Kaksi on uusi nolla koroissa

Korkorintamalla nähdään todennäköisesti tänä vuonna laskua, kun keskuspankit siirtyvät pois suomalaisnäkökulmasta jopa ylikireästä rahapolitiikasta. Olennaista ei kuitenkaan ole se, että milloin korot laskevat, vaan se, mihin tasolle ne lopulta laskevat.

Kirjoitin marraskuussa siitä, että nollakorkojen ”ansaan” ei olla joutumassa hetkeen. Tämä siksi, että neutraali korko, eli teoreettinen korkotaso, jolla rahapolitiikka ei ole kiristävää eikä elvyttävää, on hiljalleen noussut. Euroalueella neutraali korko olisi Bloombergin laskelmien mukaan hieman yli prosentin tasolla Nousun taustalla on useita tekijöitä, mm. odotukset inflaatiovaihteluiden lisääntymisestä, Yhdysvalloissa investointibuumista ja julkisen sektorin velanoton lisääntymisestä. Näistä kaikista on nähty merkkejä viime aikoina: äskettäin makrokatsauksessa sivusin inflaatioepävarmuutta, etenkin Yhdysvalloissa toden totta on meneillään teollisuuden investointibuumi (ks. alla olevat kuviot) ja ikääntyvä väestö sekä ulkoiset riskit (mm. puolustusmenot) kasvattavat julkisen sektorin menopuolta.

Kuvio. Teollisuusinvestoinnit Yhdysvalloissa. Lähde: TS Lombard.

Yhdysvalloissa nykyinen neutraali korkotaso on 1,7 %, mutta voisi nousta 2050 mennessä noin prosenttiyksiköllä. Bloombergin estimaattien mukaan tarkoittaisi 10-vuotisen nimellisen velkakirjakoron asettumista 4,5-5 %:n välille. Luonnollisesti tämä tarkoittaisi myös sitä, että keskuspankeissa ohjauskorkojen taso olisi luontaisesti korkeammalla, ja rahapolitiikassa 1-2 %:n ohjauskorko (alueesta riippuen) olisi ”uusi nolla”. Jos ajatellaan, että nykyisellään neutraali korko on hieman alle kahden prosentin ja inflaatio olisi keskipitkällä aikavälillä Yhdysvalloissa hieman yli keskuspankin kahden prosentin tavoitteen, voisi ohjauskoron taso olla 2,5-3 %:n tienoilla.

Keskuspankeissa neutraaliin korkoon ei oikein uskalleta ottaa kantaa, sillä sen mallintaminen on vaikeaa. Vihjeitä oikeasta korkotasosta voi kuitenkin hakea Fedin pitkän aikavälin korkoennusteista, jotka ovat pysytelleet 2,5 %:n tasoilla viime vuodet. Sen sijaan korkomarkkinan tunnelmia heijasteleva Yhdysvaltain 30-vuotinen korko on noussut selvästi tämän yläpuolelle yli 4 %:iin. Korkomarkkinalla hinnoitellaan siis nyt selvästi haukkamaisempaa korkonäkymää kuin keskuspankissa, vaikka takavuosina päinvastaisiakin tilanteita on nähty.

Näyttääkin siltä, että em. korkoja nostavien tekijöiden painoarvo on noussut korkosijoittajien keskuudessa ja johtanut korko-odotusten nousuun pitkällä aikavälillä. Mielenkiinnolla seuraan, tavoittaako tämä ajatus myös keskuspankkiirit ja tuleeko pitkän aikavälin korko-odotuksiin nousupaineita.