Sijoittajien mielialat tekoälysektorilla ovat kääntyneet päälaelleen vuoden sisään. Pilvipalvelutulojen kasvu ja laskentakapasiteetin kysyntäpiikki ovat hälventäneet huolet ylikapasiteetista, mutta taustalla vaikuttavat edelleen samat rakenteelliset ongelmat.

Yhdysvaltojen AI-infrastruktuuriin suuntaama pääomavirta on saavuttamassa historiallisia mittasuhteita. Vuonna 2026 hyperskaalaajat, Amazon, Microsoft, Google ja Meta, pumppaavat datakeskuksiin yli 700 miljardia dollaria, mikä vastaa noin 2 prosenttia USA:n BKT:sta.

Kumulatiivisesti mitattuna AI-buumi on jo ohittanut Apollo-avaruusohjelman, 1990-luvun teleinfrastruktuurin rakentamisen ja liuskeöljyvallankumouksen. Ainoastaan 1800-luvun rautatiemania ylittää vielä nykytahdin, mutta analyytikkojen ennusteiden toteutuessa sekin virstanpylväs voi rikkoutua vuosikymmenen loppuun mennessä, muistuttaa mm. Dario Perkins vastikään julkaistussa TS Lombardin artikkelissa, jonka lukuja tässäkin käsitellään.

Sentimentin nopea käänne

Vielä tovi sitten markkinat suhtautuivat AI-investointeihin epäluuloisesti. Hyperskaalaajien investointiasteet nousivat yli 100 prosentin liikevaihdosta, vapaa kassavirta romahti ja velkaisuus kasvoi. Historiasta muistettiin Dotcom-kuplan opetukset: vaikka internet muutti maailman, pioneeriyhtiötkin kärsivät valtavia tappioita ylikapasiteetista.

Vuoden 2026 alussa tunnelma kuitenkin kääntyi. Pilvipalvelutulojen vuosittainen kasvuvauhti nousi 370 miljardiin dollariin, ja tilauskannat paisuivat lähes 1,5 biljoonaan dollariin. Token-käsittely moninkertaistui, ja koko ekosysteemi kärsii akuutista laitepulasta. Agenttimaisen tekoälyn käyttöönotto lisäsi tokenien kulutusta 5–30-kertaiseksi, mikä vahvisti uskon AI-vallankumoukseen ja on lisännyt pullonkauloja alan sisällä.

Optimismi voi kuitenkin olla ennenaikaista. Noin 85 prosenttia AI-ekosysteemin tuloista syntyy edelleen “capex-kierrätyksestä”, eli siitä, että hyperskaalaajat investoivat infrastruktuuriin, mikä näkyy toimittajien liikevaihdossa ja “muissa tuloissa" ristikkäisten osakeomistusten arvonnousuna. Myös laskentakapasiteetin kysynnästä 85 prosenttia tulee ekosysteemin sisältä.

Maalaisjärjellä ajateltuna todellinen kestävyys kuitenkin edellyttäisi, että yritykset ja kuluttajat ovat valmiita maksamaan aidoista tuottavuushyödyistä. Nykyisillä käyttäjäluvuilla (40 % yrityksistä käyttää AI:ta yli tunnin viikossa) ja tehokkuusoletuksilla AI voisi tuottaa 0,6 prosenttiyksikön vuotuisen tuottavuushypyn. Se vastaisi rahassa mitattuna noin 200 miljardin dollarin vuotuisia tehokkuushyötyjä. Luonnollisesti muutos olisi merkittävä, mutta riittääkö se oikeuttamaan 800 miljardin vuotuisen investoinnin?

Varoitusmerkkejäkin taloudessa alkaa näkyä: SpaceX, OpenAI ja Anthropic suunnittelevat listautumisia, ja keskuspankit harkitsevat rahapolitiikan kiristystä, mikä voi olla haastava yhdistelmä. AI-teemalla on nyt voimakas momentum, mutta varovaisuuskin perusteltua. Menestyäkseen pitkässä juoksussa ekosysteemin on osoitettava kyky tuottaa tuloja myös sen ulkopuolelta.