Reaalitulojen tippuminen rassaa nyt kuluttajasektoria

Kuluvan vuoden talousennusteisiin haetaan nyt kuumeisesti suuntaa yhä epävarmassa taloustilanteessa. Etenkin talouskasvun selkärangan, yksityisen kulutuksen, näkymä on sumea. Viime vuoden lopussa kirjoitin makrokatsauksessa, miten amerikkalaiskuluttajaa harmittaa kaiken kallistuminen, mutta siitä huolimatta kulutus on pitänyt pintansa. Nyt kuluttajaluottamuslukujen perusteella yksityisen sektorin uskoa koetellaan edelleen, ja tammikuussa yhä kiihtyneet inflaatiolukemat sekä USA:ssa että euroalueella murentavat kiihtyneellä tahdilla ostovoimaa. Yhdysvalloissa reaalipalkat ovat viime kuukausina voimakkaasti laskeneet ja sama ilmiö näkyy euroalueella: nimellispalkkojen kasvu (2,2 % Q3:lla Eurostatin mukaan) ei pysty kuromaan kiinni nykyisiä noin viiden prosentin inflaatiolukemia.

Lähde: Bloomberg

Palkkojen pitäisi kasvaa siis selvästi nykyistä vauhdikkaammin, jotta reaalipalkat pinnistäisivät plussalle. Se olisi taas huolestuttavaa niin yrityssektorin kuin keskuspankinkin näkökulmasta: ensimmäiselle palkkakustannusten raju nousu lisäisi kovaa painetta kustannuspuolelle ja jälkimmäiselle palkkojen kasvu voisi tarkoittaa vahingollisen hinta-palkka-spiraalin käynnistymistä. Kun reaalipalkoista ei vetoapua kulutukselle tällä hetkellä saa eikä takavuosien kaltaisia elvytyssekkejä ole luvassa, kuluttaja voi täyttää lompakkoaan joko lainaamalla tai käyttämällä säästöjään.

Velkaantuminen aisoissa

Yhdysvalloissa kulutusluottojen määrän kasvu on viime kuukausina kiihtynyt (joulukuussa kasvu vuodentakaisesta 5,8 %), mutta euroalueella kehitys on ollut päinvastaista. Lukujen valossa näyttääkin siltä, että velanottoon suhtaudutaan hieman penseämmin. Kuten parin viikon takaisessa makrokatsauksessa mainitsin, kuluttajien käteisvarojen suhde velkaan on nimittäin kasvanut kaikilla koulutusasteilla reilusti koronapandemian aikana kehityksen oltua vuosia mollivoittoista. Lisäksi siinä missä varallisuuden kasvu kulki ennen finanssikriisiä käsi kädessä velanoton kanssa, koronapandemiassa varallisuutta kasvatettiin ilman velkaa. Tämän perusteella kuluttajien taseet ovat paremmassa kunnossa kuin edellisessä kriisissä, mikä vähentää kotitalouksien riskiherkkyyttä.

Kuvio. Käteisvarojen suhde kuluttajalainoihin eri koulutusasteilla.

Kuvio. Nettolainanotto ja nettovarallisuus suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin (DPI)

Kuvioiden lähde: TS Lombard

Koronapandemian aikana kotitalouksien tileille kasaantuneet säästöt puhuttivat paljon, ja niiden odotettiin riittävän kulutuksen polttoaineeksi vielä pitkään. Kotitalouksien säästämisasteet kuitenkin ovat nopeasti myös tippuneet, ja Yhdysvalloissa se on jälleen pandemiaa edeltävällä tasolla. Euroalueella säästämisaste (julkaistaan vain kerran kvartaalissa) oli Q3:lla edelleen tavallista korkeammalla, mutta siihenkin on odotettavissa tasaista pudotusta.

Ennusteissa kuluttajakysynnälle reipasta kasvua

Siinä missä vaimea reaalipalkkojen kehitys ja heikentynyt luottamus varjostavat yksityistä kulutusta vuonna 2022, riittää kuluttajasektorilla edelleen puskureitakin. Kuluttajakysynnän reilu hidastuminen on jo ennusteissa, sillä Bloombergin konsensusennuste on nyt +3,6 % (+7,9 % viime vuonna). Ennusteissa ollaan normaalien kasvuvauhtien yläpuolella, sillä ennen pandemiaa vuosina 2014-2019 keskimääräinen kulutuksen kasvu oli 2,6 %. Tekemistä ennusteisiin yltämiseksi riittää, etenkin kun riskit kuluttajasektorilla ovat kasvaneet. Ennustelaskut ovat siis jälleen mahdollisia.