Koronavirus tuo täytettä alelaareihin, deflaatioriskit kasvussa
Kuulun niihin 90-luvulla lapsuutensa eläneisiin, joiden muistissa on vielä tuon ajan mainospersoonat, päällimmäisenä Simo Vaatehuoneelta ysiysi-hintoineen. Mainokset iskivät tuolloin syvimmän talouskurimuksen syövereissä kansan tajuntaan ja tuulipuvut sekä muut vaatteet tekivät kauppansa ja kahisivat suomalaisten päällä.
Nykyajan Simoja on vaikeampi tv:stä löytää, mutta alelaareihin saattaa lähikuukausina riittää täytettä. Koronaviruksen mukanaan tuoma taloussokki on nimittäin tuonut deflaation vaanimaan jälleen kuluttaja- ja yrityssektorille. Deflaatio on erityisen vahingollista taloudelle taantuman aikaan, sillä odotukset hintojen laskusta lamauttavat kysyntää, kun kuluttajat lykkäävät ostojaan odotellessaan hintojen laskun jatkuvan tulevaisuudessa. Tämä puolestaan on omiaan jyrkentämään talouden luisua ja toisaalta hidastamaan elpymistä.
Huhtikuussa USA:n hinnoissa oli jo laaja-alaista laskua suuren osan kansasta pysytellessä kotioloissa poikkeusolojen vuoksi. Kuluttajahinnat laskivat maaliskuusta 0,8 % ja olivat vuodentakaisesta vain lievässä nousussa (0,3 %). Öljyn hinnan lasku heijastui luonnollisesti polttoaineiden hintoihin (-20,6 %), mutta myös energian ja ruuan hinnoista puhdistettu pohjainflaatio hidastui selvästi (huhtikuu 1,3 % vuodentakaisesta vs. maaliskuu 2,1 %). Lasku hinnoissa oli rajuinta vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, vaikka luonteeltaan nykyinen kriisi on täysin poikkeuksellinen. Hintatason kehitystä on nimittäin ylipäänsä vaikeampi mitata useiden yritysten pitäessä ovensa säpissä. Ilmiö on lisäksi laaja-alainen, sillä eilen aamulla julkaistujen lukujen mukaan tuottajahintojen lasku syveni huhtikuussa Kiinassa ja kuluttajahinnoissakin oli painetta. Täysin samanlaisia riskit ovat euroalueella, jossa inflaatio on ollut alamaissa muutoinkin jo pitkään ja pitkän aikavälin inflaatio-odotuksetkin laskeneet entisestään.
Deflaatiosta ei ole suurta uhkaa, mikäli hintojen lasku jää väliaikaiseksi ja kuluttajat palaavat takaisin ostoksille talouden asteittain avautuessa. Varovaisuus sektorilla voi kuitenkin jatkua pitkään kuluttajien vältellessä kontakteja ja lisätessä säästämistään, joten paluu normaaliin voi kestää ja hyödykkeitä sekä palveluita joutuu alelaariin entistä useammin. Koska koronapandemiassa on kyse ensi sijassa ihmisten terveydestä, keskuspankeilla on likviditeettiruiskeineen hyvin rajatut mahdollisuudet piristää kysyntänäkymää ja tätä kautta vauhdittaa inflaatiota. Rahoitusolosuhteiden keventämisellä ne voivat vauhdittaa elpymistä, mutta deflaatiopeikon riehumista ne joutuvat nyt seuraamaan lähinnä sivusta. Terveyttä ei ole ostettavissa, ja siihen liittyvän huolen poistuminen on avain myös kuluttajasektorin piristymiseen.
