Tuloskauden raporttien mielenkiintoisin tieto liittyy loppuvuoden näkymiin
Viime viikolla tuloskauden avannut Admicom kertoi hyvästä tuloksesta ja antoi samalla reippaasti ohjeistuksen loppuvuodelle. Yhtiö arvioi kuluvan vuoden liikevaihdon kasvuksi vähintään +37 prosenttia ja kannattavuustason säilyvän 35-45 prosentin EBITDA-haarukassa.
Analyytikot ja sijoittajat kiittävät Admicomin johtoa avoimuudesta epävarmoina aikoina. Yhtiön johdolla on kuitenkin selvästi paras tuntuma yhtiön tilanteeseen ja kehitysnäkymiin, joten sen kuuleminen kiinnostaa. Samalla Admicom epäsuorasti viestii sijoittajille sen liiketoimintamallin olevan ennustettava.
Näin tarkka ennustaminen tuskin muodostuu valtavirraksi ensimmäisen neljänneksen katsauksissa. Toki eivät toimialatkaan ole veljeksiä.
Finanssivalvonta muistutti maaliskuussa, että yhtiön tulee antaa tulosvaroitus, jos aiemmin annettu näkymä ei enää ole todennäköinen ja voimassa. Koronakaan ei poista tätä velvollisuutta. Noin puolet Helsingin pörssissä listatuista yhtiöistä antoi negatiivisen tulosvaroituksen.
Fiva myös huomautti, että mikäli tulevaisuudennäkymiin ja niiden perusteisiin liittyy merkittävästi epävarmuustekijöitä, yhtiö voi pidättäytyä tulevaisuudennäkymien antamisesta, jotta ei tule antaneeksi harhaanjohtavaa tietoa.
Valtaosa tulosvaroituksen antaneista tyytyikin perumaan aiemmin annetun ohjeistuksen, eikä antanut uutta ohjeistusta vanhan tilalle liian sumuisen horisontin vuoksi.
Mutta ennustehan ei ole tietoa, se on ennuste. Eikä ennuste ole lupaus.
Wikipedian mukaan ennustaminen on tulevaisuutta koskevan arvion kehittämistä ja sen esittämistä. Ennustaminen on jaettavissa järkiperäiseen tai taikuuteen perustuvaan. Unohdetaan tässä kohtaa jälkimmäinen. Järkiperäisen ennustamisen taustalla on jokin malli tai teoria. Muita oleellisia kysymyksiä ovat ennusteen ennustettu epävarmuus ja lähtötietojen kattavuus ja luonne.
Valtiovarainministeriökin toteaa tuoreessa makrokatsauksessaan, että talousnäkymä on poikkeuksellisen epävarma. ”Tulevan kehityksen ennustaminen on poikkeuksellisen epävarmaa, sillä arviot koronaviruksen leviämistä estävien rajoitteiden kestosta muuttuvat. Myös arviot rajoitusten taloudellisista vaikutuksista ovat epävarmoja.”
Ennuste perustuu normaalia enemmän oletuksiin. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö VM kaikesta epävarmuudesta huolimatta ennustaisi talouden tulevaa kehitystä. Maailma on aina epävarma ja kaikkea voi sattua.
Kumpi on todennäköisesti parempi ennustamaan yhtiön tulevaa kehitystä, yhtiön johto vai keskivertosijoittaja? Sijoittajat arvostavat sitä, että yhtiö kertoo mahdollisimman avoimesti, miltä tilanne juuri nyt näyttää yhtiön kannalta ja miten se mallintaa tulevaisuutta. Millä tavoin se on varautunut erilaisiin kehityskulkuihin ja millaiseen lopputulokseen niissä päädytään. Sääntelykin edellyttää, että pörssiyhtiön on kerrottava esitetyn ennusteen lähtökohtana olevista taustaoletuksista tai -edellytyksistä. Pelkkä ennusteen antaminen ei ole riittävää.
Kone antoi tulosvaroituksen muiden joukossa maaliskuussa, mutta erottui selkeästi edukseen antamalla saman tien uudet liiketoimintanäkymät. Liikevaihdon osalta yhtiö antoi kolme vaihtoehtoista kehityspolkua ja niihin liittyvät taustaoletukset. Oikaistun liikevoittomarginaalin yhtiö arvioi joko laskevan jonkin verran tai olevan vakaa. Lisäksi yhtiö avasi, mitkä tekijät vaikuttavat kannattavuuden kehitykseen. Seuraavan kerran yhtiö lupasi tarkentaa näkymiään huhtikuussa osavuosikatsauksen yhteydessä. Sijoittajia ei jätetty tyhjän päälle missään vaiheessa.
Tällainen lähestymistapa herättää luottamusta ennen kaikkea siitä, että yhtiö on selvittänyt huolella vaihtoehtoisia kehityspolkuja ja varautunut liiketoiminnassaan erilaisiin skenaarioihin.
Sijoittaisitko mieluummin yhtiöön, joka vaikuttaa olevan huolellisesti valmistautunut tilanteen mahdollisimman hyvään hallintaan vai yhtiöön, joka toteaa, että näkymät ovat niin epäselvät, ettei tiedetä yhtään, mitä tapahtuu ja mihin päädytään?
Myönnettäköön, että Koneelle pitkä tilauskanta ja vakaa huoltobisnes antavat keskivertoa paremman selkänojan. Kaikilla yhtiöillä ei ole Koneen kaltaista kyvykkyyttä niin tarkkaan mallintamiseen, että uskaltaisi antaa sen pohjalta kovinkaan tarkkoja ennusteita. Mutta jokaisella pörssiyhtiöllä tulee olla kyvykkyys kertoa vähintäänkin sanallisesti, missä mennään.
Q1-osavuosikatsauksen julkistusvaiheessa ensimmäisen vuosineljänneksen suoriutuminen on jo vanhentunutta tietoa. Mielenkiintoisin tieto liittyy toiseen neljännekseen ja loppuvuoteen. Miltä näyttää juuri tällä hetkellä, kuinka syvälle toisella vuosineljänneksellä mennään. Kaikki tähän liittyvä tieto on arvokasta sijoittajille.
Mitä vähemmän yhtiö itse antaa tietoa, sitä enemmän asioista vähemmän perillä olevat tahot täyttävät tietotyhjiötä ja sitä sekavammalta tilanne näyttää. Siilipuolustus on tässä tilanteessa väärä strategia. Nyt jos koskaan on hyvä muistaa, että sijoittajaviestintä on odotusten hallintaa. Markkinat kyllä luovat odotukset joka tapauksessa, mutta yhtiöiden tehtävä on hallita niitä.
Listasimme Antti Viljakaisen kanssa analyytikon toiveet yhtiöille Q1-osavuosikatsauksiin liittyen:
1. Avaa mahdolliset lyhyen ja keskipitkän ajan skenaariot sekä avainparametrit skenaarioiden taustalla.
2. Kerro, miten yhtiösi sopeutuu eri skenaarioihin.
3. Päivitä arvioitasi mahdollisimman usein ja ainakin, jos tilanne muuttuu havaittavasti jonkin skenaarion suuntaan.
4. Ohjeista aikajaksoa, johon sinulla on näkyvyyttä (edes sanallisesti suunnan osalta).