Federal Reserven korkopäätös: Ei vielä mannapuuroa ja mansikkaa
Federal Reserven keskiviikkoinen korkopäätös oli tekojen osalta odotettu, sillä keskuspankki piti ohjauskorkonsa ennallaan 5,25-5,5 %:ssa. Huomio oli kuitenkin korkopäätöksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, jolta sijoittajat odottivat oikeanlaista kemiaa koronlaskusignaalien muodossa. Jo päätöksen sanamuotoilu näytti, että mannapuuroa ja mansikkaa ei vielä ollut luvassa.
Päätöksessä mainittiin, että avomarkkinakomitea ei odota koronlaskuja sopiviksi ennen kuin luottamus inflaation liikkumisesta kestävästi kohti 2 %:n tavoitetta on saavutettu. Tällä lauseella pyrittiin lykkäämään koronlaskuodotuksia maaliskuulta, ja osakemarkkinalla ensireaktio päätökseen olikin negatiivinen. Pääjohtaja Powell tarkensi lehdistötilaisuudessa, että inflaatioluvut ovat olleet hyviä kuuden kuukauden ajan ja luottamusta kestävän laskun suhteen jo on, mutta lisää halutaan. Eli lisää positiivisia signaaleja etenkin palveluhintojen puolelta. Myöhemmin tilaisuudessa hän myönsi, että ohjauskoron lasku maaliskuussa ei ole todennäköinen, mutta sitä ei ole täysin poistettu pöydältä.
Positiivisella puolella viestissä oli se, että lause mahdollisista koronnostoista poistettiin, ja rahapolitiikan tavoitteiden todettiin olevan nyt paremmin tasapainossa kuin aikaisemmin. Lisäksi moni päätöksentekijä oli jo sitä mieltä, että korkojen laskun aika on koittamassa. Positiivisia uutisia taloudestakin saatiin, sillä talouskasvu ja työmarkkina ovat edelleen vahvalla tolalla. Tällä kertaa haukka-Powell vei kuitenkin voiton kyyhky-Powellista.
Mitä jos sittenkin
Yleinen ongelma keskuspankeilla on se, että skenaariota inflaation toisesta aallosta ei ainakaan haluta toteutuvaksi, ja ”mitä jos sittenkin” -ajattelu on vielä voimissaan. Epävarmuudesta inflaation suhteen kertovat myös IMF:n näkemykset tuoreessa talousennustepäivityksessä (laajemmin ennusteita käsiteltiin etenkin euroalueen näkökulmasta edellisessä makrokatsauksessa). Inflaatioriskit ovat mainittu nimittäin sekä positiivisina että negatiivisina. Nimittäin nopeampi disinflaatio voi yllättää, jos madaltuneet polttoaineiden hinnat välittyvät laajemmin hintoihin, palkkapaineet hellittävät ja inflaatio-odotukset laskevat. Tämä skenaario antaisi keskuspankeille mahdollisuuden keventää rahapolitiikkaansa odotettua ripeämmin ja sanomattakin selvää, olisi se positiivista myös suomalaisille asuntovelallisille.
Negatiiviset riskit inflaatiokuvalle puolestaan tulevat tarjontapuolelta, nimittäin raaka-ainehintapiikkien ja geopoliittisten sekä sääriskien myötä. Jälkimmäisiin lähteenä voisi olla Punaisenmeren tilanteen kärjistyminen ja sitä kautta rajusti nousevat kuljetuskustannukset, ja El Niño -sääilmiö, jota makrokatsauksessakin on käsitelty. Toistaiseksi kumpikin riski on pysynyt aisoissa, mutta niitä kannattaa seurata.
Federal Reserveltä odotetaan ensimmäistä pelinavausta laskevien korkojen suhteen, ja tänään odotuksille ei vielä saatu katetta. Pitää kuitenkin muistaa, että maaliskuun jälkeenkin kuluvana vuonna on luvassa vielä 6 korkopäätöstä ja mahdollisuutta keventää rahapolitiikkaa. Kuitenkin tärkeämpi kysymys on mielestäni se, mille tasolle korot lopulta laskevat.
Makrokatsauksen otsikkoinspiraationa ekonomistin teinivuosien suosikki Neon 2.
