Lääkekehityksen onnistumisen todennäköisyydet

Life Science -yhtiöihin sijoittamisen perusteisiin keskittyvän artikkelisarjamme toinen osa käsittelee lääkekehityksen onnistumisen todennäköisyyttä. Lääkekehitysyhtiöt selvittävät tyypillisesti kolmessa kliinisessä tutkimusvaiheessa (eli faasissa) lääkeaihion turvallisuutta, siedettävyyttä ja tehoa (ks. sarjan ensimmäinen artikkeli faaseista täältä). Jos aihion turvallisuus tai teho ei osoittaudu tutkimuksissa riittäväksi, sen kehitys tyypillisesti keskeytetään ja lääkekandidaatti voi osoittautua arvottomaksi. Sijoittajan on siten erittäin tärkeää hahmottaa, millä todennäköisyydellä lääkekehitys onnistuu kustakin kliinisestä vaiheesta lähtien (taulukko 1) ja mikä on todennäköisyys edetä seuraavaan kliiniseen vaiheeseen (taulukko 2). Todennäköisyyksiä voidaan arvioida perustuen tilastoihin ja tutkimuksiin aiempien hankkeiden onnistumisista ja epäonnistumisista.

Varhaisesta kehitysvaiheesta markkinoille on vielä pitkä matka

Lääkekehityksen kliinisessä vaiheessa I tieto aihion turvallisuudesta, siedettävyydestä, tehosta ja käyttäytymisestä elimistössä on vielä vähäistä. Tämä heijastuu suurena epävarmuutena markkinoille pääsyyn. Myyntiluvan saamisen todennäköisyys onkin historiallisesti jäänyt alle 10 %:n (taulukko 1). Lääkekehitys etenee kuitenkin yleensä seuraavaan kliiniseen vaiheeseen, sillä todennäköisyys päästä vaiheeseen II on keskimäärin noin 60 % (taulukko 2). Vaiheessa I lääkekehitys keskeytyy tyypillisesti puutteisiin lääkkeen siedettävyydessä. Myös ns. farmakokinetiikkaan liittyvät syyt voivat keskeyttää kehityksen. Esimerkiksi lääkkeen heikko imeytyminen voi olla esteenä muuten hyvän aihion toimimiselle lääkkeenä. Varhaisessa kehitysvaiheessa tehosta ei vielä saada merkittävää tietoa, joten tehon puute on harvoin syynä epäonnistumiseen.

Keskivaihe on lääkekehityksen kuolemanlaakso

Kliinisessä vaiheessa II tutkimuksen painopiste siirtyy askeleen turvallisuudesta tehon alustavaa osoittamista kohti. Myös koehenkilöiden määrä ja sen myötä tutkimuksen kustannukset kasvavat. Tulosten perusteella tehdään päätöksiä kalliin kolmannen vaiheen toteutuksesta. Alan yhtiöt ovatkin tässä vaiheessa tyypillisesti kaikkein kriittisimpiä ja kehitys loppuu todennäköisimmin juuri vaiheeseen II, josta etenemisen todennäköisyys myyntilupaan jää vielä alhaiseksi (noin 15 %). Vaiheeseen III etenemisen todennäköisyys on puolestaan karkeasti 30 %. Kehitys voi tyypillisesti pysähtyä, jos tehosta ei saada tuloksia, jotka oikeuttaisivat merkittävät vaiheen III investoinnit. Myös suuremmasta koehenkilöiden määrästä kertyvä data siedettävyydestä ja turvallisuudesta voi kääntää vaa’an kehityksen lopettamisen puolelle. Tässä, kuten muissakin vaiheissa kehitys voi myös loppua kaupallisten syiden, kuten kilpailutilanteen muutosten tai liiketoiminnan uudelleen arvioinnin vuoksi.

