Pelkoa ja inhoa osakemarkkinalla

Viime viikko oli Euroopan ja Yhdysvaltain osakemarkkinalla heikoin aikoihin, ja samalla alkuvuoden positiivinen kehitys Helsingissä ja laajemmin Euroopassa pyyhkiytyi pois. Sijoittajat siirtyvät nyt ryminällä osakkeista velkakirjoihin, eikä aamun markkinatilanne näyttänyt käännettä tapahtuneen. Kiina vastasi perjantaina Valkoisen talon tulleihin yhtä kovin vastatullein (34 %), joka koskee kaikkea tavaratuontia, EU valmistelee omia vastatullejaan, taantumatodennäköisyys Yhdysvalloissa kasvaa nyt kohisten (tähän syynä myös negatiivisiksi kääntyneet yllätysindeksit), ja odotukset keskuspankkien koronlaskuista ovat nousseet rutkasti.

Tilanne on arvaamaton, sillä Valkoinen talo ei ole viikonloppuna antanut minkäänlaista positiivista signaalia siitä, että myönnytyksiä olisi luvassa. Myöskään keskuspankin tukea ei Yhdysvalloissa välttämättä ole luvassa, sillä tullit lisäävät lyhyellä aikavälillä inflaatiopaineita ja Fedin liikkumavara on siksi melko kapea. EKP:ssa keskuspankki on saattanut jo kallistua elvytysmyönteisempään suuntaan, mutta jos inflaatio karkaa jälleen kauemmas tavoitteesta, ei sekään voi korkoja mahdottomiin laskea. Kaikki riippuu nyt lähiaikojen tapahtumavirrasta. Käsittelen tässä erilaisia mahdollisia skenaarioita.

1)Kauppasodan täydellinen eskalaatio. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltain tulli tulevat täysimääräisinä keskiviikkona voimaan, ja muut suurtaloudet vastaavat niihin täydellä voimalla. Kiina on jo vastauksensa antanut, ja se näyttää huolestuttavalta, sillä neuvottelut kahden suurtalouden välillä ovat täysin hiljenneet. WSJ:n tuoreen artikkelin mukaan Kiinan kauppadelegaatio on yrittänyt luoda Donald Trumpin valinnan jälkeen neuvotteluyhteyttä Valkoiseen taloon, mutta helmikuusta lähtien vastassa ovat olleet suljetut ovet. Mikäli neuvotteluvaraa ei muillakaan mailla ole, talousennusteet joudutaan laittamaan uusiksi ja selvästi synkempään suuntaan, ja esimerkiksi Suomen talouskasvusta voisi leikkaantua helposti 1 %-yksikkö (Etlan arvion mukaan Suomen bkt:n taso laskisi 0,5–1,6 %, jos USA nostaisi tullit 25 %:iin). FT:n haastatteleman Kreikan keskuspankin pääjohtajan mukaan euroalueen kasvusta pyykiytyisi puolestaan 0,5-1 %-yksikköä. Lisäksi EU on hankalassa tilanteessa, sillä on mahdollista, että tavaravirta Kiinasta lisääntyisi ratkaisevasti, jolloin se joutuisi pohtimaan lisätulleja myös Kiinaa vastaan. Sijoittajalle tämä vaihtoehto olisi luonnollisesti huonoin mahdollinen.

2)Neuvottelut tuottavat tulosta. Viime viikolla julistetut tullit eivät vielä ole voimassa, mikä tarkoittanee Valkoisen talon diilimiehen tapauksessa myös neuvottelumahdollisuutta. Trump kertoi some-kanavissaan viime viikolla, ettei muuta politiikkaansa, mutta WSJ:n mukaan Vietnam olisi tarjonnut perjantaina diiliä, mikä poistaisi aiottuja tulleja. Tämä antaa signaalin siitä, että neuvotteluvaraa olisi olemassa, ja sitä EU:nkin edustajat yrittänevät käyttää hyväkseen. Kuten makrokommentissa viime viikolla mainitsin, tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, sillä Valkoisessa talossa tuskin halutaan näyttää nyt heikkouden merkkejä. Jonkinlainen sopu olisi luonnollisesti hyvä asia osakemarkkinan kannalta.

3)Tullit tulevat voimaan, mutta talouskasvun töksähtäminen pakottaa perumaan ne. Tämä tarkoittaisi, että Valkoisen talon politiikka tekisi taantumauhasta totta: talous sakkaisi, työttömyysaste nousisi yli 5 %:n ja kuluttaja olisi entistä tyytymättömämpi. Huomattaisiin, että maailmankauppa on kuitenkin ihan hyvä asia, mikä toisi muutoksia kauppapolitiikkaan ja ainakin osa tulleista peruuntuisi. Suurena riskinä vaihtoehdossa on epäonnistumisen hyväksyminen ja näyttäminen maailmalle, mikä olisi kova pala purtavaksi Valkoisessa talossa. Osakemarkkinalle uutinen olisi huojentava.

4) Tullit tulevat voimaan, ja siitäkin huolimatta Yhdysvaltain talous menestyy. Sivusin tätä vaihtoehtoa viime viikon makroartikkelissa, jossa käsittelin tullien vaihtoehtoisia vaikutuksia talouteen. Moni reitti vie inhottavan stagflation kautta disinflaatioon, ja vain yksi niistä on “hyvä”. Nimittäin se, että tullit kannustavat yhdysvaltalaisia tuottajia lisäämään omaa tullituotteiden tuotantoaan, ja America first -politiikka toteutuisi. Tämä ei kuitenkaan tapahtuisi hetkessä, sillä jo oman tuotantokapasiteetin rakentaminen ottaa aikansa, saati sitten osaamisen (tämän takia maailmankaupan erikoistumisella on puolensa). Lopulta talouskasvu riippuu amerikkalaiskuluttajan innon riittämisestä. Perjantaina julkaistut luvut osoittivat, että työllisyyden kasvu jatkui USA:ssa odotettua vahvempana maaliskuussa (uusien työpaikkojen määrä 228 000, työttömyysaste 4,2 %), mutta jälkisykliset luvut eivät tässä päivä päivältä muuttuvassa tilanteessa anna juurikaan lisäarvoa. Sen sijaan parhaimman tiedon antavat lähikuukausien kulutuslukemat.