Koskisen julkisti tänään aamulla Q2-raporttinsa. Jutellaan siitä yhtiön toimitusjohtaja Jukka Pahtan kanssa. Terve, Jukka!

Terve, Antti.

Aloitetaan perinteisellä. Miten Q2 meni Koskiselta?

No, Q2 meni kaksijakoisesti eli meidän kasvustrategian toimeenpano jatkui. Molempien liiketoimintojen liikevaihdot kasvoivat. Erityisesti sahateollisuuden liikevaihto, toimitusmäärät ja liikevaihto kasvoivat merkittävästi. Siitä kasvusta 33 prosenttia oli orgaanista. Ja sitten loppu tietysti tuli sieltä Iisveden Metsän liiketoimintakaupan vaikutuksesta siihen vertailukauteen. Mutta, mutta. Kyllä se voidaan ajatella näin, että jos me nähdään toimialalla, että havusahatavaran toimitukset on pudonneet ensimmäisen viiden kuukauden aikana 6 prosenttia ja me ollaan kuitenkin kasvettu 40 prosenttia ja ollaan pystytty toimimaan siinä ympäristössä, niin voi pitää tavallaan onnistumisena. Se, mikä sillä puolella ei ole onnistuminen, on kannattavuus. Ja siellä on sitten erinäisiä tekijöitä, joista varmaan kohta puhutaan lisää.

Levyteollisuuden puolella koivuvanerituotteiden kysyntä kasvoi jonkun verran, ja myöskin sitten koko levyteollisuuden liikevaihto kasvoi maltillisemmin, mutta kuitenkin jonkun verran. Koivuvaneri kasvoi, Koren volyymit kasvoivat. Ohut vaneri, joka on pieni yksikkö, mutta myös siellä nähtiin jonkun verran kasvua. Mutta sitten lastulevyn tuotanto- ja myyntimäärät suhteessa viime vuoden vastaavaan aikaan tulivat alaspäin. Kannattavuuspuolella. Niin, levyteollisuuden käyttökate myöskin aleni. Mutta sahateollisuuteen nähden tietysti säilyi ihan eri tasolla.

Jatketaan tuosta sahateollisuudesta ja etenkin sivutuotemyynnistä, joka rasitti teitä Q2:lla ja oletettavasti koko H1:llä. Myös tästä nyt on juteltu aikaisemminkin. Miten iso rooli sillä sivutuotemyynnillä on tuon yksikön kannattavuuden osalta, kun silloin kun kuitupuoli oli kallista ja hintaero oli pieni, niin sahateollisuus teki suhteessa hyvää tulosta senhetkiseen markkinatilanteeseen. Nyt on aika vaikeaa, kun hintaero on levinnyt.

Niin, musta tuntuu, että siinä on nyt. Me ollaan eletty semmoinen kausi, kun se hintamuutoshan oli aika radikaali. Nopea, niin me ollaan eletty sellaista kautta. Varmaan jokainen meidän toimialalla toimiva on nähnyt sen, että me ollaan ostettu ylenevään hintaan ja meillä on ollut varannossa tavaraa, joka sitten nyt myydään alenevaan hintaan, ja se on tämmöistä syklisyyttä. Ja se nyt tietysti sitten rasittaa sitä keskikannattavuutta.

Niin kuin kuitujen. Jos me mietitään kuituja, jotka ostetaan sieltä leimikoista ja toimitetaan sieltä eteenpäin, niin näiden kuitujen osalta se liike on ollut hyvin voimakas. No sitten jos me katsotaan tukkien osalta sitä hakkeiden kauppaa, niin siinä. Jonkun verran teen tuossa semmoista analyysiä ja katselen niitä, niin tavallaan se ns. vähän niin kuin sellainen kompensaatio, että kuinka paljon me saadaan euroja per tuotettu sahatavarakuutio, niin se euromääräisesti on pysynyt kutakuinkin kohtalaisen samana. Mutta kun samaan aikaan tukin hinta on noussut, niin se kompensaatiofaktori tavallaan siihen raaka-aineeseen on suhteellisesti pienentynyt, eli se puristaa. Sen lisäksi puristaa tietysti merkittävästi se, että yleinen kauppatapa on se, että nämä myydään perille toimitettuna, jolloin kaikki tämä logistiikkakustannusten nousu ja muu rasittaa suoraan. Nyt sitten puunhankkijoita ja sahateollisuutta. Eli tavallaan siellä on useampi faktori tällä hetkellä, joka vaikuttaa siihen, että kun verrataan kannattavuutta tai katsotaan edes absoluuttista kannattavuutta, mutta myöskin kun verrataan kannattavuutta viime vuoteen, niin me nähdään negatiivista kehitystä.