Vaihe III – maali alkaa häämöttää

Ratkaisevan kliinisen vaiheen III toteutus on erittäin kallista ja aikaa vievää, joten lääkekehitysyhtiöt harkitsevat tarkkaan tämän investoinnin perusteita. Viimeisessä vaiheessa onnistumisen todennäköisyys on ollut selvästi vaihetta II todennäköisempää. Tämä johtunee edellisen vaiheen tiukasta karsinnasta, jolloin viimeiseen vaiheeseen etenee riskien rajaamiseksi enemmän korkean onnistumispotentiaalin lääkekandidaatteja. Myyntiluvan saaminen vaiheesta III on historiallisesti onnistunut noin 50 %:n todennäköisyydellä ja myyntilupa on jätetty arvioitavaksi karkeasti 60 %:n todennäköisyydellä. Tässä vaiheessa kehitys epäonnistuu todennäköisimmin tehon puutteen vuoksi. Edelleen laajemmalla koehenkilöiden joukolla voi tulla myös esiin harvinaisempia haittoja, jotka saavat aikaan kehityksestä luopumisen.

Myyntiluvan arviointi ja jälkiseuranta

Jos lääkekehitysyhtiö katsoo kliinisten kokeiden tulosten puoltavan lääkkeen kaupallistamista se jättää myyntilupahakemuksen viranomaisen arvioitavaksi. Euroopassa hakemuksia käsittelee Euroopan lääkevirasto (European Medicines Agency EMA) ja Yhdysvalloissa elintarvike- ja lääkevirasto (Food and Drug Administration FDA). Myyntiluvan käsittelyvaiheessa todennäköisyys luvan saamiseen on jo noin 90 %, mutta osa hankkeista kompastuu vielä viime metreillä viranomaisarvioon. Myyntiluvan saamisen jälkeen lääkkeen turvallisuutta ja tehoa seurataan edelleen koko sen myynnin ajan. Silloin tällöin jo myönnetty myyntilupa voidaan peruuttaa, mikäli lääkkeestä ilmenee yllättäviä asioita, joita tutkimuksissa ei aiemmin ole tullut esiin. Luvan peruuttaminen on selvästi todennäköisempää silloin, kun lupa perustuu nopeutettuun menettelyyn (kuten FDA:n Accelerated Approval) ja siten suppeampaan tutkimusnäyttöön.

Onnistumisen todennäköisyys riippuu tieteenalasta

Yllä esitetyt luvut ovat lääkekehityksen keskimääräisiä todennäköisyyksiä ja luovat karkean viitekehyksen onnistumiseen suuren historiallisen otoskoon avulla. Lähempää tarkasteltuna paljastuu kuitenkin merkittäviä eroja eri lääketieteen alojen välillä. Alla olevassa taulukossa 3 on kuvattu todennäköisyydet eri tieteenalojen mukaan järjestettynä suurimmasta todennäköisyydestä pienimpään. Historiallisesti lääkekehitys on onnistunut parhaiten hematologiassa (esim. verenhyytymislääkkeet). Urologia on puolestaan ollut historiallisesti haastavin lääketieteen ala lääkekehityksen kannalta.

Lisätietoa on tarjolla kiinnostuneille

Lääkekehityksen onnistumisen todennäköisyyksiä on selvitetty huomattavasti yksityiskohtaisemmin suhteessa eri muuttujiin, kuin voimme tässä yhteydessä käsitellä. Onnistumisen todennäköisyys on ollut esimerkiksi korkeampi biologisilla lääkkeillä ja rokotteilla verrattuna pienmolekyyleihin. Biomarkkereita hyödyntämällä on päästy hyviin tuloksiin ja harvinaissairauksissa kehitys on onnistunut useammin kuin yleisissä kroonisissa sairauksissa. Suosittelemme asiasta kiinnostuneita tutustumaan avoimesti saatavilla oleviin Thomas, 2021 ja Zhou & Johnson, 2018 katsauksiin.

Artkkelissa käytetyt lähteet:

Dimasi et al, 2010: Trends in risks associated with new drug development: success rates for investigational drugs.

Hay, et al, 2014: Clinical development success rates for investigational drugs.

Thomas et al, 2016: Clinical Development Success Rates 2006-2015.

Thomas et al, 2021: Clinical Development Success Rates and Contributing Factors 2011–2020.

Zhou & Johnson, 2018: Pharmaceutical Probability of Success.