Mikä ihmeen MMT? Osa 1: Julkinen talous

Keskitymme tässä juttusarjassa Modernin rahateorian (Modern Monetary Theory, MMT) keskeisiin teeseihin rautalangasta vääntäen. Tämä taloustieteen valtateorioita haastanut suuntaus on noussut yhä useammin keskusteluihin viime aikoina valtioiden velkaantumisesta puhuttaessa ja se on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä.

MMT:n lähtökohtana on, että talouspolitiikka, eli valtiontalouden meno- ja tulopuolen koordinointi, on kaiken avaimena ja valtion menot katetaan keskuspankkirahalla. Jotta teoria toimii, kolmen ehdon on täytyttävä: valtiolla on oltava oikeus laskea liikkeelle rahaa (oma keskuspankki), oma valuutta ja velanoton on tapahduttava tässä omassa valuutassa.

Eräs teorian lähtökohdista on, että valtiosta ei voi tulla maksukyvytöntä eikä julkista alijäämää tarvitse paheksua. Nämä saattavat vaikuttaa houkuttelevilta ajatuksilta ainakin nykykriisissä, jossa julkisen velan tasot nousevat kovaa vauhtia. Käsittelen tässä tekstissä julkisen talouden roolia MMT-kehikossa. Tulevissa teksteissä käsitellään rahapolitiikkaa, teorian soveltamista nykytalouteen ja sen heikkouksia.

Voiko julkinen sektori kuluttaa rajattomasti tästä ikuisuuteen?

MMT:n mukaan kyllä. Tämä johtuu siitä, että julkisella sektorilla ei ole budjettirajoitetta perinteisessä mielessä, kuten kotitalouksilla (budjettirajoitteena käytettävissä olevat tulot). Budjettirajoitteen poistaa se, että julkisella taloudella on valta luoda valuuttaa, kun taas kotitaloudet käyttävät sitä. Oikeastaan ainoana rajoitteena on se, että julkisten menojen täytyy tapahtua omassa valuutassa eli sillä pitää pystyä ostamaan tavaroita ja palveluja. Lisäksi rajoitteena on tavaroiden ja palvelujen määrä taloudessa.

Koska budjettirajoitetta ei ole, julkisen talouden ei myöskään tarvitse olla tasapainossa eli menojen ei tarvitse vastata tuloja. Tällöin julkiseen yli- tai alijäämään suhtaudutaan neutraalisti, ei erityisenä paheena tai hyveenä. Aktiivisen politiikkavalinnan sijaan julkinen alijäämä on vain yhtälön toinen puoli: MMT:n mukaan julkista alijäämää on vastattava yksityisen sektorin ylijäämä. Itse asiassa, mikäli yksityisen sektorin nettovarallisuutta halutaan lisätä, julkisen sektorin pitääkin olla alijäämäinen.

Mihin talouspolitiikalla sitten pyritään?

MMT:ssä talouspolitiikan tavoitteet ovat hyvin samankaltaisia kuin nykyisessä talousympäristössä rahapolitiikan tavoitteet: hintavakaus- ja työllisyystavoitteisiin yltäminen. Keinot vain ovat täysin erilaisia. Inflaatio olisi tässä perinteisten teorioiden mukaan suuri huolenaihe, sillä rahan määrän holtiton lisääminen kasvattaisi hinnannousupaineita kovalla vauhdilla. MMT:ssä lähtökohtana kuitenkin on, että inflaatiopaineet alkavat kunnolla kasvaa vasta, kun talouden kaikki resurssit ovat täydessä käytössä, eli talous pyörii täystyöllisyydellä. Kärjistettynä julkisia menoja voi siis hyvällä omallatunnolla kasvattaa siihen asti, kunnes kaikilla on työpaikka ja työllisyystavoite on saavutettu. Julkinen sektori on viime käden työnantaja. Se tarjoaa työtä, kunnes taloudessa vallitsee täystyöllisyys: taantumissa työtä on tarjolla enemmän, nousukaudella vähemmän. Samalla julkinen sektori määrittelee minimipalkan taloudessa.

Mihin verotusta tarvitaan?

Myös verot käsitetään MMT:ssä eri tavalla kuin perinteisessä talousteoriassa. Niitä ei kerätä julkisen talouden tasapainottamiseen, vaan inflaation hillitsemiseen. Veroja siis kerätään, jotta kotitalouksien ja yritysten kysyntä ei ylikuumene ja inflaatio karkaa käsistä. Lisäksi veroja voidaan käyttää ohjaavasti, eli esimerkiksi negatiivisten ulkoisvaikutusten hyödykkeitä voitaisiin verottaa kuten nykyäänkin tehdään.

Julkisella vallalla on siis teoriassa suuri valta käsissään, sillä se vastaa myös rahan tarjonnasta itsenäisen keskuspankin sijaan. Valta tuo myös vastuun, ja kysymyksiä herää mm. siitä, miten korot reagoivat julkisten menojen lisäykseen. Seuraavassa tekstissä käsitelläänkin MMT:n suhtautumista rahapolitiikkaan ja korkoihin.

Sarjan muut osat:

Mikä ihmeen MMT? Osa 2: Raha, korot ja keskuspankki

Mikä ihmeen MMT? Osa 3: Käytännön sovellutuksia ja vähän kritiikkiäkin

Tekstin lähteenä on käytetty kirjaa Macroeconomics (Mitchell, Randall Wray, Watts), joka on ensimmäinen makrotalouden laajempi oppikirja MMT:n näkökulmasta.