Sahatavarassa hinnoittelutilanne on myös hankala, koska kysyntä on edelleen vaisua tämän rakentamisen heikkouden takia. Miten te sahateollisuudessa pelaatte hinta-volyymipeliä? Teillä on kasvustrategia ja kapasiteettia, joka pitää täyttää, mutta toisaalta hintaakin pitäisi nostaa, jotta kannattavuutta saadaan aikaiseksi tällä kustannustasolla.

Joo, kyllä se edelleen on niin, että sahateollisuus on kuitenkin commodity-tuote, joka myydään maailmanmarkkinoilla, ja se hinta on kutakuinkin tai tulee sieltä markkinoilta. Se on enemmän sitä, että mitkä on sun asiakkaat, miten sä niitä valitset, minkälaisia kauppoja teet ja miten sä sun tuoteportfolioita kehität kohti sitä, että sä saat semmoisia asiakkaita, jotka tukevat sun hinnoittelua ja kannattavuutta. Se on se, jossa on paljon asioita, missä pystytään ja tehdään paljon, että me saadaan sieltä sellaisia asiakkuuksia, jotka sitten tuovat meille sitä kannattavuutta.

Tuossa äsken mainitsin, että esimerkiksi meillähän on merkittävää jalostuskapasiteettia, niin siellä meillä oli. Johtuen markkinoiden pehmeydestä, niin meillä oli tiettyjä aukkoja siinä jalostuskapasiteetissa, jolloin me menetettiin sellaista lisäarvotuotetta sieltä. Nyt tässä alkuvuoden aikana, ja nyt me ollaan sitten taas päästy kiinni siellä yhteen. Esimerkiksi meillä vaikuttaa se, että meillä jalostuspuolella Japani on iso markkina. No, Japanin jeni on historiallisesti erittäin heikko, ja vaikka me suoraan ei jenikauppaa tehdä, vaan tehdään taala- ja eurokauppaa sinne, niin tietysti siellä asiakkaiden maksukyky ja halu on paineen alla. Eli tämmöiset asiat siinä vaikuttavat. Mutta, mutta. Kyllä se kannattavuuden hallinta tulee siitä, että asiakasvalinta, tuotevalinta, markkinavalinta ja sitten oman toiminnan mahdollisimman suuri tehokkuus. Aika perusyhtälö.

Luin eilen mediasta väitteen ainakin Japanin markkinaan liittyen, että venäläiset polkevat siellä hintoja. Miltä tämä kuulostaa teidän näkökulmasta?

No, kyllähän ne on ollut siellä jatkuvasti ihan sieltä sodan alusta saakka, ja ollaan tiedetty ja nähty venäläisiä. Siellä on tiettyjä erityisiä tuotteita, missä venäläisillä on hyviä tuotteita tarjottavana, eli heillähän on hirveän hyvä raaka-ainepohja siellä ja pystyvät tekemään tiettyjä tuotteita, joita japanilaiset arvostavat ja ostavat. Jotkut japanilaiset ostavat niitä. Kaikesta tästä huolimatta, ei kaikki, mutta jotkut ostavat, ja kyllä se silloin siellä näkyy.

Mutta samaan aikaan jos me mietitään, mitä Japanissa on tapahtunut, niin vaikka tietysti siinä oli jonkun verran puhetta, että kun Kanadassa on vaikea myydä jenkkeihin, niin sieltä rupeaa tulemaan painetta sinne Japanin markkinoille, niin ei sitä ole hirveästi tapahtunut. Ja myös esim. ruotsalaisetkin ovat tällä hetkellä vähentäneet siellä Japanin päässä.

