Investcon kirjoitukset täydentävät Inderesin analyysipalvelua. Esitetyt näkemykset eivät edusta Inderesin näkemyksiä eikä kirjoituksia pidä tulkita sijoitussuosituksina.

Teksti on jatkoa aiemmalle kirjoituksellemme ”Mitä sijoitusyhtiölle tapahtuu omistajan kuoleman jälkeen”, jossa käytiin läpi, miten prosessi etenee omistajan kuolemasta perinnönjakoon ja sen jälkeiseen tilanteeseen. Tällä kertaa keskitymme kuolemaan varautumiseen. Kantavana ajatuksena on, että kuolemantapauksessa perillisille pitäisi olla selvää mitä omistetaan, mitä omistuksille tehdään ja miten varat jaetaan. Epäselvä tilanne johtaa helposti esimerkiksi vaikeaan ja stressaavaan selvitystyöhön, huonoihin neuvoihin, vedätyksiin, riitoihin, ylimääräisiin veroihin ja muihin rahallisiin menetyksiin.

Teksti jakautuu kahteen pääosioon: 
1) toimintaohjeiden kirjoittamiseen perillisille ja 
2) muihin varautumisen työkaluihin, joista tärkein on testamentti.

Kirjoituksessa korostuu ongelmanratkaisu, asioiden hoitamisen sujuvuus ja verotus, mutta esimerkiksi omistajan ja perillisten väliset ihmissuhteet tai dynamiikat jäävät vähemmälle huomiolle. Todellisessa tilanteessa huomioitavia asioita on siis enemmän ja ne tulee ottaa mukaan päätöksentekoon.

TOIMINTAOHJEET PERILLISILLE

Toimintaohjeiden kirjoittaminen perillisille oman kuoleman varalta vaikuttaisi olevan erittäin aliarvostettu asia, joka harvalta löytyy. Ohjeiden kirjoittaminen on hyvä idea ensinnäkin siksi, että siinä tulee itse käytyä läpi onko kaikki tarvittavat asiat otettu huomioon. Erityisesti nykymaailmassa, jossa tilanteet muuttuvat aiempaa nopeammin, riittävän ajantasaisen ohjeen ylläpitäminen on arvokasta. Suunnitelma yksinään ei kuitenkaan riitä, mikäli kuolinpesä ei kykene panemaan suunnitelmaa toimeen. Tästä syystä suunnitelma on usein järkevää pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Oma omaisuus on itseä lähellä ja se on helppo hahmottaa, mutta toiselle tilanne ei usein näyttäydy yhtä kirkkaana. Kuolemantapauksessa kuolinpesällä on paljon muutakin järjesteltävää, eikä muutenkaan paras hetki taloudelliseen suunnitteluun. Olemme hahmotelleet alle rungon toimintaohjeista, jonka holding- tai sijoitusyhtiön omistaja voi kirjoittaa perillisilleen.

Omaisuuden ja vastuiden listaus

Ensimmäinen vaihe olisi pitää yllä listaa kaikista tärkeimmistä omistuksista riittävällä tarkkuudella. Jokaisen osakeomistuksen ajantasainen listaus tuskin on tarpeen, mutta esimerkiksi omistetut holding- ja sijoitusyhtiöt sekä niiden omistamat ja suoraan henkilökohtaisesti omistetut sijoitussalkut, listaamattomat sijoitukset, kiinteistöt, pankkitilit ja lainat voisi listata. Sijoitusyhtiön osalta edellä mainitut selviävät hyvin hoidetun kirjanpidon tase-erittelystä, mutta suoraan henkilökohtaisesti omistetut tulisi listata erikseen. Mikäli jotkut erät poikkeavat käyvältä arvoltaan huomattavasti kirjanpitoarvosta, on nämä hyvä tuoda esille.

Jos kirjoittaja on osakkaana yrityksessä ja omistukseen liittyy osakassopimuksia, lunastusehtoja tai muuta huomioitavaa, on ne myös tärkeä avata ja ohjeistaa miten kuolemantapauksessa toimitaan. Kuolinpesä neuvonantajineen tarvitsee kaiken tiedon, jotta se saa järjesteltyä omistukset sovitusti ja kuolinpesän edun mukaisesti. 

