Suomen vihreä kulta: Kurkistus metsäteollisuuden historiaan
"iPhone tappoi Nokian ja iPad suomalaisen paperiteollisuuden", totesi Suomen silloinen pääministeri Alexander Stubb v. 2014. Suomalaiset metsäyhtiöt löysivät kuitenkin tien ulos paperin kurimuksesta. Miten Suomesta kasvoi metsäjätti?
Kirjoittaja: Antti Järvenpää
Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan tästä maasta ei kannata viedä maailmalle mitään hevosta pienempää. Ilmaus syntyi 1980-luvulla metsä-, metalli- ja telakkateollisuudessa toimineen Rauma-Repolan strategiapalaverissa. Suomen vienti oli tuohon aikaan vahvasti kone-, metalli- ja metsäteollisuutta, ja sitä se on edelleen, vaikka Nokian mahdoton menestys näytti osoittaneen sanonnan hetkellisesti vääräksi.
Etlan tutkimuksen mukaan suuret metsäyhtiöt UPM, Metsä Group ja Stora Enso kuuluvat Suomen talouden kymmenen tärkeimmän yrityksen joukkoon. Näistä kolmesta yhtiöstä UPM kasvattaa Suomen bruttokansantuotteen arvoa enemmän kuin yksikään muu yhtiö. Myös yksinään jokaisen yhtiön merkitys Suomen taloudelle on suurempi kuin esimerkiksi Nokian, vaikka niihin kohdistuvan mielenkiinnon perusteella tältä ei vaikuttaisi.
Kuvio. Arvonlisältään Suomen tärkeimmät yritykset, miljoonaa euroa
Isojen metsäyhtiöiden liiketoiminta myös heijastuu muita suuria yhtiöitä voimakkaammin talouteen, koska suomalainen metsäteollisuus ei tarvitse juurikaan tuontia. Raaka-aineet, energia, koneet ja työvoima saadaan valtaosin Suomesta.
Kuvio. Suurimpien yritysten merkitys v. 2019 mukaan lukien kerrannaisvaikutukset (punaiset palkit), miljoonaa euroa
Suomen talouden moottori
Suuria metsäyhtiöitä ja metsäklusteria ei Suomessa luonnollisestikaan olisi ilman silmänkantamattomiin ulottuvia metsäisiä maisemia. Suomen pinta-alasta metsät peittävät yli 75 prosenttia. Se on eniten koko Euroopassa, kun puhutaan suhteellisesti.
Vielä sata vuotta sitten Suomen vienti seisoi käytännössä yksin metsäklusterin varassa. Pienestä Pohjoismaasta vietiin maailmalle lautatavaraa, sellua ja paperia. Huippuvuosina jopa niin paljon, että metsäteollisuuden osuus viennistä oli viittä vaille 100 prosenttia, ja edelleenkin noin 20 prosentin verran.
Sahat ja paperikoneet synnyttivät vesistöjen ja koskien ääreen pieniä teollisuusyhdyskuntia. Logistisesti se oli kaikkein paras ratkaisu, koska uittaminen oli aluksi ainoa keino kuljettaa riittävän suuria määriä puuta niiden tarpeisiin ja koskien kuohut saatettiin valjastaa sähköksi.
Tuhansien järvien maa tarjosi ihanteelliset puitteet uittoon ja tukkijätkä romantiikkaan. Uittaminen oli vielä 1960-luvulla yleisin ratkaisu kuljettaa puut paikasta A paikkaan B. Puita kuljetettiinkin vetten päällä vuodessa 15 miljoonan kuutiometrin edestä.
Metsäteollisuus oli Suomen talouden moottori, ja sen yritykset tehdaspaikkakuntien pikkujättiläisiä.
Käytännönläheinen kartelli
Pienet suomalaisyhtiöt tekivät tiukkaa myynti- ja hinnoitteluyhteistyötä, mitä koordinoi tehtävää varten perustettu Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksen Finnpap ja sen sisarjärjestöt. Käytännössä Finnpap oli suomalaisten yhtiöiden muodostama kartelli, ja suomalaisille se oli täysin ok.
"Mitäpä se haittasi, jos upporikas lehtilordi Lontoossa maksoi jonkun pennin enemmän sanomalehtipaperistaan, kun siitä hankittu tulo toi makkaran suomalaisen työmiehen leivälle ja oli osaltaan mahdollistamassa koulujen ja sairaaloiden perustamista", historian professori Markku Kuisma kirjoittaa.