Isossa kuvassa jos katsotaan tätä sahateollisuutta Suomessa ja osittain myöskin kansainvälisestä vinkkelistä, kannattavuus on ollut viimeiset neljä vuotta tosi heikkoa. Varmaan osalla toimijoista menee huonosti. Jos pistetään toimialahattu päähän, niin mitä pitäisi tehdä, jotta sahateollisuuden kannattavuus saataisiin kestävästi tyydyttävälle tasolle?

Siinä on tietysti monia faktoreita. Yksi on se raaka-ainepuoli, jossa ehkä toivoisi sitä, että me käytäisiin Suomessa tavallaan eri osapuolten kanssa semmoinen kehittävä keskustelu siitä, että ymmärrettäisiin, mikä se toimiala on. Pitkän aikajänteen puusta maksamiskyky on. En puhu tietenkään pelkästään sahateollisuudesta, vaan yleensä siitä, mikä on se puusta maksamiskyky ja mitä siitä odotetaan. Onko se odotusarvo oikea, kun puu ei liiku? Tällä hetkellähän puuta korjataan merkittävästi, yli 20 prosenttia alle normaalin tason, jo pitkän aikaa on korjattu. Se ei tarkoita silloin sitä, etteikö sitä puuta olisi, vaan se tarkoittaa sitä, että sitä ei tule markkinoille. Ja siinä se kysymys on, että mikä antaa tavallaan sellaisen. Merkin tai indikaation myyjäpuolelle, että nyt kannattaa odottaa, että kyllä se hinta sieltä nousee, kun jollain tavalla on. Tietysti kaikki fundamentit puhuvat juuri toiseen suuntaan, että sitä pitäisi nyt käydä keskustelua ja katsoa, mikä se koko alan kannattavuus on ja millä me taataan pitkän aikajänteen puun kysyntä tasaisesti koko Suomen alueella. Eli se on yksi asia.

Sitten toinen on se, että toimialan näkökulmasta suomalaiset ovat pystyneet tekemään sen, mitä me pitkään ei pystytty tekemään, eli investoimaan. Eli mehän ollaan investoitu 90-luvun alun jälkeen. Devalvaation jälkeen me ajettiin aina tänne 2000-luvulle, 2020-luvulle sillä tavalla, että me ajettiin vanhoilla koneilla ja laitteilla. Me hävittiin teknologisesti. No, se me ollaan monissa kohdissa pystytty kuromaan umpeen, se teknologinen handikappi, mutta silloin pitää muistaa, että sinne on laitettu kymmeniä, jossain kohtaa satoja miljoonia rahaa kiinni, jolloin tullaan takaisin siihen, että sille pitää saada tuottoa, ja silloin se on oman toiminnan kehittäminen. Raaka-ainetehokkuus. Fiksut markkinakäytännöt siellä raaka-ainepäässä. Ja sitten se, mistä äsken puhuin, se myynti. Sehän on ihan. Se on ihan A ja O, että Suomi on kuitenkin iso sahatavaran viejä tuonne markkinoille, missä meidän toiminta on monesti suomalaisten toimijoiden kanssa yhtä aikaa, mutta myöskin ulkomaalaisia toimijoita, niin meidän pitäisi pystyä kaikkien hakemaan sitä parasta bisnestä siellä ja optimoimaan sen sahateollisuuden kannattavuutta. Se on ainoa tapa, jolla se koko teollisuuden kannattavuus paranee.

Siinä oli paljon hyviä aloitteita. Toivotaan, että keskustelu käynnistyy, mutta en pidätä hengitystäni.

Joo, ei kannata. Ei kannata pidätellä, mutta.

Mennään sitten tuonne levyteollisuuden puolelle. Teillä oli alkuvuodesta haasteita jonkun verran tuotannossa, ilmeisesti hieman Q2:lla myöskin vielä. Mikä on levyteollisuuden ja etenkin koivuvanerin tuotannon tila tällä hetkellä?

