Talousteemat 2023 – inflaatioennusteissa on jo ylilyönnin vaara
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet maailmantaloudessa vaikeita: ensin koronapandemia koetteli yhteiskuntia, sitten Ukrainan sota, joista molemmat edelleen jatkuvat (koronapandemia etenkin Kiinassa). Selatessani makrokatsauksia taaksepäin on huomattavissa selvä muutos näkemyksissä: siinä missä vuosi 2021 oli suuren elpymisen aikaa, vuoden alussa 2022 talousteemoina oli keskuspankkielvytyksen jäähyväiset, työn murros ja inflaatiokarhun löntystely. Toden totta nämä teemat ovat myös keskusteluissa olleet, mutta eivät aivan samalla tavalla kuin tammikuussa ounastelin. Ensinnäkin tuolloin todennäköisyydet Yhdysvaltain ohjauskorolle olivat noin 1 %:n korkotason puolella 2022 lopussa. Kuten tiedetään, toteutunut taso on yli nelinkertainen.
Entäpä sitten se inflaatiokarhu? Sen odotettiin löntystävän hiljalleen muualle kuluvan vuoden mittaan, ja kuumien hintojen alkuvuosi olisi vaihtunut matalamman inflaation loppuvuoteen. Tämä olisi euroalueella voinut toteutuakin ilman helmikuun surullista yllätystä, eli Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Niinpä korkea inflaatio pysyi talouden inhana seurana selvästi odotettua pidempään.
Oikeat teemat, väärä skaala
Ekonomistin itsereflektiona lienee syytä summata, että sekä koroista että inflaatiosta puhuttiin oikeaan aikaan, mutta aivan liian suppealla skaalalla. Työmarkkinan murros sen sijaan on teemoista se, joka on ”parhaiten vanhentunut”. Työmarkkinalla 2022 on ollut globaalisti niukkuuden vuosi. Suomessa työllisyysaste on noussut jo yli 74 %:n ja useilla aloilla työvoimapula on noussut yhä suuremmaksi teemaksi. Yhdysvalloissa tilanne on vieläkin kuumempi, sillä jokaista työntekijää kohde on 2 työpaikkaa. Osin murroksen takana ovat talouden poikkeukselliset vuodet koronapandemian myötä, osin työvoiman supistumisen tuoma pitkän aikavälin trendi. Kumpikin puoltaa sitä, että työn tarjonnan niukkuudesta tullaan puhumaan vielä pitkään.
Kuten edellisistä sanoista voi päätellä, kuluvaan vuoteen kuului roppakaupalla yllätyksiä ylöspäin inflaatiossa ja koroissa. Myös ensi vuoteen on ladattu paljon tummanpuhuvia odotuksia etenkin inflaation osalta. Siksi lienee syytä pohtia, että mitä jos tällä kertaa toteutuma yllättääkin positiivisesti ja kaikki ei menekään mönkään?
Inflaatio jälleen avaimena
Inflaatio on mielestäni jälleen avaimena yllätyksiin, tällä kertaa sijoittajan ja kotitalouksien kannalta positiivisessa mielessä. EKP:n joulukuun kokouksen ennustetarkistukset nähtyäni (inflaatioennuste 2023 6,3 %) en pystynyt välttymään ajatukselta, onko keskuspankki jo liiankin haukkamainen näkemyksissään. Bloombergin konsensusennusteessakin inflaatioennuste on kuuden prosentin paremmalla puolella, 6,1 %. Euroopan talvesta voi tulla lauha, joka laskisi painetta energian hintojen nousuun ja Yhdysvalloissakin inflaatio voi hidastua odotettua nopeammin. Siksi yli kuuden prosentin ennuste jo valmiiksi poikkeuksellisen inflaatiovuoden jälkeen on todella kova etenkin, kun moni asia näyttää samaan aikaan menevän oikeaan suuntaan: Saksan tuottajahintojen nousu ilman energiaa hidastui marraskuussa nollaan kuukausitasolla, hyödykehintojen nousu on globaalisti kääntynyt ja teollisuuden riesana (sekä hintoja nostaneet) tuotannon pullonkaulat ovat helpottamassa mm. Saksassa (ks. kuvio). Siinä missä viime vuonna nähtiin inflaatioyllätyksiä, nyt inflaation ajurit ovat kaikkien tiedossa eikä uusia lyhyen aikavälin ajureita ole näköpiirissä.
Lähde: Bloomberg
Lähde: Bloomberg
Viimeistään ”kaikkien odottaman” taantuman pitäisi nitistää inflaatio – ja sehän on vääjäämättömästi edessä, mikäli historiaan on uskominen. Federal Reserven 12 suuresta kiristyssyklistä 1950-luvulta lukien yhdeksän on päättynyt taantumaan. EKP:ssa historia on reilusti lyhyempi, mutta samankaltainen (ks. kuvio).
Edelliset seikat huomioon ottaen on monia syitä uskoa, että euroalueella inflaatio on ensi vuoden lopussa lähempänä 2 %:n kuin EKP:n ennustamaa yli 6 %:n tasoa, ja tämä tarkoittaisi myös koronnostoihin helpotuksia ja jopa ohjauskoron laskua loppuvuonna. Tätä ennen inflaatiotarinassa nähdään varmasti vielä monta lukua ja kuukausivaihtelut voivat olla suuriakin. Julkinen elvytys ja palkkojen kasvu ovat puolestaan riskejä ylöspäin tälle skenaariolle.
Tämän tekstin myötä vetäydyn joulutauolle ja jatkan makrokatsausten sekä talousteemojen parissa jälleen tammikuussa. Toivotan kaikille lukijoille iloista joulunaikaa ja kiitän tästä vuodesta. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!