Viime viikko oli Euroopan ja Yhdysvaltain osakemarkkinoilla nousuviikko, ja etenkin S&P 500 otti selvän spurtin viikon loppua kohti mentäessä. Eestaas-uutisointi Hormuzinsalmen tilanteesta kääntyi taas sijoittajien kannalta kohti positiivisempaa (eli salmi olisi auki kuljetuksille), mutta tilanne on edelleen hyvin epäselvä ja viestit Iranin ja USA:n osalta vähintäänkin ristiriitaisia. Makrodata on pitänyt suurin piirtein pintansa uutisvirran heitellessä, ja talouden trendien pinnan alla on näkyvissä pysyviä muutoksia.

Luin äskettäin Bloombergin ekonomistin ja Sahmin säännön ”äidin”, Claudia Sahmin mielenkiintoisen blogikirjoituksen, jossa tuotiin esiin sijoittajankin kannalta tärkeä ilmiö taloudesta. Nimittäin ”odota odottamatonta” on muodostunut talouden tärkeimmäksi nyrkkisäännöksi. Sarja tarjontasokkeja koronapandemiasta korkeampiin tulleihin ja maahanmuuton heilahteluista Lähi-idän konflikteihin on haastanut talousennusteita. Hyvä esimerkki ilmiöstä piilee Yhdysvaltain työllisyystilastoissa, jotka ovat olleet vuoristorataa kuluvana vuonna: maaliskuussa 178 000 uutta työpaikkaa helmikuun 133 000 laskun jälkeen ja tammikuun 166 000 nousun jälkeen. On houkuttelevaa sivuuttaa tämä nollan ylä- ja alapuolella heiluminen datahäiriönä, mutta samalla se kertoo jotain perustavanlaatuista siitä, miten talous on muuttunut.

USA: Maatalouden ulkopuoliset työpaikat, muutos

Lähde: LSEG

Vuoden 2025 alusta lähtien työpaikkojen määrä on laskenut 40 prosentissa kuukausista ja on vuorotellut laskujen ja nousujen välillä kesäkuusta 2025 lähtien. Normaalisti tällaiset toistuvat laskut olisivat merkki työmarkkinoiden heikkenemisestä, mutta ei välttämättä nyt, sillä samaan aikaan työmarkkinoilla on käynnissä tarjontasokki: pandemian jälkeinen maahanmuuton suuri kasvu on täysin kääntynyt viimeisen puolentoista vuoden aikana. Myös väestön ikääntyminen painaa työvoiman osallistumisastetta alaspäin.

Sahm tuo esiin kirjoituksessaan Federal Reserven tutkijoiden arviot, joiden mukaan potentiaalinen työvoimatarjonta pysyy käytännössä paikallaan vuonna 2026. Tämä on selvästi alle prosentin kasvun vuosina 2023–24 maahanmuuton huippuvaiheessa ja hitaampaa kuin puolen prosentin kasvu ennen pandemiaa. Kuten alla olevasta kuviosta näkyy, työvoiman tarjonta näyttää suorastaan romahtaneen kuluvana vuonna. Tilanteen jatkuessa se lisää haasteita talouden potentiaalisen kasvun ylläpitämiselle.

Lähde: Murray ja Vidangos

Kun työntekijöiden tarjonta ei kasva, hyvin vähäinen työpaikkojen luominen riittää pitämään työttömyyden vakaana. Analyysien mukaan vain 35 000 uutta työpaikkaa kuukaudessa riittää tasapainoon vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä. Se on aika paljon vähemmän kuin menneinä vuosina nähdyt 200 000:n työpaikan lukemat, ja voi samalla olla uusi normaali.

Kun tasapainopiste on lähellä nollaa, työpaikkojen määrien laskut ovat tavallisempia. Sää, lakot, kausitasoituksen ongelmat ja kyselyarvioiden tavallinen epätarkkuus luovat vaihtelua nollan ympärille. Toistuvat laskut eivät ole merkki taantumasta tai dataongelmasta – ne ovat merkki erittäin alhaisesta työvoiman tarjonnan kasvusta. Siksi työmarkkinan heilahteluihin on syytä tottua.