No, me puhutaan. Me ollaan erityisesti nostettu esille se yksi prosessiosa, eli semmoinen, jonka läpi kaikki levyt menevät. Eli tämmöinen levypintojen korjaamisprosessi, jossa kittaamalla korjataan sitten ihan viimeiseksi ennen kuin ne menevät siitä sitten jatkojalostukseen. Niin, se on täysin robotti. Robottiasema, joka on automatisoitu, ja siinä meillä on ollut sen automaation ja sen robotin kanssa haasteita useampi kuukausi. Sen läpimeno ei ole ollut sitä, mitä olisi pitänyt olla. Sen alkuperäisen suunnitelman mukaan, jolloin me ollaan siinä manuaalilinjan vieressä, niin me ollaan sitten manuaalilinjalla hoidettu sitä, että meillä tulee riittävä läpimeno siitä, että se volyymi tulee, mutta tarvittavat kustannukset per levy ovat tietysti olleet korkeammalla tasolla.

No, tuossa äsken sitä sanoinkin, että se alkaa nyt olemaan sillä tavalla, että on tehty paljon yhteistyötä. Tietysti oma porukka ja yhdessä toimittajien kanssa, niin että aletaan lähenemään sitä tuottavuustasoa, mitä sieltä on haettu. Eli mun mielestä se on semmoinen asia, jossa ollaan edistytty. Vielä on työtä. Mutta ollaan edistytty hyvin.

Mutta sitten levyteollisuuden tuotannossa muuten, niin me ollaan nyt aloitettu sen tuotantotehokkuuden edelleen kehittämistä, ja siellä varmasti se on hyvin monimutkainen ja pitkä prosessi. Niin, siellä meillä on ihan puhtaasti tämmöistä johtamiskäytänteisiin. Tavoiteasetantaan, seurantaan, kehitysinvestointien priorisointiin, niin siellä on sitä optimointia tuommoisessa. Sitähän on jatkuvasti. Ja mä uskon, että kun me nyt pannaan siihen vielä paukkuja, niin me päästään siinä eteenpäin. Jos mä katson vaan levyteollisuuden erillistä kannattavuutta tällä hetkellä suhteessa nyt benchmarkkeihin, mitä nyt on olemassa, niin ei se millään tavalla heikkoa ole. Että sinänsä mun mielestä se on ihan kohtuullisella tasolla, mutta sillä on potentiaalia, mikä meillä on levyteollisuudessa. Haasteena on toi lastulevypuoli, joka on meille tärkeä integraatio-osa meidän kokonaisuutta. Ja se on meille selkeästi integraatti. Hyödyllinen. Mutta sen yksikön kannattavuus tällä hetkellä, johtuen siitä kapasiteetin käyttöasteesta, ei ole riittävä.

Ja tosiaan kontekstiksi vielä, niin sen liiketoiminnan pää. Juurihan Suomen rakentaminen kyllä juuri nyt tulee.

Ja remontti. Jos sitä vaikka miettii, kuinka monta sellaista ihmistä on tehnyt keittiöremontin lähiaikoina, ei niitä hirveän montaa ole. Ja ennen vanhaan aika monet muutti ja teki remontteja ja näin poispäin. Osti kalusteita. Ja minusta tuntuu, että sekin aika vielä tulee, mutta nyt vaan valitettavasti kun korot ovat missä ovat, niin se antaa odottaa itseänsä.

Näinpä. No, levyteollisuudessa tosiaan etenkin koivuvaneripuolella kysyntätilanne on parempi kuin sahateollisuudessa. Tiettyjä kustannuspaineita myöskin siinä liiketoiminnassa, millainen. Hinnoittelunäkymä. Koivuvanerin puolella on tähän lähiaikoihin?

No, kyllä se. Siis mehän tehdään. Jos me ajatellaan tämmöistä hinta-laatumatriisia, niin mehän ollaan loppujen lopuksi tavallaan koivuvanerin markkinassa kohtalaisen pieni toimija. Meidän kokonaistuotanto pyörii siinä 70 000:ssa kuutiossa. Meidän tavoite ja strategia on olla siellä hinnan ja laadun yläkulmassa, ja siellä tietysti kun meillä on oikeat asiakkuudet ja muuta, niin me pystytään löytämään niitä asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan siitä toimitusvarmuudesta, tuotteen laadusta ja näin poispäin. Ja jos me esim. katsotaan, verrataan meidän keskimääräistä hintaa julkisiin tietoihin ja tuonne tullin tilastoihin, niin meidän keskimääräinen vientihinta on selkeästi korkeampi. No, tietysti kun me tehdään räätälöityjä tuotteita ja kohtalaisen pieniäkin sarjoja, niin se on myöskin toiminnassa korkean kustannuksen toimintamalli, jolloin tavallaan näiden kahden pitää mennä käsi kädessä, että sun pitää pystyä hinnoittelemaan, että sä pystyt perustelemaan sen kohtalaisen monimutkaisuuden, minkä sä tuot sinne prosessiin.