Neuvonantajat

Vainajan luomien suunnitelmien ymmärtäminen, saati niiden menestyksellinen toteuttaminen, voi useissa tapauksissa olla perillisille mahdotonta ilman neuvonantajia. Usein nämä henkilöt ovat vainajan läheisiä liikekumppaneita tai verojuristeja, konsultteja yms. Mahdollisten listaamattomien omistusten järjestely on haastava aihe, joka vaatii erityishuomiota.

Kun vainajan suunnitelma on ymmärretty neuvonantajan avulla, tarvitsee kuolinpesä pesänselvittäjän hoitamaan kuolinpesän käytännön asioita. Usein edellä mainitut neuvonantajat osaavat valita sopivan henkilön, mutta jos sopivan pesänselvittäjän osaa nimetä jo ennen kuolemaa, vielä parempi.

Suunnitelma yritysten ja varojen järjestelyyn

Purkaako yhtiö vai ei?

Ensimmäinen perustavanlaatuinen päätös on, jatkavatko perilliset sijoitustoimintaa vainajalta jääneen sijoitusyhtiön alla vai onko parempi purkaa yhtiö. Nykyisellä perintöverotuksella yleensä verotuksellisesti järkevin ratkaisu on purkaa yhtiö, jolloin perilliset saavat varat yhtiön omistuksesta henkilökohtaiseen omistukseensa ilman lisäverotusta. Ensimmäisenä poikkeuksena ovat yhtiöt, joiden omistuksessa on huomattavasti voitolla olevia sijoituksia, joiden verotus realisoituisi yhtiölle purkamisen yhteydessä. Toinen poikkeus on tilanne, jossa kuolinpesä saa merkittävän sukupolvenvaihdoshuojennuksen perintöverotukseen sijoitusyhtiön osakkeiden osalta – huojennus vaatii että toiminta jatkuu.

Kolmantena poikkeuksena ovat muut kuin verotukselliset syyt eli esimerkiksi toive jatkaa perheen yhteistä sijoitustoimintaa. Tässäkin skenaariossa ilman kahta edellä mainittua poikkeusta verotuksellisesti paras ratkaisu olisi teknisesti purkaa olemassa oleva yhtiö ja sen jälkeen halutessa perustaa uusi yhtiö, jonne perilliset sijoittaisivat tai lainaisivat varat. Näin varat saataisiin siirrettyä henkilöiden omistukseen ja uuteen yritykseen sijoitetut summat olisi mahdollista vapaasti palauttaa omistajille ilman veroseuraamuksia myöhemmin.

Usein kysymykseen on selkeä oikea ratkaisu, mutta joskus toimintaohjeisiin voi olla hyvä esittää vaihtoehtoisia malleja, joista kuolinpesä voi tilanteen mukaan valita mieleisensä.

Jos yhtiö puretaan

Jos yhtiöitä on yksi, prosessi on yleensä melko suoraviivainen: sijoitukset likvidoidaan ja varat jaetaan kuolinpesälle tai perillisille. Listaamattomien tai muiden epälikvidien omistusten realisointi voi olla monimutkaisempaa, kuten aiemmin jo mainittu.

Jos yhtiöitä on useita, esimerkiksi konsernirakenne tai perillisillä on omia yhtiöitä jotka liittyvät vainajan yhtiöön, voi tilanne olla monimutkaisempi. Näihin tilanteisiin on hyvä kirjoittaa valmis suunnitelma siitä, missä järjestyksessä varoja realisoidaan ja liikutellaan yhtiöiden välillä, jotta vältetään turhat verot ja sekaannukset. Hyvä neuvonantaja on tässä arvokas apu niin suunnittelussa vainajan elinaikana kuin kuolinpesälle.

Jos yhtiön toiminta jatkuu

Jos yhtiön toimintaa jatkuu, on hyvä suunnitella valmiiksi, miten yhtiön päätökset tehdään jatkossa. Mikäli lapset ovat nuoria, usein päätösvalta jätetään ainakin väliaikaisesti leskelle tai muulle nimetylle henkilölle, kuten myöhemmin testamenttiosiossa on kuvattu. Jos lapset ovat aikuisia, on vaihtoehtoja enemmän. Jätetäänkö päätösvalta yhdelle vai esimerkiksi kolmen osakkaan tilanteessa yhteiseksi, jolloin asioista voidaan tarvittaessa äänestää? Kahden tasaäänivaltaisen perillisen tapauksessa tilanne on haastava, koska kahden henkilön välillä äänestäminen ei toimi ja lain mukaan erimielisyys ratkaistaan lopulta arvalla. 

