohteita vaan kyllä mä oon sitä mieltä että voi olla ihan seka siinä mielessä että sekä että ja enemmän on kiinni siitä kuinka paljon aikaa

Näinpä.

miettii niitä

Näinpä. Onks mitä tavoitteita sijoittamiselle? Sulla on noin kolme miljoonaa salkku tällä hetkellä ollut parhaimmillaan kymmenen miljoonaa euroa. Onks sulla niin tavoite päästä esimerkiksi takas kymmeneen miljoonaa euroa joku päivä tai onks sä miettinyt koko asiaa?

Olisi kiva ainakin, että se ei menisi nollaa. Että se olisi ihan

Se on ihan hyvä tavoite.

kiva. Se olisi kiva mieluummin palaisi sinne kohti kymmentä miljoonaa kuin nollaa. ja tota mut ei oo semmoista että kun mä en oo ikinä ollut hirveen raha-orientoitunut ihminen ei mulla vaan niinku kiinnosta että onks se että paljonko siellä on tai näin mä tykkään siitä että ne on vihreitä ne on kivat ne Kiva väri. punaset on niinku nihkeitä niitä mä en niinku haluu mutta ne vihreät on niinku kivan näköisiä että niitä mä niinku tykkään ja sit mä innostun kun jollakin menee oikein hyvin niin mä oon sit wow no tää on sika hieno juttu ja sit mä koitan tutustua niihin lisää Ja sitten jos jollakin menee huonosti niin mihinkä mä sukella syvälle, että mikä tässä on nyt pielessä, että miksi tämä homma ei toimi. Mutta tavallaan niin kuin ajankäyttö rajaa sitä jonkun verran. Mutta esimerkiksi työelämässä mä tiedän tuleeko se sitä mitä käytiin aikaisempaakin läpi tarinaa, että on ollut toki jo isoa stressiä aina rahasta ja näin, mutta työelämässä mä oon valinnut en sen takia, että mistä saa liksaa niin niitä työjuttuja, vaan mä oon aina valinnut semmoisia ongelmia, mitkä on ollut kiinnostavia. Ja tavallaan päätin miettimään ratkoa niitä. En ole siltikään ollut kovin raha orientoitunut ihminen.

Hmm.

Mutta kyllä minulla on sellainen haave, että joskus minä en stressaisi siitä fyrkasta. Ja mä luulen, että ennen kuin me ollaan tämän pankin kanssa saatu asiat lutvittua, niin mä edelleen stressaan. Mutta yksi mitä mä haluaisin tehdä joku päivä olisi, että mulle sen pankin kanssa ei näy mitään veloitteita. Että kaikki asuntolainat sun muut on tehty ja sen jälkeen whatever. Sit harröös vapaa. Joo, joo. Mutta joo. se on ehkä yksi sijoittamisen unelma Hmm. ja se on typerä unelma siis mä tiedän ihmisiä jotka on sitä mieltä että ei tässä mitään järkeä että sulla käytti sanaa velkaa koska siitäkin on hyötyä mutta tota minä vähän pelkään velkaa ei Tuliko se pelko nyt siitä pankin virkailijan kiusaamisesta kesälamalla vai oliko se ennen sitä niinku et ei halua olla kauhean velkainen. se tuli silloin 90-luvun ruvanin tyttölle jo mulla aika moni kaveri mietti kotinsa siihen aikaan että pitäisi jollain joku olisi ollut että okei nyt toi kaveri ei enää asukaan tossa miksei no ne takas tämmösen lainaa mutta Ha ha ha! mutta sieltä se on tullut eli sitten jotenkin aina opetettu semmoiseen riskiä välttävään tyyliin toimia ja en ole ihan täydellisesti aina onnistunut siinä koska mullakin on ollut asuntolainoja sun muita ja ollut yrittäjänä pitkään ja kaikkea että on ollut aina riskiä elämässä mutta ne raha-asiat on ollut myöskin stressaavia ja tavallaan niinku se on ehkä semmonen et jos mä joskus vaan sain noin lainahommat ettei ois mitään lainoja jäljellä ja sit mä olisin aika happy sit on kaikki muu plussaa

