Uudessa blogisarjassa pohditaan pörssielämän menoa yrityksen näkökulmasta.

Pörssielämään liittyvistä kuluista poristaan taas. Olen monien kanssa samaa mieltä siitä, että listautuminen on Suomessa aivan liian kallista. Sen sijaan suorat itse listalla olemiseen liittyvät kulut ovat mielestäni suhteellisen maltillisia verrattuna listautumisen hyötyihin jo Inderesin kaltaisen yhtiön 20 miljoonan euron liikevaihdon kokoluokassa.

Koska listaelämän byrokratiamöröstä liikkuu erilaisia huhuja, pyysin taloushallintotiimiämme perkaamaan auki kaikki Inderesin listalla olemiseen liittyvät kulut. Esitän tulokset tässä kokonaisuuden tasolla. Suorana verrokkina toimimme lähinnä saman kokoluokan First North -yhtiöille. Satojen miljoonien markkina-arvon päälistayhtiöillä kulut ovat hyvin eri kokoluokassa. Moni listalla olemisen kustannuksista on suoraan tai epäsuorasti linkissä yhtiön markkina-arvoon ja listavalintaan (päälista tai First North).

Inderes on listattu Nasdaq Helsingin First North -listalle, nykyisellä markkina-arvolla noin 30 miljoonaa euroa. Toimintaa on neljässä eri maassa, työntekijöitä on 120, vuosiliikevaihtoa 20 miljoonaa euroa ja sovellamme FAS-kirjanpitoa. Sijoittajaviestinnän tuotetalona panostamme itse kokoomme nähden suhteellisen paljon viestintään, joten joitain asioita voisimme tehdä myös pienemmin kuluin. Pörssielämää ylläpitomoodissa vetävä zombi-yhtiö säästää muutaman kymppitonnin, mutta ei saa listalla olemisesta mitään hyötyjä irti.

Suorat listalla olemisen kustannukset

Suurimman osan kustannuksista muodostavat seuraavat erät satunnaisessa järjestyksessä: osakasrekisteri (Euroclear), pörssin vuosipalkkio, First North -yhtiöille pakollinen Certified Advisor -neuvonantaja sekä analyysipalvelut. Lisäksi pienempiä kuluja edustavat osingonmaksu, valvontamaksu, sisäpiirihallintatyökalu ja muut satunnaiset kulut. Näistä muodostuu yhteensä 113 499 euron vuosilasku.

Itse ”ostamme” itseltämme myös seuraavat palvelut: sijoittajasivusto täydellä ylläpitopalvelulla, osavuosikatsausten tapahtumatuotanto ja webcast, hybridiyhtiökokouksen toteutus, tiedotejulkaisujärjestelmä sekä lakisääteisten IR-prosessien ulkoistus. Lasketaan nämä päälle listahinnoilla: 68 680 euroa vuodessa.

Kokonaislasku on siis 182 179 euroa. Tarkistuskierroksena laitan vielä kierroksen viestejä muutamille pörssikollegoille, paljonko he arvioivat omiksi kuluikseen? First North -listalla saan vastauksia samasta pallokentästä, satojen miljoonien markkina-arvossa olevilla päälistayhtiöillä kulut alkavat olla helposti kaksinkertaisia.

Epäsuorat kustannukset - ryhtiä ja rakennetta vai turhaa byrokratiaa?

Entä listaelämän epäsuorat kulut? Saisimmeko pyöritettyä hallintotiimiämme kevyemmin resurssein, jos emme olisi listalla? Nopea kysymys talousjohtajalle ja juristille. Vastaus on ei, tiimiä ei voisi keventää. Inderes pyörittää taloushallintoa ja juridiikkaa lähes kokonaan sisäisillä resursseilla noin kuuden täysipäiväisen hengen tiimillä. Työ on toki vaativampaa ja tiimin vastuut kovemmat, oletettavasti listayhtiöissä palkatkin sitä kautta kovemmat. Oman kokemukseni mukaan listaelämä on tuonut yhtiön taloushallintoon ammattimaisuutta ja rakennetta hyvällä tavalla.

Yhtiön hallituksen pitää olla astetta kovempaa kaliiberia ja hallituspalkkiot ovat listaamatonta korkeampia. Meillä on kuuden hengen hallitus, kaikilla jäsenillä järeä CV ja monilla laajaa listayhtiökokemusta. Jos olisimme listaamaton, voisimme pyörittää hallitustamme paperilla tai perustajien kaverikerhona ilman kustannuksia. En kuitenkaan näe perustelluksi laskea tätä listayhtiökuluksi, koska se tuskin johtaisi laadukkaaseen yhtiön johtamiseen. Listayhtiönä imu hyviin hallitusrekryihin on ollut yllättävän vahva.

Entä toimitusjohtajan ja talousjohtajan ajankäyttö? Talousraportoinnin valmistelu, hallinnon rakenteiden varmistaminen, yhtiön rahoituskuviot, strategian ja taloudellisen kehityksen viestintä eri sidosryhmille ja etenkin omistajille vievät aikaa. Nämä ovat omassa maailmassani tehtäviä, joita toimitusjohtajan ja talousjohtajan kuuluu hoitaa riippumatta siitä, onko yhtiö listalla vai ei.

Reilu vuosi ennen Inderesin listautumista, yhtiön hallinnolliset rakenteet olivat todella ohuella pohjalla ja natisemassa liitoksistaan, eikä yhtiöllä ollut edes talousjohtajaa. Fokus oli kasvussa ja asiakastyössä, mutta rakenteiden puutteesta alkoi tulla kasvun pullonkaula. Listautumispäätös pakotti meidät laittamaan kuntoon niitä tärkeitä hallinnollisia rakenteita, jotka yhtiön olisi pitänyt laittaa kuntoon joka tapauksessa, jos kasvua haluttaisiin tehdä kestävällä tavalla. Ja listalla oleminen pakottaa pitämään ne kunnossa. Myönnän, että jotkin listaelämän asiat tuovat byrokratiaa ja sisäpiiritiedon hallinnan prosessit ovat paitsi kuumottavia myös monesti epäselviä. Nettona kokemus on kuitenkin selvästi plussan puolella.