Inflaatio syö julkista velkaa, mutta vain jos se yllättää

Sanonta ”Inflaatio syö velkaa” istuu nykytaloudessa kovin huonosti kotitalouksiin, joilla velkojen reaaliarvo kyllä laskee hintatason noustessa, mutta jotka samalla kohtaavat nousseet korkokustannukset, negatiiviset reaalipalkat ja laskeneet asuntojen hinnat. Valtiontaloudella ei ole kotitalouksien kaltaista pakkoa maksaa velkaa pois, mutta rajansa on julkisella velankäytölläkin.

Kehittyneiden talouksien julkisen velan kasvu on kiihtynyt viime vuosina, ja poliittisten päättäjien on helppo tokaista inflaation kyllä hoitavan velat. Inflaatio nimittäin vähentää velan reaaliarvoa, joka lasketaan velan nimellisen arvon ja inflaation erotuksena. Muiden tekijöiden pysyessä ennallaan inflaatio myös pienentää velka/BKT-suhdetta, sillä hintojen nousu kasvattaa nimellistä BKT:ta. Yhdysvalloissa näin kävi 1946-47, jolloin 11-13 %:n inflaatio taittoi velka/BKT-suhteen vuoden 1946 119 %:sta vuoden 1948 92 %:iin.

Vain yllättävä inflaatio toimii

IMF:n tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, että velkasuhteen lasku riippuu inflaation laadusta. Velkasuhde siis laskee kestävästi vain, jos inflaatiota ei osattu odottaa. Tutkimuksessa todettiin, että tämä pätee etenkin velkaantuneissa maissa (velka/BKT-suhde yli 50 %). Niissä jokainen %-yksikön lisäys inflaatiossa, jota ei osattu odottaa, vähentää julkista velkaa 0,6 %-yksiköllä suhteessa BKT:hen. Vaikutus on suhteellisen pitkäaikainen, sillä se kestää useiden vuosien ajan.

Lähde: IMF

Positiivinen vaikutus ja tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, mutta valitettavan häviävä. Samaisessa tutkimuksessa nimittäin todetaan, että heti kun inflaatiosta tulee paremmin ennakoitavaa, se ei enää vaikuta velka/BKT-suhteeseen. Pienemmän velkataakan mailla vaikutus on sekä yllättävän että odotetun inflaation osalta negatiivinen, mutta vähäinen.

Talous siis sopeutuu uuteen inflaatioympäristöön suhteellisen nopeasti. Lisäksi odotettua nopeampi inflaatio kasvattaa tulevaisuuden velanhoitokustannuksia nostamalla inflaatio-odotuksia ja heijastumalla korkomarkkinalla nousseina korkoina. Tämän päivän velkasuhteen lasku voi siis tulla maksettavaksi vielä myöhemmin lainahoitokustannusten kasvuna.

Muna vai kana: Inflaatio vai elvytys

Viimeiseksi on otettava huomioon se, kumpi oli ensin, muna vai kana, tai inflaatio vai julkinen elvytys. Kerroin makrokatsauksessa viime elokuussa tutkimuksesta, jossa tuotiin osuvasti esiin vieläkin ajankohtaista dilemmaa: keskuspankit ovat suitsineet inflaatiota, mutta eivät onnistu siinä yksin ilman talouspolitiikan apua. Koronaelvytyksessä rahaa jaettiin avokätisesti kotitalouksien ja yrityssektorin tueksi ja julkisen velan annettiin kasvaa, mutta sen jälkeen ei ole tehty juurikaan toimia julkisten alijäämien vähentämiseksi. Tämä ei poista inflaatiopaineita, sillä tutkimuksen kirjoittajien mukaan noin puolet Yhdysvaltain inflaation kiihtymisestä selittyy juuri fiskaalielvytyksen lisäämisellä.