Ja sittenksen sieltä siis kokenut aikanaan tosi suurta stressiä rahasta, se koettaa edelleen pientä stressiä rahasta ja ollaan kaiken aikaa menossa kohti pistettä, jossa Harri ei enää kokisi stressiä rahasta. Kuinka lähellä me ollaan sitä pistettä?

mut siis tämä on niin kuin torka juttu että jos mä laittaisin kaikki lihoiksi niin sitten niinku mulla ei olisi mitään Niin. stressirahaa että siinä mielessä niinku mä oon periaatteessa ylittänyt sen stressirajan mutta silti mä stressaan siitä eikä se niinku mä luulen että ei mun tarvi hirveen paljon ei olla siitä huolissaan, että meijän perheellä varmaan kaikki menee ihan hyvin ja pärjätään ja näin. Mutta tota, mutta sit ku mulla ei enää niinku pankin kanssa mitään lainavelvoitteita ni sit mä hymyilen vähän rennommin.

Näinpä. Voisin oikeastaan kysyä sulta markkinanäkemyistä. Aloitetaan siitä, että molemmat Inderesissä on viitteiden listattu tähän. Surullisen kuuluisaan First North'ikin, joka nyt on ollut viime aikoina tapetilla, miten

Voittajien kerhossa.

kyllä, voittajien kerho, miten hyvin tai huonosti Vindeksi on kehittynyt. Onko sinun mielestä pienyhtiöt nyt lopullisesti kuollut vai vieläkö hauko paistaa risukasaan joku päivä?

Mä en tiedä ajatteleeko kukaan oikeasti enää että pieni yhtiö taas

Pitää saada video joku raplaava kundi tähän näin.

Vähän niin kuin minäkkään oikeasti kuollut tai pulassa, vaan kyllä totta kai me tullaan näkemään sellainen pienyhtiöiden palu. Mutta kyllä minä ymmärrän niitä syitä, miksi ne jännittää ne pienyhtiöt montaa. Kuitenkin vähempi likviditeettiä ja siinä mielessä ehkä enemmän riskiä näissä sijoituksissa. Ja sitten kun tämä maailma on niin täynnä riskejä. Että kun sä tiedät, kun sä avaat telkkarin, että mitä twiittejä tänään on tullut, niin totta kai jengi jännittää. On droneja, on tiedätkö, kaikki, että mitä voi mennä pieleen, niin apahtumet on menny viime vuosina nyt tässä maailmassa pieleen. Ja sitkö sitä on jatkunut, tiedätkö mitä, neljä vuotta. Koko vuosikymmen oikeastaan kaikki Niin, niin, kyllä. mahdollinen. Kaikki mikä voi mennä pieleen, niin aika lailla on mennyt pieleen. Ja sitten jokainen uutinen on jotenkin kamalan negatiivinen. Niin osmanpa nyt vähän tämmöisiä riskiaalimpia pieniä yhtiöitä, koska nyt on jotenkin tosi hyvä sauma siihen, niin totta kai se jännittää. Mutta miten me tullaan näkeen se niiden paluu on se, että monella näillä yhtiöillä on ollut haasteita, mutta monella yhtiöllähän menee siis suhteellisen hyvin, eikä se bisnes ole merkittävästi kärsinyt tai huonompaa kuin mitä se on ollut aikaisempaankin, vaikka se arvostus on tullut alas. niin tota kyllä mä luulen että nimenomaan sen niinku pislaksen menestyksen kautta me nähdään niiden sijoittajien paluuta myöskin niihin niinku pienyhtiöihin mä oon täällä heittänyt läpälle jengille ja kukaan ei lähde läpi aina mukaan mut mut silleen niinku Wernerille ja sun muille että hei meidän pitäis perustaa tämmönen pienyhtiö ETF taas niinku hemmetin kova juttu että kaikki muut on menny niinku tosi paljon ylöspäin mut nää ei oo menny että mieti miten makee taskos pienyhtiö ETF Ei ole vielä lähtenyt kukaan messiin tässä,

No, mutta jatketaan lompausta, niin ehkä joku mutta päivänä.

