Iranin sodan alkamisesta on kulunut puoli vuotta, ja yli 10 % maailman öljyntuotannosta on pois pelistä. Tuotanto-ongelmat ovat näkyneet tavalliselle kuluttajalle etenkin bensapumpulla lähes joka puolella. Pientä apua tarjontakuiluun on saatu IEA:n varavarastoista.

Iranin sodan venyessä nousee keskeiseksi kysymykseksi, riittävätkö globaalit öljyvarastot paikkaamaan syntynyttä tarjontavajetta. Maailman suurimman öljy-yhtiön Aramcon mukaan maailma on menettänyt sodan alusta lähtien 2,6 miljardia tynnyriä öljyä, mikä vastaa noin 25 päivän globaalia kulutusta. Se alkaa olla kumulatiivisesti historian suurin tarjontahäiriö. Useimpien analyytikoiden mukaan päivittäinen tarjontavaje on kuitenkin maltillisempi, noin 5 miljoonaa barrelia, sillä Kiinan kysyntä on samaan aikaan hidastunut.

Lähde: Reuters

Pienentynyttä tarjontaa on pyritty paikkaamaan Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n hätävarastoilla. Niitä on yhteensä noin 1,8 miljardia tynnyriä, ja ne riittäisivät teoriassa kattamaan nykyisen vajeen noin 300 päiväksi. Todellisuudessa puskuri on kuitenkin selvästi pienempi: maaliskuussa julkistetusta 400 miljoonan tynnyrin ”luovutusohjelmasta” on jo vapautettu kolme neljäsosaa, ja koska IEA ei voi määrätä kaupallisia varastoja luovutettaviksi, käytännössä jäljellä on enää noin 0,9 miljardia tynnyriä valtioiden hallussa olevaa varantoa. Se  riittäisi Reutersin mukaan noin 180 päiväksi, eli ei loputtomiin.

Kerroin jo keväällä, kuinka kokonaistuotannon sakatessa öljyn vienti Yhdysvalloista on noussut uusiin ennätyksiin. Presidentti Trump on julistanut vientikehitystä USA:n "energiadominanssin" voitoksi. Maa on lähellä historiallista käännekohtaa: ensimmäistä kertaa vuoden 2001 jälkeen USA on viikoittaisissa tilastoissa lähes nettovientimaana raakaöljyssä. Kaasun osalta tämä virstanpylväs on saavutettu selvästi aikaisemmin. Määrä on kolminkertaistunut sotaa edeltävään aikaan, ja kuljetukset USA:sta suuntautuvat nyt mm. Aasiaan. Esimerkiksi Japani, joka on saanut lähes 95 prosenttia öljystään Lähi-idästä, hakee nyt tiiviimpiä suhteita yhdysvaltalaisiin toimittajiin. USA:n vienti Aasiaan kasvoikin jo keväällä noin 30 prosenttia vuodentakaisesta.

Aasian lisäksi Eurooppa on nyt yhä enemmän riippuvainen amerikkalaisesta energiasta. EU saa jo noin 60 prosenttia LNG:stään Yhdysvalloista, ja Trumpin hallinto on käyttänyt energiatoimituksia neuvotteluvälineenä kauppaneuvotteluissa. Lyhyellä aikavälillä vaihtoehtoja onkin vähän. Euroopan on täytettävä maakaasuvarastonsa ennen talvea, ja Aasia tarvitsee USA:n toimituksia korvaamaan Lähi-idän tarjontaa. Lukujen valossa on selvää, että USA:n energiasektori hyötyy Hormuzinsalmen jumeista, joten sota on tässä mielessä myös energiapolitiikkaa.