Paranoidia optimismia vai hölmöä optimismia osakemarkkinalla?

Paranoidi optimisti varautuu pahimpaan, mutta samalla luottaa tulevaan. Risto Siilasmaasta kertovan kirjan otsikko osuu hyvin myös osakemarkkinan tunnelmiin, jotka tosin saattavat horjahtaa äkkiä myös hölmön optimismin puolelle.

Pörssi-indeksien kehitys vuoden alusta, %

Lähde: LSEG

Viimeisimpien uutistietojen mukaan kaikesta huolimatta Hormuzinsalmi on pysynyt kiinni, mutta siitä huolimatta osakeindeksit ovat maailmalla kivunneet takaisin ennätyskorkeuksiin. Tämä hämmentävä optimismi ei rajoitu vain Yhdysvaltojen teknologiayhtiöihin tai tekoälyhypetykseen; muu maailma, myös Helsingin pörssi, on seurannut perässä lähes yhtä vaikuttavalla nousulla. Markkinoiden tunnelma viestii siitä, että Iranin kriisi olisi käytännössä ohi, vaikka yksi maailman kriittisimmistä energiakanavista on edelleen tukossa. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että energiashokki uhkaa edelleen maailmantaloutta ja on historiallisella mittakaavallakin suuri, kuten TS Lombardilta poimitusta taulukosta näkyy.

Lähde: TS Lombard

Tilannetta mutkistaa se, että vaikka Iranin kriisi päättyisi tänään, toimitusketjujen normalisoituminen vie kuukausia. Maailma kärsii jo nyt valtavasta kumulatiivisesta vajeesta öljyn ja kaasun toimituksissa. Fyysisiä tuotantolähteitä on tuhoutunut, LNG-laitoksia ei käynnistetä hetkessä, ja globaalit rahdit ovat logistisesti täysin väärissä paikoissa.

Nämä faktat huomioon ottaen markkinoiden kyky "katsoa läpi" tilanteen on yllättäväkin. Sijoittajat kohtelevat Iranin sotaa kuin hallittuna, hyvin määriteltynä ongelmana, jolla on tunnettu syy ja ennen kaikkea, joka ratkeaa pian. Narratiivi nojaa siihen, että inflaation kiihtyminen on väliaikaista, samoin talouskasvun hidastuminen, ja lisäksi taantumalta vältyttäisiin. Paranoidi optimismi on nyt vahvasti sijoittajien mielissä. Siihen tuudittautumisella on kuitenkin kolme riskiä.

Mitä jos ratkaisua ei tulekaan?

Ensimmäinen suuri riski on markkinoiden oletus nopeasta elpymisestä. Sijoittajat arvioivat tällä hetkellä tilanteen muutosnopeutta ja odottavat merkkejä siitä, että asiat lakkaavat muuttumasta huonommiksi. Todellisuudessa mitään varsinaista “voittoa” ei ole vielä nähty.

Jos energiavirta ei palaudu, markkinat joutuvat kohtaamaan karun totuuden: käännettä parempaan ei olekaan tarjolla. Kun energiavirta katkeaa pitkäksi aikaa, optimismi vaihtuu nopeasti pessimismiksi.

Vaikutus talouteen on monisyinen

Markkinat voivat myös aliarvioida energiashokin vaikutusten laajuuden ja sen kyvyn muuttua ei-lineaariseksi. Jos energian hinta ja tarjontavaje johtavat työmarkkinan heikkouteen tai häiriöihin luottomarkkinoilla, negatiivinen kierre alkaa ruokkia itseään. Tällaisessa tilanteessa kukaan ei tiedä, milloin suunta kääntyy, ja markkinoiden oletus väliaikaisista vaurioista horjuu.

Yrittävätkö keskuspankit nostaa taas uskottavuuttaan?

Kolmas riski piilee keskuspankkien reaktiossa. Vaikka ne kuulostavat tällä hetkellä rauhoittavan pragmaattisilta, ne saattavat pian langeta omiin tavoitteisiinsa. Etenkin Yhdysvalloissa inflaatio on ollut yli tavoitteen jo yli viiden vuoden ajan, mikä on keskuspankille kiusallinen tilanne.

Jos fyysisten energiamarkkinoiden jatkuva häiriö pakottaa inflaation jatkamaan nousuaan, keskuspankkien on pakko hylätä pragmaattisuutensa ja toimia suojellakseen uskottavuuttaan. Tämä voi johtaa aggressiiviseen kiristämiseen juuri silloin, kun talous on hauraimmillaan. Tällöin sijoittajien luottamus siihen, että keskuspankit pelastavat markkinat, voi osoittautua virhearvioksi.

Onko markkinoiden optimismi siis pelkkää toiveajattelua, eli hölmöä optimismia, vai paranoidia optimismia? Jos öljykuljetukset eivät pian normalisoidu, nykyinen pörssiralli saatetaan muistaa historiassa hetkenä, jolloin sijoittajat päättivät katsoa muualle juuri ennen törmäystä öljytankkeriin. Paranoidille optimismillekin on tosin edelleen syynsä, ja se piilee juuri väliaikaisuudessa.