"Vapautuspäivän" aattona huomio tullien vaihtoehtoisiin vaikutuksiin

Huomenna koittaa “vapautuspäivä”, jolloin Valkoinen talo julkistaa tariffisuunnitelmansa. Hyvällä onnella meillä kaikilla on todella edessämme jonkinlainen vapautus – ainakin epävarmuudesta, huhupuheista ja erinäisistä vihjailuista. Tässä makroartikkelissa käsitellään vaihe vaiheelta tariffien vaikutusta pohjautuen TS Lombardin tekstiin.

Vaihe 1: Ennen kuin tariffit vaikuttavat tuotteiden hintoihin. Koska tariffi-ilmoitukset tyypillisesti saavat dollarin vahvistumaan, tämä voi itse asiassa vaimentaa niiden vaikutusta USA:n kuluttajahintaindeksiin. Mutta se on vain osa tarinaa. Viejillä on myös päätös tehtävänä – siirtääkö tulli hintoihin vai leikatako niitä. USA:n hallinto väittää, että tämä on tariffien lopullinen vaikutus, eli viejät maksavat ne. Todisteet viittaavat kuitenkin muuhun, kuten ao. kuvioissa (tosin itse keräämässäni vaikutus on selvästi pienempi):

Lähde: Joseph Politano, TS Lombard

Vaihe 2: Yllättäenkin maahantuoja siis oletetusti maksaa – mitä seuraavaksi? Tämä nostaa joitain hintoja suoraan. Mutta usein on olemassa yhdysvaltalainen yritys, kuten vähittäiskauppias, jonka on nyt tehtävä päätös. Nostavatko hekin hintojaan vai kattavatko he kustannukset itse? Jos he siirtävät sen eteenpäin, kuluttajahinnat nousevat. Jos he eivät pysty nostoon, heidän marginaalinsa laskevat – mikä äärimmilleen vietynä voi johtaa taloudelliseen ahdinkoon. Lisäksi on muistettava, että emme puhu vain lopputuotteista. Kustannuspaineita tulee myös raaka-aineista ja välituotteista.

Vaihe 3: Nyt kysymys kuuluu, miten kuluttajat reagoivat? Heillä on kaksi vaihtoehtoa: joko vain maksaa, eli jatkaa samojen tuotteiden ostamista samoissa määrissä uudella (korkeammalla) hinnalla, tai vaihtaa halvempaan vaihtoehtoon. Jos he vaihtavat, he vaimentavat vaikutusta "todelliseen" inflaatiolukuunsa. Jos he eivät vaihda, heillä on vähemmän tuloja muiden tavaroiden ja palveluiden ostamiseen (elleivät he vähennä säästöjään). Inflaatio nousee ja heidän reaalitulonsa laskevat.

Vaihe 4: Yhdysvaltojen hintataso on pysyvästi korkeampi ja kuluttajien reaalitulot ovat pysyvästi alhaisemmat. Mutta on myös mahdollista, että kuluttajat reagoivat vaatimalla korkeampia palkkoja yrittäessään saada takaisin osan menettämästään ostovoimastaan. Ja yritykset, jotka maksavat nämä palkkavaatimukset, kohtaavat toisen kustannuspaineen lähteen, mikä luo uuden ongelman siitä, nostetaanko hintoja uudelleen vai hyväksytäänkö pienemmät marginaalit. Ohimenevistä paineista tulee pysyviä, ja Fed nostaa korkoja.

Nämä ovat neljä mahdollista vaihetta. Mutta mitä tapahtuu tällä kertaa? Viimeaikaisten kokemusten perusteella on parasta mallintaa vain “maksa se" -lähestymistapa. Oletetaan vain osittaista kompensointia viejiltä/USD:n vahvistumiselta, että yhdysvaltalaiset vähittäiskauppiaat siirtävät kaikki tariffit eteenpäin ja että kuluttajat jatkavat ostamista. Eikä palkoista ole kompensointia. Tältä pohjalta tullit lisäävät inflaatiota TS Lombardin mukaan noin 1 %-yksikön ja vähentävät reaalituloja 1 %-yksiköllä (ei vuositasolla). Ei maailmanloppu, mutta ihmiset huomaavat sen varmasti.

Nämä ovat lyhyen aikavälin vaikutukset – stagflatorinen impulssi. Voisivatko tariffit olla deflatorisia pidemmällä aikavälillä? Kyllä. On 4 reittiä disinflaatioon, ja vain yksi niistä on "hyvä" tulos:

1.Kuluttajilla on vähemmän tuloja muille kuin tariffituotteille, joten kysyntä laskee.

2.Yhdysvaltalaiset yritykset eivät voi siirtää tariffeja eteenpäin ja ajautuvat taloudelliseen ahdinkoon

3.Fed nostaa korkoja ja laukaisee taantuman

4.Tariffit kannustavat yhdysvaltalaisia tuottajia lisäämään tariffituotteiden tuotantoaan. Se on paras tulos, eikä se tapahdu nopeasti.