jatketaan loppausta, ja kyllä minä itse tikkailen noita.

yritysten nykyään kuitenkin perustuu tulevaisuuden kassavirtoihin, niin Mm. tietysti tässä on varmasti pelko siitä, että ne kassavirrat, mitä vielä vaikka viisi vuotta sitten kursseihin hinnoiteltiin, niin nyt ne on ottanut aikamoisen kolauksen, että tulevaisuus on paljon epävarmpi tällä hetkellä mitä se oli ennen tätä, mutta toivottavasti se suunta kääntyy. Kuitenkin yhtiöt ei ole ehkä ihan niin huonossa hapessa, miltä pintapuolisesti näyttää.

Niin, näinpä.

No miten sitten toinen teema, tekoäly. Joo. Näetkö sä, että tekoälyn mahdollisuuksia tällä hetkellä markkinalla yliarvioidaan vai aliarvioidaan?

Voiko olla sekä että?

Voi.

Kun mä luulen, että on. että se mitä näkee uutisissa on silleen, että no niin tekoäly vie kaikki työpaikat. Hmm. Ja nyt ei tarvita enää asiakaspalvelijoita. Sitten saattaa olla muutama viikko myöhemmin, että no nyt tarvitaan taas asiakaspalvelijoita. Että se ei mennykään tavallaan niin kuin ajateltiin. että mun sieltä niinku median puolesta tulee paljon semmoista niinku pelko-lietsovan viestiä siitä tekoälystä ja sit kasvattajilta myöskin kouluista nyt mä oon ollut koulussa itsekin niin siellä on niinku paljon jännitystä liittyä siihen tekoälyyn sit niinku toisaalta siihen liittyy paljon semmoista niinku innostusta ja hypeä siis silleen että vitsi miten makee juttu ja kaikki koodaa me itsekin koodaan mä teen kaksi viikossa eri ohjelmaa ja moni mun kavereista on alkanut alkanut koodaa vuosikausien jälkeen ja sitten mä päädyin jänniin kahvilakeskusteluihin missä on ihan eri taustaisia ihmisiä ja kaikki jotenkin ai-vipekoodareita nykyään ja sitten nämä kaksi asiaa tapahtuu samaan aikaan että on pelkoa, jännitetä ja valtavaa innostusta sitten on valtavasti ladattu arvoa ja odotuksia joihinkin tiettyihin tekoäly yhtiöihin Ja sitten taas toisaalta yhtiöihin, toisiin yhtiöihin on vaikka semmoista negaatiota, että nämä tullaan korvaamaan tässä tekoälyllä. Ja ne asiat ookaan niin hirveän mustavalkoisia, vaan nämä jotenkin tapahtuu sekä että samaan aikaan, että tässä haetaan vielä sitä suuntaa. Mutta miten mä oon kokenut tämän tekoälykehityksen? Mä oon joskus ollut aikoina, niin silloin Rovaniemellä asuessani niitä ihmisiä, jotka on eläneet, tai mulla on se onnellinen tilanne, että mä oon elänyt lapsuuteni analogisessa maailmassa, missä mä oon ollut se kaukosäädi, joka käy vain aina telkkarin päälle. alle laita kolmonen ja sit mennään laittamaan kolmosen ja sit mun tavallaan niinku lapsuuden aikana on tullut tietokoneet ja internetti ja se on täysin imassunut koko sydämestä niin se mukaan ja mä oon ollut aivan myyty silleen että vitsi miten makeeta ja mä oon nyt niinku tiedon valtatien äärellä ja mulla on tää modem joka piippaa hassusti ja sen jälkeen kaikki maailman tieto on tässä mun saatavilla että tää on jotenkin aivan jäätävän upea juttu Ja sitten tota mä oon päässyt elämään sitä ja sitten niinku tommosta vastaavaa innostusta mä en ole kokenut sit se 90-luvun jälkeen ennen kuin nyt. Hmm. Nyt mä oon aivan valtavan innoissani uudelleen, mutta se erottavaisuus siihen 90-lukua on se, että silloin piti ostaa se kun mä ostin 16 000 markkaa maksavan tietokoneen niillä perintörahoilla mitä isä jätti. Kaikki meni tietokoneeseen. joka ikinen markka ja tota sit meille tuli se modeemi ja sit mun piti opetella käyttää sitä tietokonetta koska ei mun äiti osannut mulle kertoa miten tietokone toimii koska hän on ollut ikinä käyttänyt tietokonetta mut siinä oli sellainen barrier of entry että se oli suht tavalla jotta se pystyy tekemään mitään järkevää sitä tietokoneella sun piti jonkun verran ymmärtää että tää piuha menee tonne ja toi tänne ja tästä lähtee päälle ja näin tää toimii ja miten pääsee nettiin no tolleen pääsee nettiin mettiä. Näin. Ja nyt tavallaan se barrier of entry AIS on lähes nolla. Hmm. Kaikki välineet ja infra on olemassa. Kenekään ei tarvitse hankkia juuri mitään muuta uutta kuin joku applikaatio. Ja ne voi alkaa tänään käyttää sitä. Eikä niitä tarvitse tietää juuri mitään teknistä. Tämä on ihan järkyttävän mielenkiintoista aikaa ja valtavan innostavaa. Ja mä oon kokenut sen silleen, että vihdoin se ritariassa auto puhuu. Että tätä mä oon odottanut koko elämäni ja nyt se tapahtuu.