Toinen tärkeä ennalta hahmoteltava asia on yhtiön voitonjako uudessa tilanteessa. Oletusstrategia voitonjaolle on jakaa vuosittain huojennetut osingot osakkeenomistajille. Jos osakkeenomistajiksi tulee lapsia tai nuoria aikuisia, varojenjaon ajankohta on hyvä huomioida – missä vaiheessa ja kuinka paljon varoja halutaan jakaa nuorten aikuisten henkilökohtaiselle käyttöön. Myös mahdollisuus verotehokkaaseen palkanmaksuun omistajille kannattaa arvioida. 

Yhtiön tulevaisuutta voi suunnitella ja kirjoittaa kuolinpesälle vinkkejä, mikäli tulevaisuuteen on selkeää näkyvyyttä. Selkein esimerkki näkyvyydestä on tilanne, jossa sijoitusyhtiön toimintaa jatkettiin ainoastaan siksi, että ei haluttu realisoida yhtiön tiettyjen sijoitusten verotusta. Jos edellä mainitut tietyt sijoitukset syystä tai toisesta luovutetaan, saattaa yhtiön purkaminen muuttua taas verotuksellisesti houkuttelevaksi. Jos yhtiön toiminta jatkui sukupolvenvaihdoshuojennuksen myötä, on perillisillä yleensä verotuksellinen kannuste jatkaa toimintaa, koska yhtiön purkutilanteessa realisoituisi huomattavasti veroja.

Sijoitusten järjestely ja perittyjen varojen sijoittaminen jatkossa

Ohje nykyisten sijoitusten järjestelyyn ja tulevaan sijoitusstrategiaan hyvä tehdä riippumatta siitä, puretaanko yhtiö vai jatkaako se toimintaansa. Ohjeen sisältö riippuu paljon perillisten sijoituskokemuksesta. Kuten mainittu, sijoitusyhtiössä voi olla sijoituksia, jotka ovat esimerkiksi osakassopimuksin sidottu kuolleeseen henkilöön tai vaativat muuten erityishuomiota tai erityisosaamista.

Usein järjestelyn tavoite on yksinkertaistaa portfoliota ja muuttaa se sellaiseksi, ettei sen hoitaminen vaadi perillisiltä sellaista aktiivisuutta, jota he eivät osaa tai halua toteuttaa. Yksinkertaisimmillaan suositus perillisille, joilla ei ole sijoituskokemusta, voisi olla seuraava: ”Realisoikaa kaikki nykyiset sijoitukset, valitkaa tämä varainhoitaja ja sijoittakaa kaikki varat varainhoitajan kautta laajalla hajautuksella ja matalilla hallintokuluilla”. 

Yksinkertaistamisella on arvoa, mutta joskus on tilanteita, joissa siitä kannattaa poiketa. Syitä säilyttää olemassa olevia sijoituksia voivat olla esimerkiksi kohteen realisoinnista koituvat suuret tuloveroseuraamukset tai epälikvidiys(realisoitaessa kohteille on vaikea löytää ostajaa oikealla hinnalla). Säilytettävien sijoituskohteiden jatkohoitoon kannattanee kirjoittaa neuvot ja tarvittaessa nimetä neuvonantajat.

MUUT VARAUTUMISEN TYÖKALUT

Avioehto

Tässä tekstissä ei mennä syvällisempään pohdiskeluun avioehdon osalta, mutta todetaan yksi verotuksellinen idea.

On mahdollista laatia avioehto siten, että avio-oikeus eli puolisoiden pesän tasaaminen tasingolla, ei toteudu hakemuksesta syntyneen avioeron tilanteessa, mutta toteutuu kuitenkin kuolemantapauksessa, jolloin leski pääsee hyötymään verovapaan tasingon tuomasta merkittävästä veroedusta.

