EKP:n haukat kuikuilevat taas pesistään

Tulliskenaarioissa pahin ei näytä toteutuvan, ja EKP:n haukkojen on jälleen helpompi puolustaa näkemyksiään. Muutama päivä sitten yksi näkyvimmistä rahapolitiikkahaukoista, Saksan Isabel Schnabel, piti puheen, jossa puolusti vahvasti paussia koronlaskuille. Näyttää siltä, että 2 prosentin korko on vahva "vastustaso", ja sen alle menolle tarvitaan todella vahvat perusteet. Kesäkuun koronlasku on edelleen kirjoissa, mutta sitten onkin tarvetta miettiä seuraavia askeleita.

Schnabelin puheesta löytyvät seuraavat puolustukset paussille:

• Yhtenä tärkeänä tekijänä on inflaation ja työttömyyden (tai tuotantokuilun) välinen negatiivinen korrelaatio, jota Phillipsin käyrä kuvaa. Koronapandemian aikaan nähtiin Phillipsin käyrän tiukka jyrkentyminen. Tuolloin Schnabelin mukaan keskuspankit pystyivät reagoimaan inflaatioon rahapolitiikalla tehokkaammin. Nyt taas Phillipsin käyrä on loiventunut, mikä tekee rahapolitiikastakin mutkikkaampaa. Schnabel ehdottaakin, että kun potentiaaliset riskit inflaatiolle juontavat juurensa protektionismiin ja fiskaalielvytykseen, paras vaihtoehto keskuspankille on pitää korkonsa neutraalin tuntumassa eli noin kahdessa prosentissa.
• Lisääntynyt Saksan ja EU:n finanssipoliittinen aktiivisuus ja menojen kasvattaminen aiheuttaa nousupainetta keskipitkän aikavälin inflaatioon.
• Tulleilla ei ole potentiaalisesti merkittävää vaikutusta EU:n ulkopuoliseen kysyntään, koska kauppaa pyritään uudelleen muille markkinoille ja koska EU:n vienti Yhdysvaltoihin on hyvin "eriytynyttä", toisin sanoen vaikeammin korvattavaa.
• Sen sijaan tulleilla on merkittävä kustannusvaikutus EU:hun, koska 1) kustannukset leviävät maailmanlaajuisten toimitusketjujen kautta; 2) toimitukset häiriintyvät; 3) monikansalliset yritykset pyrkivät suojelemaan voittomarginaalejaan siirtämällä tullien kustannuksia hintoihin maailmanlaajuisesti; 4) ja/tai yritykset käyttävät tilaisuutta hyväkseen nostaakseen hintoja käyttämällä tulleja kätevänä tekosyynä.

Yhteenvetona Schnabelin puheesta voidaan todeta, että koska rahapolitiikka toimii viiveellä, EKP:n tulisi keskittyä keskipitkän aikavälin inflaatioriskeihin, ellei työmarkkinoilla ole merkkejä heikkenemisestä ja/tai inflaatio-odotukset laske. Tämä puolsi paussia jo ennen USA:n ja Kiinan välirauhaa ja on saanut entistä enemmän tulta alleen viime päivien aikana. Mielenkiinnolla odotan, kuinka muut päättäjät muuttuneeseen tilanteeseen suhtautuvat.