Yhdysvalloissa Pelle Pelottomat riemuitsevat, mutta miten meillä?

Yhdysvaltain talous on ajautunut myönteiseen sykliin: siellä kasvavat sekä tuottavuus että palkat. Euroopassa ja etenkin Suomessa on tehtävää, jotta pääsemme tähän tuottavuusjunaan mukaan.

Silmiini osui eilen mielenkiintoinen TS Lombardin koostama kuvio, jossa on yhdistetty reaaliansiot ja tuottavuus. Oikeaan yläkulmaan, eli kehityksen kannalta parhaimpaan mahdolliseen paikkaan on asemoitunut Yhdysvallat, vieläpä selvällä erolla euromaihin ja Japaniin. Taloudessa noussut niukkuus on ollut palkkojen kasvun takana, ja elvyttävänä pysynyt talouspolitiikka lisännyt investointiaktiivisuutta. Tuottavuuden kasvun taustalla on useita tekijöitä, mutta näyttää siltä, että USA:ssa Pelle Pelottomien kelpaa elellä. Suomessa tilanne on haastavampi.

Tuottavuus pitkän aikavälin talouskasvun selittäjänä

Tuottavuutta talouskasvun lähteenä voi tarkastella yksinkertaisimmillaan tuotantofunktion avulla. Se kuvaa kansantalouden kokonaistuotantoa tuotannontekijöiden (työvoima, pääoma) ja tuottavuuden funktiona. Näitä kahta erottaa yksi olennainen ominaisuus, nimittäin tuotannontekijät eivät voi kasvaa ”rajattomasti”, mutta tuottavuus voi. Pääomalla on aleneva rajatuottavuus ja työvoimankin määrän ennustetaan globaalisti alenevan tulevina vuosikymmeninä. Esimerkiksi Tilastokeskuksen julkaisemassa väestöennusteessa Suomen työikäinen väestö supistuu tulevina vuosikymmeninä. Vuosien 2010–2020 aikana työikäisten määrä on Tilastokeskuksen mukaan vähentynyt 136 000 henkilöllä. Nyt seuraavan kahden vuosikymmenen vuoden aikana Tilastokeskus ennustaa työikäisen väestön vähenevän hitaammin eli 76 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä, jonka jälkeen matala syntyvyys kiihdyttää jälleen kasvua. Kun työväestö vähenee, talouskasvu aikaan saamiseksi pitäisi siis löytää mahdollisimman tehokkaat ratkaisut tuotannontekijöiden käytölle, ja siihen ainoana ratkaisuna on tuottavuuden kasvu.

Lähde: Tilastokeskus

Tuottavuuskasvun vuosikymmenet takana?

Suomen tuottavuuskehitys on ollut viime vuosikymmeninä hidastumaan päin, ja erityisen suurta hidastumista tuottavuudessa on nähty viimeisen 10 vuoden aikana (ks. kuvio alla). Tuottavuuden kasvun hidastumiselle on monta syytä: suurten innovaatioiden poissaolo (sähköä ei ole keksitty uudelleen), talouden palveluvaltaistuminen ja nollakorkoympäristö (matalan tuottavuuden zombie-firmojen synty). Suomen osalta on vielä syytä nostaa heikon kasvun vuosien syyksi yleisesti matala korkean tuottavuuden yritysten määrä suhteessa heikon tuottavuuden yrityksiin sekä talouden rakennemuutos, jonka vauhdittajana oli Nokian rooli Suomen talouden veturina. Suomen teollisuuden “bulkkiutumista” on avattu myös täällä.

Lähde: Tilastokeskus

Myös taantumat ovat hieman yllättäenkin olleet tuottavuuden kasvun taustalla. Esimerkiksi 1990-luvun lama näkyi Tilastokeskuksen mukaan työn tuottavuuden kasvuna, kun tehtyjen työtuntien määrä supistui enemmän kuin talouden arvonlisäys. Samoin tapahtui koronavuonna 2020: tuolloin työn tuottavuus kasvoi 1,8 %, sillä arvonlisäyksen volyymi laski 2,0 % ja tehdyt työtunnit 3,9 %. Seuraavana vuonna 2021 työn tuottavuuden kasvu jälleen hidastui kasvoi 0,8 %:iin ja vuonna 2022 se laski 0,8 % työtuntien palautuessa takaisin normaalimpia tasojaan. Vuositasolla tarkasteluna tuottavuusluvut siis vaihtelevat, mutta trendi on selvä, eli hidastuva.