Nyt se tapahtuu. No niin. Itse asiassa toi NVIDIA toimitusjohtaja Jensen Huang tuoreessa haastattelussa just totesi, että markkinoilla ehkä pelätään liikaa just niin kuin sitä, että lyhyellä aikavälillä ihmisten työt käydään alta. Mutta jos katsoo yhtään pidemmälle aikavälillä, niin ainakin Huang näkee tilanteen niin päin, että kun tuottavuus paranee, niin BKT voi kasvaa, jolloin sitten yritykset itse asiassa investoivat, mutta investoivat ehkä uusiin työtehtäviin. tehtyjä mitä aiemmin ei ollutkaan että niin tietyt työtehtävät muuttuu tietyt työtehtävät tippuu kokonaan pois jotkut alat tulee häviämään jotkut alat voittaa mutta niinku tää ei välttämättä tarkoita mitään massatyöttömyyttä tulee vaan uusia ongelmia ratkottavaksi ja tuottavuus saattaa kasvaa ja bkt kasvaa

Pikku tyyppi, joo. Ja kyllä sitä näkee jo tavallaan itsekin. Että kaikki ääripään tavallaan ajatellut siitä maailman murroksesta, niin voi melkein leikkaa pois. Juuri kukaan oikeasti uskon niin.

Mm, tottakai täällä pitää ton suolan kanssa, koska NVIDIA-toimarilla tietenkin on intensiteetti puhua tekoälyn puolesta, mutta ehkä se lopputulema löytyy kuitenkin sieltä jostain keskiväliä, että ei jää ääripäistä,

Ja sitten mä haluaisin, että jengi suhtautuu uuteen teknologiaan sellaisella uteliaisuudella ja kiinnostuksella ja innostuksella ja näkee ne mahdollisuudet. ei vaan lähde sirottelemaan tuhkaa päälleensä ja tavallaan huolestu siitä, että mitä kaikkea tämä tulee tekemään, vaan lähtee itse tutkimaan sitä, että mitä minä pystyn, miten minä pystyn hyödyntämään tätä itse arjessani ja duunissani ja mitä voisin tehdä tämän kanssa. Kyllä se teknologia luo aina sellainen enabler kuitenkin uudelle innovaatioille ja tavallaan tehdä töitä.

Eli pelon ja epätoivon sijasta on parempi itse asiassa olla. kiinnostunut ja utelias.

Kyllä.

Oppimauta. Joo. Hyvä. Hei, mä aletaan olla jakson loppupuolella. Olisi vakio kysymyksen aika. Elikkä jos sulla nyt tarvittaisiin kahta eri vaihtoehtoa. Vaihto ehto A olisi 10 miljoonaa euroa puhtana käteen saman tien. Ja vaihto ehto B olisi 50 000 euroa kuukausittain nettoina sun tilille. Inflaatiokorotusten kerran, elikkä käytännössä 60 tonnia vuodessa. Kumman ottaisit?