Hinnoittelunäkökulmasta me ollaan pystytty siellä viemään, niin kuin tässäkin markkinassa. Vaikka tämä on vaikea markkina, niin me ollaan pystytty viemään hinnankorotuksia, jotka liittyvät raaka-aineiden. nousseisiin kustannuksiin, läpi, ja tullaan tietysti jatkossakin katsomaan sitä, että meistä tavallaan riippumattomista syistä markkinalaajuisesti kasvaa jotkut kustannukset. Mehän tiedetään, että se paine on kaikilla toimijoilla, niin kyllä meidän pitää olla siinä ihan yhtä lailla rohkeita. Sitten mennä sinne asiakkaille selittämään, että hei, tämä nyt on vaan niin, että meidän pitää pystyä saamaan tästä sitten kompensaatiota.

Aivan totta. Teillä tyypillisesti ja niin kuin tänäkin vuonna, tuotannossa on katkoja kesälomien takia, etenkin heinäkuussa ja ehkä elokuun puolellakin vielä, niin miten pitkinä nämä katkot realisoituivat pääyksiköissä tänä vuonna ja miten toisaalta tuotanto on startannut niiden jälkeen?

Meillä on. Meillä on sahateollisuuden tavallaan huoltoseisakit aika paljon yksinkertaisempia, koska siellä on jatkuva prosessi ja siellä on muutama kone- ja laiteparkki, niin siellä yleensä me ollaan pystytty pitämään noin parin viikon seisakki, ja sitten tietysti silloin myöskin se, että miehitys on vähän niin kuin pienempi. Se organisaatio pystytään tavallaan järjestelemään. Levyteollisuuden. Uuden puolella erityisesti. Vaneri, sehän on hyvinkin pitkä prosessi, jossa on paljon ihmisiä töissä ja tehdään kolmivuorotyötä, niin silloin tavallaan sitä ei ole millään tavalla helppo ajatella niin, että ajetaan jotain osaprosessia tai muuta ja muita ei ajeta, vaan se pitää laittaa kaikki kuntoon ja silloin porukka menee lomalle. Ja kun ne tulevat takaisin, niin sitten lähdetään ajamaan. Ja siellä on lähtökohtaisesti semmoinen optimiaika, mitä sinne on ajateltu. Yleensä, että pystyy kaikki huoltotoimenpiteet ja investoinnit tekemään, niin se on neljä viikkoa, jolloin samalla tietysti porukka pystyy pääsääntöisesti pitämään ne lomansa pois.

Ja nyt on sitten tämän viikon alussa vaneripuolen käyntiinlähtö, linja lähtenyt käyntiin, ja se vaiheittain nousee siitä ylös. Mitään semmoista merkkiä tällä hetkellä ei ole, että olisi mennyt niin kuin jotain olisi ongelmia vaneripuolella eikä myöskään sahapuolella, että saha muutenkin mun mielestä, se mikä ehkä tuossa jäi vähän sanomatta, niin operatiivisestihan sahateollisuushan meillä meni hyvin ja odotusten mukaisesti, että kaikki volyymit ja tämmöiset me pystyttiin tavoitteisiin pääsemään ja näin poispäin. Että siellä sahateollisuudessa. Tietysti se jalostuksen käyntiaste oli ehkä operatiivisesti se pettymys, ja se on enemmän markkinavetoinen Keski-Euroopassa vielä.

Teidän asiakkaat ovat varmaan osittain lomilla. Pystyykö tässä vaiheessa sanomaan yhtään, että millaiselta jalalta he lomalta ovat palanneet?

