Taloustieteen myytinmurtajat: Rahapolitiikan tehokkuus sittenkin silmänlumetta?

Taloustieteen teorioita väännetään rautalangasta paitsi kansantaloustieteen peruskursseilla, myös talousuutisissa. Niissä keskuspankit kiristävät rahapolitiikkaa huolehtiakseen hintavakaudesta ja elvyttävät tukeakseen taloutta. Nämä näkemykset pureskellaan yleensä mukisematta, mutta soraääniäkin niitä vastaan on ilmaantunut. Tehdään katsaus talouskasvun ja inflaation yhteyteen.

Korot sisällä inflaatioluvuissa

Suomen kuluttajahintojen kehitys on ollut viime aikoina tapetilla, ja tuoreita Tilastokeskuksen hintalukuja tarkastellessa saattoivat kulmat hieman kohota. Kuluttajahinnat nousivat huhtikuussa 1,9 % vuodentakaisesta ja eniten hintojen kohoamiseen, 1,3 %-yksiköllä, vaikutti asuntolainojen keskikorko. Hetkinen. Juuri se korko, joka seuraa EKP:n ohjauskorkoa, jota keskuspankki on puolestaan nostanut hillitäkseen inflaatiokehitystä. Kummallista, mutta totta. Suomessa keskuspankin ohjauskoron nosto siis vaikuttaa asumiskustannuksiin ja tätä kautta inflaatioon, eli vaikutus on päinvastainen kuin mihin EKP alun perin pyrki.

Kyseessä on lähinnä paikallinen erikoisuus, sillä muualla asuntolainojen korot eivät tyypillisesti ole mukana inflaatioluvuissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on paljon puhuttu OER:stä (Owner’s Equivalent Rent) inflaation lähteenä (lisätietoja täällä). Siinä periaatteena on, että asumisen kustannukset talon omistamisesta lasketaan vastaamaan sitä kuin vuokraisi asuntoaan, ei suoraan asunnon hinnasta. Asumisen hinnat ja vuokrahinnat vaikuttavat kyllä inflaatioon, mutta usein viiveellä ja ne on määritelty kysyntä- ja tarjontatekijöiden kautta. Esimerkiksi mikäli kodinomistamisen kysyntä nousee asuntolainakorkojen laskiessa, vaikuttaa se positiivisesti asuntojen hintoihin, mutta ei vuokriin. Korot eivät myöskään ole vastaavasti mukana kuluttajahinnoissa kuten Suomen tapauksessa nähtiin.

Vastavirta-ajattelija Werner

Otetaanpa sitten vielä yksi askel eteenpäin inflaation mittaamisesta sen lähteisiin. Taloustieteessä hyväksytty totuus on nimittäin se, että nimelliskorkojen ja talouskasvun (sekä inflaation) välillä on negatiivinen korrelaatio: matalampi korkotaso johtaa talouskasvun ja inflaation kiihtymiseen ja päinvastoin, eli korot stimuloivat taloutta. Tätä totuutta on kyseenalaistanut vahvasti professori Richard A. Werner, jonka mukaan 1) korot seuraavat talouskasvua eivätkä ole kasvun lähde ja 2) nimelliskorkojen ja talouskasvun välillä on pikemminkin positiivinen kuin negatiivinen korrelaatio. Toisin sanoen, Wernerin tutkimus osoitti, että kiihtyvä talouskasvu johtaa nouseviin korkoihin ja heikkenevä talouskasvu matalampiin korkoihin. Rahapolitiikan kautta ei voi tehokkaasti vaikuttaa talouden reaalisuureisiin, vaan sillä reagoidaan talouskasvuun jälkijunassa. Wernerin ajatusten mukaan rahapolitiikkaa sen nykyisessä muodossa ei siis kannata käyttää lainkaan politiikkavälineenä, koska se on tehotonta.

Wernerin tutkimustulokset ovat omaa luokkaansa, eivätkä ne ole saaneet laajamittaista hyväksyntää akateemisissa piireissä ainakaan vielä. Hiljalleen kuitenkin on havahduttu siihen, ettei rahapolitiikka aina toimi toivotulla tavalla ja nollakorkojen aikaan se oli ennemminkin tehotonta. Lisäksi näkemykset siitä, että rahapolitiikan välittyminen talouteen kestää aina aikansa, tukee osaltaan Wernerin ajatusta. Useassa akateemisessa tutkimuksessa on nähty väitteitä matalien korkojen ympäristön haasteista keskuspankeille, mutta tulokset eivät ole aivan suoraviivaisia. Esimerkiksi BIS:n tutkimus osoitti, että ajoitus merkitsee: jos kriisiin reagoidaan nopeasti, akuutissa vaiheessa elvyttävä rahapolitiikka voi olla hyvinkin tehokasta, mutta sen vaikutus talouteen laimenee kuukausien kuluessa (ks. kuvio alla). Aika ei siis tässä mielessä ole keskuspankkien ystävä.

Yhdysvallat: Velkakirjaostojen vaikutukset makrotalouteen, %

Kuvion lähde: BIS

Myytillä tarkoitetaan uskomusta, jonka faktat ovat huteralla pohjalla. Keskuspankkien harjoittaman rahapolitiikka on usein saanut osakseen kritiikkiä, mutta yhä vain uskomme inflaatio- ja työllisyystavoitteisiin ja seuraamme korkokokouksia tarkalla silmällä. Myyttiä rahapolitiikan vallasta on haastettu, mutta sitä ei vielä ole murrettu.

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 17.5.2023.