Scott Bessent toi hyviä uutisia

Maanantai oli sijoittajille hyvien uutisten päivä. Yhdysvallat ja Kiina nimittäin saivat aikaan kauppasopimuksen, joka poisti epävarmuutta aikakin hetkeksi. Yhdysvallat laskee tulleja Kiinan tuonnille 30 %:iin aikaisemmasta 145 %:sta ja Kiina vastaavasti Yhdysvaltain tuonnille 10 %:iin aikaisemmasta 125 %:sta. Sopu on kuitenkin määräaikainen ja kestoltaan 90 päivää, mutta onnistui hälventämään epävarmuutta sijoittajien yltä.

Ensireaktioista päätellen sopu oli yllättävänkin hyvä, sillä moni markkinatoimija oli odottanut tullitason laskevan, mutta jäävän lähiaikoina yli 50 %:n. Joka tapauksessa osakkeet ovat toipuneet huhtikuun alun ”vapautuspäivän” rymylaskun jälkeen rivakasti ihan vain tullineuvotteluspekulaatioiden tukemina. Toki apuna on ollut sekin, että viime aikoina äänessä on ollut valtiovarainministeri Scott Bessent, josta näyttää tulleen Trumpin ykkösäänitorvi. Bessentillä vaikuttaa olevan kyky ”rationalisoida presidentin järjettömyyksiä”, kuten TS Lombardin analyysissä hiljattain todettiin. Hän osaa pukea puheet markkinaystävälliseen muotoon, mikä on myös näkynyt ensireaktioissa osakemarkkinalla: Bessentillä ne ovat olleet enimmäkseen positiivisia, kauppaministeri Howard Lutnickilla ja kauppaneuvonantaja Peter Navarrolla negatiivisia (ks. kuvio).

Lähde: TS Lombard

Bessentin agendalla on vähentää asteittain julkisia menoja, ja purkaa pankkien ja energiasektorin säätelyä. Tätä kautta pyritään laskemaan joukkolainojen korkoja ja "houkuttelemaan" yksityistä sektoria investoimaan. Esikuva Bessentille oli varmasti Robert Rubin, joka 1990-luvulla Bill Clintonin valtiovarainministerinä ollessaan pyrki valtiontaloutta tasapainottamalla alentamaan pitkiä korkoja ja saamaan yksityisen sektorin lainanantoa lisäämällä saamaan talouskasvua aikaan. Tämä lääke tepsi, sillä USA:n 10-vuotinen korko laski vuosien 1993 ja 2001 välillä 1,5 %-yksikköä 7,1 %:iin, BKT kasvoi keskimäärin 4 % ja inflaatio pysyi suhteellisen vakaana, 2,5 %:n keskiarvossa. Mukavia lukemia, ja hyvin sijoittajaystävällisiä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole varmaa, että lääke tepsisi, sillä talouspolitiikka on jo itsessään luonut valtavaa epävarmuutta ja ehkä tuonut kapuloita talouden rattaisiin. Lisäksi tullit sitovat Federal Reserven käsiä eikä ole varmaa sekään, että Trump tosissaan lähtisi leikkaamaan julkista kulutusta. Bessentin kävely ”Rubinomicsin” jalanjäljissä voi siis olla haparoivaa.