Yli kahden vuosikymmenen neuvottelut tuottivat vihdoin tulosta, kun EU ja Mercosur-maat (Brasilia, Argentiina, Paraguay ja Uruguay) etenivät vapaakauppasopimuksessa. Ajankohta sopimuksen tekoon on erittäin otollinen, sillä se osoittaa, että usko vapaaseen kauppaan ei ole kaikissa maailmankolkissa vielä hävinnyt protektionismin tieltä.

Kauan hierottu Mercosur-sopimus ei suinkaan ole vähäinen, sillä se kattaa yli 700 miljoonan ihmisen alueen Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja poistaa tullit maiden välillä lähes 90-prosenttisesti seuraavan 15 vuoden aikana. Samalla se mahdollistaa eurooppalaisten teollisuustuotteiden myynnin kilpailukykyisemmällä hinnalla, ja toisaalta maataloustuotteiden lisääntyvän tuonnin. Sopimus etenee vielä EU-parlamentin ratifioitavaksi.

Sopimusta rajusti vastustavien ranskalaisten maanviljelijöiden suuntaan on jouduttu tekemään myönnytyksiä: komissio on Politico-lehden mukaan luvannut eurooppalaisille maanviljelijöille 45 miljardin lisätuet, jos heidät saadaan Mercosur-sopimuksen taakse. Lisäksi moni EU:n maataloustuote, kuten italialainen parmesan-juusto tai ranskalaiset viinit, on edelleenkin vahvasti suojattu tuonnilta. Muutoinkin kiintiöt ovat jyrkät vapaakauppasopimuksen jälkeenkin: esimerkiksi naudanlihan tuontikiintiö on rajattu Politicon mukaan noin 1,6 %:iin EU:n kokonaiskulutuksesta. Siipikarjan lihassa kiintiö on vieläkin pienempi, 1,4 % kulutuksesta eli käsittää pari kananrintaa tai burgerpihviä vuodessa per EU:n kansalainen. Lukujen perusteella ”lihavyöryä” EU-maihin ei olisi tapahtumassa.

Saksan autoteollisuudelle sopimus voi antaa pientä aihetta juhlaan. Sektori on kärvistellyt kilpailussa mm. kiinalaisten sähköautojen tarjontaa vastaan, mutta tullien (nyt 35 %) asteittaisen poiston myötä autokauppa voi saada lisää puhtia Etelä-Amerikasta. Saksan autoteollisuusliitto VDA julkaisikin heti neuvottelutuloksen tultua ilmi oman tiedotteensa, jossa muistutti viennin tärkeydestä ja Mercosur-maiden merkityksestä: vuonna 2024 Saksa valmistutti 524 000 henkilöautoa Brasiliassa ja Argentiinassa, mutta vienti ko. maihin jäi 25 700:een. Osuus on hyvin pieni suhteessa Saksan kokonaistuotantoon, joka oli 4,1 miljoonaa ajoneuvoa vuonna 2024. Potentiaali teollisuudenalalle on siis suuri, ja Saksan autoteollisuus onkin yksi sopimuksen voittajista.

Entäpä Suomi?

Luonnollisesti koko EU:n laajuisissa sopimuksissa kiinnostaa myös Suomen osuus Mercosur-maiden kaupasta. Tähän mennessä se on ollut vähäistä: tullin ulkomaankauppatilaston mukaan Argentiinan osuus Suomen kokonaisviennistä tammi-lokakuussa 2025 oli 0,1 %, samoin tuonnista. Brasilian osuus oli hieman suurempi, 0,6 % tuonnista ja 1,0 % viennistä. Paraguayn ja Uruguayn osalta osuudet pyöristyvät nollaan. Luonnollisesti sopimus tarjoaa kasvupotentiaalia myös Suomen viennille, ja välillisiä positiivisia vaikutuksia voidaan esim. merkittävän kauppakumppanin Saksan kautta nähdä. Suurin voitto lienee kuitenkin politiikassa, eli että kauppasotienkin keskellä saadaan yhteistyötä aikaan.