Mistä Eurooppaan yksisarvistalleja?

Mario Draghi toi aiheen esiin jo viime syksynä, ja WSJ äskettäin, nimittäin Euroopan hiipuvan kilpailukyvyn. Draghin raportti muistutti siitä, että vuonna 1995 Euroopan kilpailukyky oli 95 % Yhdysvaltain kilpailukyvystä, mutta nykyään enää 80 %. Tämän vuoksi Euroopan pitäisi alkaa nyt investoimaan isolla kädellä. Lukujen valossa tämä Draghin mukaan tarkoittaisi sitä, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteisinvestointien pitäisi nostaa nykyisestä 22 %:sta suhteessa BKT:hen 27 %:iin tulevina vuosina.

Draghi myös mainitsi yksisarvisten puuttumisen, ja se on WSJ:nkin artikkelin mukaan keskeinen huolenaihe Euroopassa. Yli miljardin dollarin teknologiafirmoja on Yhdysvalloissa artikkelin mukaan 690 kappaletta, Kiinassa 162 ja EU:ssa surkeat 107. Yksisarvistalleja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, jotta yritykset kasvaisivat ripeästi, listautuisivat ja tulisivat toimialansa dominoiviksi pelaajiksi.

Syitä tähän on monia. Luonnollisesti menestyneiden teknologiayritysten taustalla on vahva ekosysteemi: Piilaakson kaltainen alue, johon kerääntyvät parhaat osaajat ja joka houkuttelee yksityistä rahoitusta. Euroopassa samankaltaista keskittymää ei ole, vaan fragmentoitunut markkina höystettynä yli 30 maan laeilla, kielillä ja tavoilla. Lisäksi T&K-investoinnit ovat matalammalla tasolla kuin rapakon takana. Kaiken kukkuraksi EU:ssa viikkotyötunnit ovat WSJ:n mukaan lyhyemmät kuin Yhdysvalloissa, mikä lisää takamatkaa entisestään.

Lähde: WSJ

Lähde: WSJ

Voivottelu Euroopan tulevaisuuden suhteen on helppoa, mutta ratkaisujen löytäminen haasteellisempaa. Regulaation muuttaminen ei ole mikään helppo nakki, saati suurten teknologiakeskusten luominen. Oikeitakin asioita on kuitenkin tehty. Draghi toivoi investointeja, ja nyt niistä on saatu suuri lupaus etenkin Saksan suunnalta. Saksan tahto ei kuitenkaan vielä riitä, vaan poliittiset rivit pitäisi saada suoristettua ja tavoite yhteiseksi. Lisäksi investointeihin tarvitaan tietenkin rahaa, mikä tarkoittaisi velkatasojen lisäystä (aiheesta tarkemmin täällä). Nyt on helpompi olla optimisti Euroopan suhteen kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta politiikan ja rahan liitto ei aina sijoittajan kannalta ole se paras mahdollinen. Ajattelu pitäisi kohdistaa leikkausten sijaan pitkän aikavälin kasvuun.