EU:n uusissa velkasäännöissä moni voi julistautua voittajaksi

Vuodenvaihteessa hetki löi paitsi vuodelle 2023, myös takarajan merkiksi EU:n velkasääntöjen uudistamiselle. Kompromissi unionin valtiovarainministerien kesken löytyi lopulta viime hetkellä joulukuun alussa. Ja kompromissi uudet velkasäännöt lopulta todella olivat, sillä jokainen jäsenmaa aina Italiaa myöten pystyi julistamaan itsensä voittajaksi lopputulosta silmäillessään.

Vuodesta 2020 tauolla olleet vanhat velkasäännöt todella kaipasivat tuuletusta, sillä ne eivät juurikaan sitouttaneet jäsenmaita julkisen velan hallintaan. Uusissakin säännöissä pidettiin kiinni numeerisista tavoitteista, eli maksimissaan 3 %:n julkisesta alijäämästä suhteessa BKT:hen ja 60 %:n julkisen velan määrästä suhteessa BKT:hen. Niiden täyttämisessä on kuitenkin joustoa: julkisten menojen kasvuvauhdista voidaan poistaa siirtymäaikana 2027 asti korkomenot ja automaattisina vakauttajina toimivat menot työttömyysturvaan. Mikäli julkinen alijäämä on 1,5-3 %, jäsenmaan on leikattava sitä 0,4 %-yksikköä vuosittain. Vaatimus laskee kuitenkin 0,25 %:iin, mikäli jäsenmaa on onnistunut laajentamaan tarkastelujakson tavallisesta neljästä seitsemään vuoteen. Tämä jousto on ollut varsinkin Etelä-Euroopan maiden toiveissa ja toteutuu, mikäli jäsenmaa tekee talousreformeja/investointeja vihreään siirtymään.

Mikäli julkinen alijäämä ylittää 3 % BKT:sta, jäsenmaa joutuu automaattiseen alijäämämenettelyyn, josta voi lopulta seurata sakko. Valvontaa on siis tämän osalta tehostettu.

Saksan ajamia kiristyksiäkin on velkasääntöihin ujutettu. Nimittäin korkean velka/BKT-suhteen maiden (velka yli 90 % BKT:sta) pitäisi leikata velkasuhdetta keskimäärin 1 %-yksiköllä per vuosi ja mailla, joilla velkasuhde on 60-90 %, leikkaustarve on 0,5 %/vuosi. Esimerkiksi Italialla vanhojen sääntöjen puitteissa leikkaussuhde olisi ollut Reutersin laskelmien mukaan 4 % BKT:sta. Muutos on pienehkö käytännössä, mutta nyt valvontaa ainakin paperilla tehdään tarkemmin. Tässä mielessä ne tarkoittavat pitkässä juoksussa kiristystoimia talouspolitiikkaan.

Suurten jäsenmaiden poliittiseen kelloon sääntöuudistukset sopivat hyvin, sillä ne otetaan ensimmäistä kertaa huomioon vasta 2025 budjetin laadinnassa. Lisäksi Italia on jo esitettyjen ja EU:n komission hyväksymien investointisuunnitelmiensa avulla saanut heti ensi alkuun pidennettyä velkasääntöjen tarkastelujakson seitsemään vuoteen. Tämä vähentää velkaantumisesta juontuvia lyhyen aikavälin riskejä, mutta vaikuttaa jälleen vahvasti siltä purkin potkimiselta eteenpäin.

Kokonaan toinen juttu on se, kuinka uskollisesti itse luotuja sääntöjä tällä kertaa noudatetaan. Takavuosien suoritukset eivät tässä suhteessa ole olleet kovin vakuuttavia ja tämän vuoden toisella neljänneksellä alle 60 %:n velkasuhteen maita on alle puolet jäsenmaista. Työtä riittää siis seuraaviksi vuosiksi julkisen talouden saralla. Velkasäännöt vaativat ennen voimaantuloaan vielä Euroopan parlamentin ja komission hyväksynnän.