Rahan määrän kasvu hidastui selvästi, mutta muuttuuko inflaatiokuva?
Viime aikoina rahan määrän kasvu on hidastunut euroalueella ja Yhdysvalloissa merkittävästi samalla, kun inflaatiohuiput ovat jääneet taa. Kvantiteettiteorian mukaan tämän tarkoittaisi inflaatiopeikon katoamista.
EKP:n eilen julkistaman tilaston mukaan kierrossa olevan rahan ja talletusten määrä (M1-raha) kääntyi helmikuussa jo 2,7 %:n laskuun, ja vastaavaa ei ole nähty aikoihin. Tämän heijastui myös laajempiin raha-aggregaatteihin, eli M2- ja M3-rahaan, joiden kasvu hidastui selvästi. Samaisen tilaston mukaan myös kotitalouksien ja yritysten lainanotto on hidastunut jo ennen viimeaikaista kuohuntaa pankkimarkkinalla, mikä kertoo korkojen nousun puraisusta muutoin yllättävän vahvana pysytelleeseen talouteen (aihetta käsitelty tuoreessa makrovideossa).
Tekeekö kvantiteettiteoria paluun?
Perinteisesti inflaatiota on pidetty vahvasti linkittyneenä rahan määrään etenkin pitkällä aikavälillä, ja tätä yhteyttä on kutsuttu rahan kvantiteettiteoriaksi. Sen mukaan markkinoilla olevan rahan määrä ja kiertonopeus määrittää yleisen hintatason.
Mielenkiintoinen tekijä on rahan kiertonopeus, joka on kvantiteettiyhtälössä samalla puolella rahan määrän kanssa, eli selittäisi sekin muutoksia hintatasossa. Tämä kiertonopeus on Yhdysvalloissa ollut tasaisessa laskussa, mutta pitkästä aikaa siinä on nähty käänne. Dollarit ovat alkaneet vaihtaa omistajaa yhä tiuhempaan, mikä puoltaisi inflaation kiihtymistä: vaikka rahan määrä ei kasvaisi, kiertonopeus toimisi talouden voiteluöljynä ja heijastuisi kvantiteettiteorian mukaisesti ennen pitkää hintoihin niitä nostaen. Mikäli tämänkaltainen trendi jatkuisi FREDin tilastoissa, sekoittaisi se aika lailla pakkaa ainakin kvantiteettiteorian kannattajien inflaatio-odotuksissa. Historiallisesti toki kiertonopeus on edelleen alhaisella tasolla, joten ihan henkeään pidätellen ei sen muutosta tarvitse seurata.
Inflaatio monen tekijän summa
Mikäli kvantiteettiteoriaan on uskominen, hidastuisi nykymenolla inflaatio siis yhtä matkaa rahan määrän kanssa nopeastikin kohti keskuspankkien kahden prosentin tavoitetasoja. Tämä ei vielä tarkoita rahan määrän ja inflaation yhteyden ”suurta paluuta”, vaan lähinnä taakse jäänyttä poikkeuksellista jaksoa. Keskuspankkielvytyksen myötä rahan määrä kasvoi rajusti 2020-2021, mutta rahan kiertonopeus pysyi silloinkin matalana. Inflaatio taas kiihtyi paitsi erittäin voimakkaan kysynnän kasvun myös tarjonnan pullonkaulojen seurauksena, eli oli monen tekijän summa. Myös ikääntyvästä väestöstä ja muista talouden rakenteellisista tekijöistä, jotka hidastavat talouden trendikasvua eli pitkän aikavälin kasvunäkymää, on haettu selitystä kvantiteettiteorian ontumiselle. Näin ollen rahan määrän kasvun voimakas hidastuminen ei ole suora merkki inflaation pysyvästä talttumisesta.