Kartellit olivat myös käytännönläheinen ratkaisu, sillä sen avulla suomalaiset yhtiöt pääsivät painimaan suurten kansainvälisten yhtiöiden kanssa samassa painoluokassa. Kartellilla oli neuvotteluvoimaa ja uskottavuutta, jollaista pienten suomalaisten tehdaspaikkakunnilla olisi ollut yksin vaikea saada. Järjestelyn huonona puolena oli, että se erotti myynnin ja markkinoinnin sekä tuotannon toisistaan tavallista selkeämmin.
Suomessa paperikoneita suunnittelivat ja käyttivät lähinnä suomea puhuneet insinöörit, kun maailmalla myynnistä vastasi pääosin ruotsinkielinen ekonomijoukko. Yhteydenpito tuotannon ja myynnin välillä tapahtui lähinnä välikäsien kautta. Tiedonkulku oli katkonaista, ja luultavasti osa informaatiosta ei kulkeutunut koskaan perille saakka. Markkinamuutokset saattoivat jäädä pimentoon. UPM:n hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin (Kuinkas tässä näin kävi, 2019) mukaan tämä oli yksi syy siihen, miksi yhtiöillä oli taipumus investoida liikaa.
Maailma muuttuu
Kun kierrätyspaperi alkoi yleistyä 1900-luvun lopulla sanomalehtipaperin tuotannon pääraaka-aineena, tarkoitti se, että tuotanto oli järkevä tehdä siellä, missä sanomalehtiä luettiinkin. Saksassa sanomalehtipaperi kannatti usein tehdä saksalaisesta kierrätyspaperista, Britanniassa britannialaisesta. Suomen viimeisen sanomalehtipaperia tekevän koneen sammumisesta uutisoitiin syksyllä 2020. Se ei kuitenkaan lopulta osoittautunut todeksi, sillä pian UPM kertoi aloittavansa valmistaa sanomalehtipaperia Jämsänkosken tehtaallaan.
Sanomalehtipaperin tuotannon kiireisintä aikaa elettiin Suomessa 1980-luvun puolivälissä. Sitä ennen muiden paino- ja kirjoituspapereiden viennin arvo oli kuitenkin jo kirinyt sanomalehtipaperin viennin ohitse. Niiden tuotanto Suomessa kasvoi kasvamistaan liki pitäen finanssikriisiin asti, vaikka merkkejä menekin taittumisesta oli havaittavissa vuosia ennen. Maailma oli digitalisoitumassa, eikä paperia enää tarvittu kuten ennen.
Suomalaisten metsäyhtiöiden strateginen fokus oli alkanut siirtyä 1900-luvun loppua kohti yritysrakenteisiin. Syitä muutokseen oli useita. Uudet paperilaadut tekivät asiakkaista vaativampia ja toivat selvemmin esiin erot tehtaiden kilpailukyvyssä. Yhtiöt ja asiakkaat alkoivat tehdä sopimuksia kartellien ”yleissitovien sopimusten” ohitse. Suomen palo liittyä länteen teki kartellien elintilasta lopulta mahdottoman. Kilpailupolitiikkaa uudistettiin vastaamaan EU:n periaatteita, ja kartellit kiellettiin.
Ennen viimeistä tuomiota niiden tilalle oli kuitenkin ehtinyt alkaa kohota fuusioin kasvatettuja maailmanlaajuisia metsäkonserneja, jotka pyrkivät saamaan pienemmässä mittakaavassa samankaltaista markkinavoimaa kuin kartellit. Fuusioiden ulkopuolelle jättäytyneiden yhtiöiden kohtalo oli karu. Niiden taru loppui.
Ympäröivä maailma muuttui muutenkin. Yhdysvalloissa sanomalehtipaperin kysyntä oli kääntynyt laskuun 1980-luvun kuluessa levittäytyen myöhemmin myös muihin paperilaatuihin. Aiemmin paperille kirjoitetut ja tulostetut sisällöt muuttuivat biteistä teksteiksi ja kuviksi tietokoneiden, tablettien ja uusien älypuhelimien ruuduille. Suomen entinen pääministeri Alexander Stubb tiivisti muutoksen vaikutukset Suomelle sanomalla, että iPhone tappoi Nokian ja iPad suomalaisen paperiteollisuuden.
Suomalaisten kannalta keskeiseksi muutosvoimaksi tuli myös maamme sijainti. Kiinan rakettimainen kasvu siirsi maailmantalouden napaa Euroopasta ja Yhdysvalloista lähemmäksi Aasiaa. Uudet jättimarkkinat eivät olleet samalla lailla suomalaisten metsäyhtiöiden hyppysissä kuin Eurooppa ja kuljetuskustannukset äityivät helposti liian korkeiksi.
