Euroalueen ostopäälliköiden suut yhä enemmän mutrulla, erot alkavat näkyä talouksien kasvukisassa

Euroalueen ostopäälliköt osoittavat talousnäkymän liikahtaneen yhä heikompaan suuntaan. Elokuun alustavat op-indeksien lukemat olivat odotettua heikommat. Teollisuuden alho oli jo tiedossa ja sektorilla nähtiin jopa hieman odotettua parempia lukemia indikoiden pohjien saavuttamista, mutta tuoreiden lukujen mukaan aktiviteetti supistui myös palvelualoilla. Tämä on huono asia työllisyyttä silmällä pitäen, sillä tunnetusti palvelualat ovat merkittävä työllistäjä.

Yhdistetyn indeksin luku vajosi lopulta tasolle 47, mikä on selvästi alle kasvun ja laskun erottavan tason. Vaikeudet jatkuivat etenkin suurmaassa Saksassa, jossa palvelualojen lukema tippui selvästi odotettua enemmän ja kokonaisuudessaan luvut painuivat kovinta vauhtia sitten koronapandemian alun eli maaliskuun 2020. Indeksiä julkaisevan Hamburg Commercial Bankin mukaan luvut viittaavat BKT:n 0,2 %:n supistumiseen Q3:lla.

Stagflaatiota sittenkin?

Tällä kertaa ostopäällikköluvuissa ei ollut selvää disinflaation hopeareunusta ympärillään. Myytyjen tuotteiden ja palvelujen keskihintoja kuvaava indeksi nousi ensimmäistä kertaa seitsemään kuukauteen ja tuotoshintoja kuvaavassakin indeksissä nähtiin nousua ensimmäistä kertaa 11 kuukauteen. Hyvänä signaalina on kuitenkin se, että tuotoshinnat ovat edelleen kyselyn pitkän aikavälin keskiarvon alapuolella.

Nämäkin luvut osoittivat, että merkittävä osa maailmantaloudesta kamppailee edelleen korkean inflaation ja hidastuvan talouskasvun ympäristössä. Moni tekijä, kuten nopeasti kiristynyt rahapolitiikka, kuluttajien ostovoiman raju heikentyminen, teollisuuden taantuma ja tarjontaongelmat, ovat häirinneet kasvunäkymää. Kuitenkin joissakin maissa tilanne on helpompi kuin toisissa talouksien rakenteellisista eroista johtuen.

Nämä erot näkyvät erinomaisesti TS Lombardin kokoamassa taulukossa, jossa tarkastellaan eri talouksien asemia IMF:n BKT:n ja inflaation 2023-kasvuennusteiden kautta mitattuna. Mitä lähempänä vasenta yläkulmaa maa on kuviossa, sitä suuremmaksi stagflaatioriski kasvaa. Toisaalta mitä lähempänä oikeaa alakulmaa maa sijoittuu, sitä suotuisampi on kasvuympäristö (matala inflaatio, ripeä talouskasvu).

Kuvio. Inflaatio ja talouskasvu IMF:n 2023-ennusteissa. Lähde: TS Lombard

Kuten kuvasta näkyy, Ruotsin ja Ison-Britannian talouksissa stagflaatiomittari on ennusteissa värähtänyt punaisen puolelle, eikä Saksakaan ole kaksikosta kaukana. Ruotsissa talous elpyi koronapandemiasta ripeästi ja kasvu oli vahvaa vielä viime vuonna. Nousseet korot ja painuneet asuntohinnat kuitenkin lisäävät kotitalouksien menotaakkaa heikentyneen ostovoiman lisäksi, mikä on pääsyynä talouden heikkoon pärjäämiseen. Saksassa taas teollisuuden alho alkoi ensimmäisten joukossa ja maa on kv-kaupasta vahvasti riippuvainen, joten heikentynyt näkymä iski ensimmäisenä euroalueen suurtalouteen ja vaikuttaa edelleen, kuten op-indeksien lukemat näyttivät. Lisäksi saksalaiskuluttaja on tunnetusti hintatietoinen, joten ostovoiman lasku iskee muita talouksia herkemmin kotimaiseen kysyntään.

Näissä talouksissa Suomi olisi IMF:n ennustein mitattuna (2023e: BKT:n kasvu 0,0 % ja inflaatio 5,3 %) kuviossa suunnilleen Tanskan (DNK) kohdalla, joten asemoidumme sinne heikompaan päähän kansainvälisessä kasvukisassa. Kuvion paremmalla puolella paistattelevat puolestaan Yhdysvallat, Kanada ja euromaista Espanja. Etenkin Yhdysvaltain talous on osoittanut jälleen dynaamisuutensa siitäkin huolimatta, että siellä korkojen nousu on ollut kovimpien joukossa.