Käydäänkö sä paljon vuodessa?

60 tonnia, anteeksi 600 tonnia vuodessa, koska 50 tonnia kertaa 12 niin 600 tonnia vuodessa. Joo. Eli kymppimilli vai sitten 50 tonnia kuukaudessa.

No tota, ottaisin se kymppimilli.

Mitä sä tekisit sille? Varmaan hiljoisin sinne tilille ja sitten toteaisin, että vihdoin toi salkku on palautunut ennalleen ja kaikki on taas hyvin. Elihän taisitte ne lainat pois.

Maksasin lainat pois. Se olisi varmaan iso stressitekijä pois mun elämästä. Mutta kyllä mä luulen, että mä myöskin haluaisin laittaa sen duuniin sen rahan, että sitten sijoittaisin sitä eteenpäin jotenkin näistä vaihtoehtoista, koen, että on vähempi riski sille, koska ei sitä tiedä kuinka pitkä elämä kullakin meillä on. mielestä se Sieltä peli tähän. siitä mielessä vaihtoehtoisesti hyvä.

Hei, ihan viimeinen kysymys. Sä oot elänyt niukkuudessa, sä oot ponnistanut omaan menestykseen. Mitkä on ollut kaikista tärkeimmät opit, mitä sä oot oivaltanut tässä sun elämän aikana? Iso kysymys.

On tosi iso kysymys. Vaikeaan tavalla varmaan sanoa, että joku tietyn topi. Tossa kaikista tärkeimpiä. Mä oon tota... Luulen, että mikä on auttanut mua pärjään työelämässä on sosiaaliset taidot. Että mä oon aina onnistunut löytämään ihmisiä, jotka ovat minua parempia erilaisissa asioissa ja saada heidät innostumaan jostain yhteisestä tavoitteesta, että mennään ja tehdään toi juttu. Että toi on vähän työlästä ja vaikea, mutta mennään ja tehdään se. Ja se on auttanut tosi paljon. Ja nyt jos mietin vaikka sitten omia lapsia, niin mitä mä niille opetan, niin tota... kummakin heistä näyttää olevan sosiaalisesti taitavia lahjakkaita ja me harjoitellaan paljon sosiaalisia taitoja koska ne tiedän että niistä on mulle hyötyä niistä tulee jollain varmaan heille hyötyä oli kuinka tekoälytön maailma edessä tai ei he ovat myöskin kummankin taiteellisia tykkäävät piirtää ja tekevät musiikkia ja mun mielestä tavallaan tämmöinen luovuus on sitten toinen mikä on ollut itselle tosi arvokas taito että olen pystynyt luomaan jotain ihan tyhjästä ja sit he tykkää maalata ja tekevät askarteluita sun muita niin sehän on nimenomaan semmoista luovuuden rakentamista jo lapsuudessa Ja kolmas juttu, mikä on ollut itselle tosi iso osa elämässä on urheilu ja se on sitten myöskin omien lasten elämässä arjessa, että me koko perhe urheillaan ja liikutaan paljon ja pidetään hyvää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Ja sitten, jos me ollaan sosiaalisesti lahjakkaita ja pärjätään ihmisten kanssa, tullaan toimeen ja osataan olla luovia ja ollaan vielä hyvässä kunnossa, niin eiköhän tämä tikkukäki muu tästä pikkuhiljaa ratkea.

Näinpä. Siinä on hyvä yhä kolminaisuus.

Joo.

Hei, näihin sanoihin on hyvä lopetella. Kiitos paljon, Harri, kun pääsit salkkukatsauksen vieraaksi.

Kiitos, olipa kiva tulla. Hauskaa olla taas tässä huoneessa, mistä joskus aikoinaan jännitettiin ja päästiin aloittelemaan Inderesin kanssa.

Näinpä. Ja lämpimästi vielä tervetuloa Inderesille. Eiköhän lähetä maailmanvallotukseen tästä.

No niin.

Näin lähetään. Kiitoksia.