Tänä päivänä Suomesta viedään Aasiaan ennen kaikkea sellua, joka jatkojalostetaan siellä esimerkiksi vessapaperiksi. Joku saattaisi sanoa, että Suomen osuus tässä arvoketjussa on pelkkää bulkkia. Sellunkeitto on kuitenkin verrattain hyvää bisnestä, kunhan vain hinta on kohdillaan.
Ihmeellinen sellu
Suomessa sellua keitetään enimmäkseen havupuusta. Havupuun kuidun pituus on vain noin kolme millimetriä. Mutta sillä ei ole väliä, koska se on kolme kertaa pidempi kuin erityisesti trooppisilla alueilla kasvavien lehtipuiden kuidut.
Havupuun kuitu onkin kestävyysominaisuuksiltaan ylivertaista verrattuna lehtipuiden kuituun. Se kasvaa kuitenkin hakkuukypsäksi selvästi tropiikin lehtipuita hitaammin. Tämä on yksi syy siihen, minkä vuoksi lyhytkuituinen sellu on vallannut alaa pitkäkuituiselta sellulta.
Maailman suurimpien metsäyhtiöiden tehtaista moni sijaitsee tänä päivänä Etelä-Amerikassa. Myös UPM rakennuttaa tällä hetkellä mittavaa sellutehdasta Uruguayhin.
Uusi tuleminen
Mitä suomalaiselle metsäyhtiöille ja teollisuudenalalle kuuluu tänä päivänä?
Paperitehtaiden määrä on vähentynyt Suomessa voimakkaasti tämän vuosituhannen aikana, ja ala on käynyt läpi valtavan muodonmuutoksen. Sen viimeistä lukua ei ole vieläkään kirjoitettu. Paperista on tullut sivubisnestä niin Stora Ensolle kuin UPM:lle. Metsä Board ei paperia enää valmista lainkaan, vaan myy kartonkia.
Stora Enso ja UPM selviäisivät oikein hyvin ilman paperinvalmistusta, ja yhtiöt tietävät sen itsekin. Stora Enso kertoi keväällä vähentävänsä paperin tuotantokapasiteettia noin kolmanneksella sulkemalla tehtaitaan. Paperin osuus yhtiön liikevaihdosta on laskemassa vain noin kymmeneen prosenttiin. UPM:n liikevaihdosta noin kolmannes syntyi viime vuonna perinteisestä paperista.
Vaikka paperiteollisuuden murros on ollut valtava, se on edelleen kesken. Stora Enson arvion mukaan Euroopassa on ylikapasiteettia edelleen 15 paperikoneen verran. Niiden sulkemiset eivät ole helppoja päätöksiä. Inhimillisesti se tarkoittaa työpaikkojen menetyksiä. Stora Enson Veitsiluodon suuren sellu- ja paperitehtaan sulkeminen vie työt arviolta yli 600 ihmiseltä.
Yhtiöillä paperikoneiden sulkemisessa vaakakupissa painavat myös niiden vaikutukset kilpailuun. Kaikki alalla työskentelevät tunnustavat sitä vaivaavan ylikapasiteetin Euroopassa. Samaan aikaan kuitenkin sen alasajo on tuskallista, sillä myös kilpailijat hyötyvät paperikoneen sulkemisesta. Miksi tehdä yksin likaiset työt?
Kuvio. Metsäteollisuuden vientimäärät 1960-luvulta lähtien
Onneksi metsäteollisuus on tänä päivänä paljon muuta kuin vain paperia. Puusta on kehitetty monenlaisia tuotteita, kuten esimerkiksi biopolttoaineita. Paperikoneita on korvattu kartonkikoneilla, ja tutkimus- ja tuotekehityksen seurauksena sellua saatetaan käyttää tulevaisuudessa mitä moninaisimmissa tuotteissa ja ratkaisuissa. Kehitys on ollut hidasta, mutta sitä se on innovaatioissa.
Stora Enso kasvaa pakkaustuotteilla. UPM on löytänyt tarrapapereista ja tarroista vahvan tukijalan. Metsä Boardilla kartonkibisnes luistaa paremmin kuin koskaan. Vaikka paperi ei menesty, metsäyritykset menestyvät. Suomen osuus menestyksestä näyttää kuitenkin olevan aiempaa pienempi.
Artikkelista on julkaistu myös video, jonka pääset katsomaan sivun ylälaidasta tai tästä.