Jos kuolemantapauksessa avioehtoa ei ole tai leskellä on avio-oikeus kuten edellä esitetty, tehdään puolisoiden välillä ”ositus”. Siinä puolisoiden henkilökohtaiset varat selvitetään ja lasketaan niiden rahallinen arvo molempien osalta. Mikäli vainaja oli leskeä varakkaampi, maksaa vainajan kuolinpesä leskelle verovapaata tasinkoa sen verran, että lesken ja vainajan kuolinpesien varat ovat yhtä suuret. Tässä vainajalta siirtyy siis varallisuutta leskelle ilman perintöveroa ja avioehto toimii verosuunnittelun työkaluna. Kaiken kaikissa tilanteissa poissulkeva avioehto ei mahdollista tätä.

Testamentti

Kuten aiemmin todettiin, useimmissa tapauksissa on verotuksellisesti järkevintä purkaa yhtiö kuoleman tapauksessa, mutta ei aina. Yhtiön purkamisesta tai jatkosta päättävät ne henkilöt, jotka perivät yhtiön osakkeet. Näiden henkilöiden valitsemisen osalta testamentti on avainasemassa.

Perilliset ovat nuoria

Alla olevat toimenpiteet antavat vastuun päätöksenteosta leskelle (tai muulle henkilölle), joten tässäkin mielessä tekstin alussa käsitellyt perillisten toimintaohjeet ovat tärkeitä.

1. Yhtiöön luodaan kaksi osakesarjaa, äänivaltaiset A-osakkeet(esim. 0,1% osakekannasta) ja äänivallattomat B-osakkeet(esim. 99,9% osakekannasta). A-osakkeet ja samalla päätösvalta yhtiössä testamentataan leskelle. Järjestely on erityisen hyvä tilanteessa, jossa lapset ovat nuoria, jolloin vältetään lasten edunvalvonnalliset kysymykset sekä voidaan säädellä 18 vuotta täyttäneiden rahankäyttöä. Leski voi sitten myöhemmin, kun katsoo ajan olevan oikea, lahjoittaa äänivaltaiset A-osakkeet lapsille.
2. Jos omistaja haluaa jo ennalta määrittää, missä iässä äänivaltaiset osakkeet siirtyvät lasten haltuun, voidaan testamenttiin kirjoittaa, että lapset perivät kuolemantapauksessa A-osakkeet, mutta niiden hallintaoikeus pysyy leskellä(tai muulla aikuisella) siihen asti, kunnes lapsi tulee tiettyyn ikään.

Perilliset ovat aikuisia

Jos perilliset ovat aikuisia, voi testamentilla tarvittaessa määrittää itse, kuka tai ketkä ovat päättämässä yhtiön asioista jatkossa. Ensimmäinen päätös on, puretaanko yhtiö vai jatketaanko toimintaa. Jos jatketaan, tulee kysymykseen, miten päätöksenteko jatkossa toteutuu. Kuten tekstissä aiemmin jo mainittiin, yhteinen päätöksenteko toimii parhaiten kolmella tai useammalla osakkaalla, mutta kahdella tasaäänisellä osakkaalla äänestys ei ole mahdollista ja voidaan ajautua hankaliin tilanteisiin.

Puolisovähennys leskelle

Puolisovähennys on tällä hetkellä 90.000 euroa, joka on siis enimmäissumma, jonka leski voi saada perintöä verovapaasti. Perintövero alkaa vasta puolisovähennyksen ylittävältä osalta, jossa huomioidaan myös perintöveron yleinen alaraja, tällä hetkellä 20.000 € (esitetty nousevan -> 30.000€). Näin leski voi yhteensä saada testamentin perusteella 120.000 € täysin ilman perintöveroa. Suuren perinnön tapauksessa rintaperillisetkin maksavat perinnöstään veroa jopa 19%, joten tietyn summan testamenttaaminen leskelle on usein verotuksellisesti järkevä ratkaisu. Leski voi myöhemmin vähitellen lahjoittaa varoja lapsille, usein em. perintöveroa huomattavasti matalammilla veroilla.  

Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutus on valtakirja, jolla voit nimetä etukäteen henkilön, joka hoitaa asioitasi, jos et siihen itse pysty esimerkiksi sairauden tai onnettomuuden takia. Edunvalvontavaltuutus astuu voimaan, kun valtuutettu hakee valtuuden vahvistamista ja Digi- ja väestövirasto on sen vahvistanut. Edunvalvontavaltuutuksella valtuuttaja voi määritellä valtuutuksessa, miten valtuutetun tulee hoitaa asioita. Edunvalvontavaltuutus on erityisen tärkeä sijoitusyhtiön omistajalle, koska asioiden hoitaminen vaatii aktiivisuutta ja erityisosaamista. Ilman edunvalvontavaltuutusta voidaan helposti kohdata esimerkiksi seuraavia ongelmia:

-        Kykenemättömäksi muuttunut henkilö ei välttämättä enää itse ymmärrä tai halua antaa valtuuksia toiselle, vaikka se olisi tarpeen. Silloin asioiden hoitaminen voi olla huonoa pitkään. Läheiset ovat tässä vaiheessa hankalassa tilanteessa, erityisesti jos tilanne on epäselvä.

-        Valtuuden lopulta saanut ei välttämättä ole pätevä henkilö hoitamaan sijoitusyhtiön asioita, eikä välttämättä ymmärrä tai osaa valita uutta pätevää henkilöä. 

-        Valtuutetulla ei ole ohjeita tai tiedossa valtuutetun tahtoa, miten asioita hoitaa.

Henkivakuutus

Perinteinen henkivakuutus saattaa usein jäädä kokonaan huomioimatta. Tietyissä tapauksissa henkivakuutus on erittäin osuva työkalu turvaamaan perheen taloutta. Kriittisin tarve henkivakuutukselle on tilanteessa, jossa henkilölle ei ole kertynyt likvidiä varallisuutta, ja perheen elanto perustuu vainajan tuloihin ja/tai lainoihin. Mitä enemmän varallisuutta on kertynyt suhteessa perheen kulutustasoon ja velkoihin, sitä pienempi henkivakuutuksen tarve on.

Sukupolvenvaihdoshuojennus

Sukupolvenvaihdoshuojennus, josta kirjoitettiin tarkemmin aikaisemmassa tekstissämme, koskee myös kuolinpesiä. Jos edellytykset sukupolvenvaihdokselle täyttyvät, voi kuolinpesä hakea Verohallinnolta merkittävää huojennusta perittävien sijoitusyhtiön osakkeiden perintöverotusarvoon.

Varautumisen kannalta olennaisin asia on tiedostaa, että huojennus koskee vain elinkeinotoimintaa harjoittavia yrityksiä. Passiiviset holdingyhtiöt jäävät siten ehdottomasti huojennuksen ulkopuolelle, mutta edellytykset voivat täyttyä esimerkiksi aktiivista arvopaperikauppaa, pääomasijoitustoimintaa tai laajempaa kiinteistösijoittamista harjoittavien yritysten kohdalla. Laajamittaistakaan pitkäaikaista asuntojen vuokrausta ei katsota elinkeinotoiminnaksi. 

YHTEENVETO

Sijoittajan omaisuus saattaa usein olla erilaisten rakenteiden takana ja koostua monenluonteisista sijoituksista. Yllättävän kuoleman tapauksessa selviäminen pesänselvittelystä ja perinnönjaosta voi olla surunmurtamille perillisille haastavaa, puhumattakaan järjestelyn hoitamisesta optimaalisesti verojen, osakassopimusten ja tulevaisuuden päätöksenteon kannalta. Pahimmassa tapauksessa ajaudutaan vaikeisiin tilanteisiin ja sitä kautta riitoihin perillisten kesken sekä maksetaan paljon veroja.

Sijoittajan olisi hyödyllistä pitää yllä toimintaohjeita perillisille kuolemansa varalta. Omaisuuden, vastuiden ja neuvonantajien listaus sekä suunnitelma omaisuuden järjestelystä perillisten hoitoon sopivaksi auttavat jo pitkälle. Ohjeisen lisäksi varautumisen työkaluina toimivat testamentti, avioehto, sukupolvenvaihdoshuojennus, edunvalvontavaltuutus ja henkivakuutus.

Sampsa Leskinen
InvestCo Accounting Partners Oy
www.investco.fi