Ei voi. Ei voi kyllä sanoa, että se jää kyllä sitten nähtäväksi. Mutta jos nyt katsoo kaikkia näitä makroindikaattoreita, mitä nyt tässä on ja keskustelua, niin ei tässä ole mitään semmoista isoa fundamenttimuutosta kyllä tapahtunut, että odottaisin aika lailla samantapaista kuin viime aikoina.

Tietysti jos nyt haluaa yrittää vähän positiivista löytää, niin onhan tässä erilaista sekä kotimaassa tätä kasvuun liittyvää keskustelua että sitten myös ulkomailla. Niin, esimerkiksi se kasvava paine sinne rakentamiseen, niin se on ihan aito. Eli isoilla markkinoilla Amerikassa, Euroopassa, Aasiassa on rakennettu aivan älyttömän paljon liian vähän. Siellä on monissa paikoissa erittäin suuri pula asunnoista ja kodeista. Ja jossain vaiheessa se tulppa aukeaa, ja markkinat. On psykologiaa, että jossain vaiheessa kun se jossain aukeaa, niin rupeavat muut miettimään, että hetkinen, jos me ei nyt hypätä tähän vaunuun mukaan, niin me ollaan kohta myöhässä.

No sitä odotellessa.

Odotellessa.

No ihan loppuun vielä, teidän strategiakausi ulottuu ensi vuoden loppuun asti. Missä vaiheessa alatte pohtia seuraavaa strategiakautta, ja mitkä ovat tällä hetkellä keskeisiä kysymyksiä, joita teidän pitää harkita seuraavaa kautta varten?

No, me ollaan itse asiassa käyty tämmöinen, niin kuin me puhutaan siitä tämmöisestä strategisesta kalibroinnista tavallaan. Ja me käytiin aika perinpohjainenkin keskustelu tuossa hallituksen kanssa kesäkuun aikana. Nimenomaan siitä syystä, että kun me lähdetään vuoden 2027 toimintaa suunnittelemaan, ja jos meillä ei ole ikään kuin strategiaa sen jälkeen, niin eihän se maailma siihen lopu. Jolloin me haettiin tavallaan vähän tällaista, että okei, no miltä se nyt näyttää? Miten meidän pitää ajatella seuraavia vuosia. Ja sitten todettiin, että me tehdään tämmöinen revisio, tavallaan vähän niin kuin uusi strategia, sitten ensi vuoden keväällä, jolloin me tullaan varmasti sen kanssa sitten ulos siellä loppukeväästä, alkukesästä. Ja siinä sitten varmasti kerrotaan tarkemmin sitä, että miten me nähdään ja mitä me tullaan tekemään.

Tällä hetkellä kun me katsotaan meidän suunnittelun horisonttia tästä eteenpäin, niin mun mielestä se on hyvä muistaa edelleen, että me ollaan. Me ollaan merkittävästi kasvettu, ja meillä on kaikki mahdollisuudet merkittävästi kasvaa tästä eteenpäin erityisesti sahateollisuuden puolella, kun me katsotaan meidän nyt nämä tehdyt investoinnit ja sitten muutama muu juttu, mitä tässä on suunnitteilla, jotka ovat tällaista orgaanista kasvua, niin meillä on hyvä mahdollisuus edelleen nostaa meidän tuotantovolyymeja. Meidän strategia on se, että me käytetään meidän sitoutunutta pääomaa maksimaalisesti. Meidän strategia ei tule, jos nyt maailma ei aivan nurin mene, niin meidän strategia ei tule olemaan se, että me jossain höllätään, vaan me mennään. Kiristetään vaan vauhtia.

Levyteollisuuden puolella mä uskon, että me pystytään näitten investointien kautta tässä lyhyellä aikajänteellä jonkin verran kasvamaan. Mutta nyt se on enemmän sitä tehokkuuden kaivamista sieltä ulos. Ja meidän täytyy miettiä, että varmaan menee sinne seuraavalle strategiaperiodille, että mitä siellä on sitten semmoista investointi- tai muuta tarvetta, jolla me saadaan sitten myös vähän enemmän sinne kasvuvauhtia.

No sitäkin odotellessa. Kiitoksia haastattelusta, Jukka.

Kiitos, kiitos Antti.