Nousuviikko takana, koronlaskut mausteena piparitaikinassa

Viime viikko oli Euroopan ja Yhdysvaltain osakemarkkinalla nousuviikko. Tunnelmaa osake- ja velkakirjamarkkinalla kohottivat vajoavat inflaatioluvut, jotka painoivat korko-odotuksia reilulla kädellä. Vaikka keskuspankit pysyivät puheissaan varoittelevan haukkamaisina ja mm. Fedin pääjohtaja Jerome Powell kertoi, että koronlaskupuheet ovat ennenaikaisia, markkinalla keskuspankkiirien sanomisiin ei tällä kertaa juurikaan reagoitu. Ja ymmärrettävää se on historiankin valossa, sillä kuten torstain makrokommentissa mainitsin, keskuspankkiirit ovat olleet tyypillisesti haukkamaisuuteen kallistuneita ennen ohjauskoron laskuja.

Varsinaisen testin iloittelulle tarjoavat tällä viikolla julkaistavat talousluvut ja etenkin niistä Yhdysvaltain työllisyysluvut. Mikäli työmarkkinan tasapainottuminen ei jatkunut marraskuussa ja palkkojen nousu ylittää odotukset, koronlaskupovauksille ei enää ole yhtä paljon tilaa kuin nyt. Tuoreimman hinnoittelun mukaan Fedin ohjauskorkoon odotetaan futuurimarkkinalla ainakin 1,25 %-yksikön laskuja ensi vuonna, kun marraskuun alussa odotukset olivat vielä alle 1 %-yksikössä. Kaksi koronlaskua on siis leivottu sisään markkinoiden joulupiparitaikinaan kuukaudessa. Mielestäni tämä tarkoittaisi jotain tyystin muuta kuin talouden pehmeää laskua, pikemminkin vaikeahkon taantumaskenaarion toteutumista. Toistaiseksi Yhdysvaltain talousluvut ovat kuitenkin olleet vahvan puoleisia, kuten talouden yllätysindeksit näyttävät, ja joulusesongin aloitusluvut kertoivat vähittäismyynnin pärjäävän, vaikka budjettirajoitteet kiristyvät kotitalouksilla.

Euroalueen inflaatio: Suuntana etelä

Euroalueen viime viikolla julkaistut inflaatioluvut todistivat sen, että kun luvuissa mennään nopeasti korkealle, voidaan sieltä tulla myös nopeasti alas. Kuluttajahintojen nousu hyytyi alustavien lukujen mukaan marraskuussa 2,4 %:iin lokakuun 2,9 %:sta ja erityisen ilahduttavaa oli, että myös pohjahintojen nousu hidastui selvästi, 3,6 %:iin lokakuun 4,2 %:sta. Kuukauden takaisesta pohjahinnat laskivat 0,6 %. Inflaatioluvut olivat alle odotusten, mutta energiahintojen vaihtelu vertailukautena aiheuttaa epävarmuutta vielä tulevien kuukausien lukuihin. Trendi on kuitenkin vahvasti alaspäin. Mielenkiinto kohdistuukin siihen, mihin inflaatioluvut asettuvat ensi vuonna, kun vahvan vertailukauden vaikutukset ja energiahintojen vaihtelu on niistä puhdistettu pois.

Moni asia puhuu sen puolesta, että trendi-inflaatio voisi olla jotakin muuta kuin alle 2 %. Yksi merkittävä tekijä on työmarkkina, joka edelleen käy ja kukkuu euroalueella. Koko alueen työttömyysaste pysyi lokakuussakin kaikkien aikojen pohjissa 6,5 %:ssa ja työvoimasta on ennemminkin pulaa, kuten kirjoitin taannoin makrokommentissa. Mikäli kireydet työn tarjonnassa jatkuvat ennustetun kaltaisina työn kysynnän pysyessä ennallaan, palkkapaineetkin ovat nousemassa pysyvästi. Työvoimakustannusten nousu paitsi heikentää Euroopan kilpailukykyä kansainvälisellä kentällä, myös vaikeuttaa EKP:n rahapolitiikan keventämistä, sillä palkkakehitystä seurataan keskuspankissa tarkkaan.