Helsingin pörssi-indeksi 10000 pistettä – ankkureiden armoilla

”Säästöprosenttini on 20”, ”Asuntolainan kulut eivät saa olla yli kolmannesta palkasta”, ”Myyn Nesteet vasta yli 20 euron hinnalla”. Nämä ovat esimerkkejä kuluttajan ja sijoittajan peukalosäännöistä, ankkureista, joihin mielemme meidät on ohjannut ja jotka helpottavat vertailua ympäröivään maailmaan. Ankkurit vapauttavat aivoiltamme kapasiteettia, mutta sijoittamisessa ankkureissa piilee kuitenkin myös vaaroja. 

Minulla on tällä hetkellä luettavana Lauri Nummenmaan oiva kirja Talous ja tunteet, josta olen saanut uusia oivalluksia ja muistanut monta tuttua käsitettä. Yksi niistä on ankkurointi. Ankkurit ovat eräänlaisia peukalosääntöjä, lukuja, joihin vertaamme havaintojamme ja kokemuksiamme. Ankkurointi on Amos Tverskyn ja Daniel Kahnemanin luoma käsite, ja niiden olemassaolo on hyvä tiedostaa. Ankkurit nimittäin säästävät aivojamme raskaalta päätöksenteolta, sillä ne luovat eri asioille lähtökohdat, joihin kaikkea muuta verrata. Ongelmana vain on se, että meillä voi olla ankkureita myös täysin väärissä paikoissa, jolloin teemme huonoja päätöksiä.

Meillä kaikilla on tiettyjä ankkuripisteitä elämässä ja myös sijoittamisessa. Vaikuttaa siltä, että aika usein ankkuri uppoaa osakkeen ostohinnan kohdalle. Ostohinta nimittäin  antaa tietyn lähtökohdan perustelulle siinä, onko osake halpa vai kallis. Jos Nesteen osaketta on ostanut aikoinaan 20 eurolla, ei sitä sen jälkeen hevillä myy alemmalla hinnalla ja vain hyväksy uponneita kustannuksia, vaikka yhtiön toimintaympäristö ja liiketoiminta kokisivat perustavanlaatuisia muutoksia. Tämä juuri on ongelma: ankkuri se vain jököttää paikallaan, vaikka maailma ympärillä muuttuu.  Sen vuoksi voi menettää monta hyvää osto- ja myyntipaikkaa.

Yksi ankkureista voi olla myös ”OMXH 10 000 pistettä”. Koostan viikoittain makrotaulukon, jossa on myös OMXH-indeksin tuorein pisteluku. Se on keikkunut 10 000 pisteen ympärillä lähes kahden vuoden ajan. Kymppitonnin tienoo on tullut siksi tutuksi, ja moni tuore indeksisijoittaja varmasti aloittanut oman sijoittajauransa näillä paikkeilla. Näin ollen helposti muistettava kymppitonni voi olla helppo ankkuri. Itse lukemallahan ei ole mitään väliä, sillä se on vain tasaluku muiden joukossa ja tärkeintä on kehityksen suunta. Indeksitasolla on viime vuosikymmeninä keikuttu reilusti yli ja useimmiten alle tämän maagisen rajan, kuten yo. kuvasta näkyy. Silti vaikka tiedostan hyvin sen, mikä indeksiä voi liikuttaa,  omaankin muistiini kymppitonni on ankkuroitunut.

Onneksi ankkurin voi myös nostaa. Talous ja tunteet -kirjassakin muistutetaan, että tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on todellista tietoa päätöksenteon tueksi, ovat vähemmän alttiita mielivaltaisille ankkureille. Tieto on siis valtaa tässäkin asiassa. Kun siis haastaa omaa ankkurilukuaan tarpeeksi, eli sijoittamisessa etsii uusia näkökulmia esim. foorumikeskusteluista ja analyyseistä, voi tulla aika, jolloin ankkuri ansaitusti irtoaa. Ajallinen hajauttaminenkin on oiva tapa taistella hölmöjä ankkureita vastaan. Kun esimerkiksi indeksisijoituksia tekee säännöllisin väliajoin, ei tiettyyn ostohintaan tarvitse ripustautua, vaan aikaa ja energiaa vapautuu muuhun itsensä kehittämiseen.

Tunnistatko omia hyviä tai huonoja talouden ankkureita? Liity keskusteluun Sijoitusfoorumin Sijoittamisen psykologia -ketjussa.