Pari viikkoa sitten edessäni oli tyhjä word-tiedosto ja olin ensimmäistä kertaa työelämässä tilanteessa, jossa en rehellisesti tiennyt, kuinka makrokatsauksen olisin aloittanut. Uutisvirta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan oli lamaannuttanut minut, ja ukrainalaisten tilanne, hätä, valtasi ajatukset. Eurooppa oli sodassa ja perusturvallisuuden tunne itse kullakin voimakkaasti uhattuna. Muistot veivät myös jo edesmenneisiin isovanhempiini, Karjalan evakoihin, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja taistelemaan sodassa. Sydän meni monella tapaa järjen edelle.

Ukrainan sota osoitti jälleen taloustieteen perinteisten mittareiden puutteet. Olisin ollut valmis heittämään talouskasvutilastot romukoppaan vaikka heti, sillä tuntui että kriisin heijastukset talouteen näyttivät vain yhden hyvin kapean ja yksioikoisen näkökulman maailmaan, jossa elämme. Haluankin nyt tuoda esiin Kate Raworthin esittelemän donitsitalouden ajatuksen, joka istuu mielestäni loistavasti tähän ajankuvaan. Se nimittäin ottaa huomioon tavallisten työvoiman ja pääomien sijaan myös inhimillisen hyvinvoinnin ja asettaa rajat tälle hyvinvoinnille.

Talous donitsissa

Donitsitaloustieteessä lähtökohtana eivät ole matemaattiset teoriat tai talouden virtasuureet, vaan yksinkertainen kuvio donitsista (ks. kuvio alla). Sen ytimenä eli sisimpänä ympyränä on hyvinvoinnin yhteiskunnallinen perusta, toisin sanoen perustarpeet tai ratkaisevat puutokset. Mikäli tämän ympyrän sisälle joutuu, inhimillinen hyvinvointi kärsii. Toisaalta donitsin ulkokuori on yhtä kuin ekologinen yläraja, jonka ylittäminen johtaa planeettamme kriittiseen pilaantumiseen. Ylärajan tuntumassa ovat ilmansaasteet ja ilmastonmuutoksen kaltaiset maapalloa uhkaavat ilmiöt. Näiden kahden välillä on ihmiskunnan turvallinen ja oikeudenmukainen tila, siis donitsitaloustieteen ”tasapainotila”.

Lähde: donitsitalous.fi

Palataan kuitenkin sisempään ympyrään. Inhimillisen hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta on tärkeää, jotta saatavilla on puhtaan veden ja ruuan kaltaisia perushyödykkeitä, mutta samalle alueelle kuuluvat myös rauha ja oikeus. Tässä talous kohtaa inhimillisyyden. Ukrainan sota on nimittäin heikentänyt inhimillistä hyvinvointia tai ainakin riskeerannut sen ja viemässä donitsia kohti epäoptimaalista tilaa. Samaan aikaan tiedostamme, että niukkuuden lisäksi ylitämme jatkuvasti ekologisia rajoja, mikä entisestään pahentaa epätasapainoa. Donitsimme ei siis välttämättä näytä kovin hyvältä, vaikka talous perinteisin mittarein kasvaisikin. Yksi donitsitaloustieteen periaatteista onkin kyseenalaistaa vahvasti idea jatkuvan talouskasvun tavoittelusta ja kääntää huomio kokonaisvaikutuksiin, joissa luonnonvaratkin ovat mukana.

Rationaalisuudesta tuntevaan ihmiseen

Perinteinen taloustiede nojaa paitsi tuotantolähtöiseen talouden mittaamiseen (BKT keskeisenä talousmittarina), myös rationaaliseen ihmiskuvaan, homo economicukseen, joka haluaa maksimoida omaa hyötyään. Donitsitalouden kirjassa tämän ihmiskuvan sydämen paikalla lukeekin ”minä”, ja toimintaa määrittää lähinnä järki.

Donitsitaloustieteen ihmiskäsityksen mukaan olemme tätä suppeaa kuvausta rikkaampia: olemme sosiaalisia, vuorovaikutusta janoavia ja toisistamme riippuvaisia aktiivisia toimijoita. Meneillään oleva kriisi on osoittanut, että myös halu auttaa asuu meissä vahvana, mistä esimerkkinä ovat vaikkapa Sijoitusfoorumilla järjestetyt keräykset Ukrainaan. Tässä mielessä taloustieteellisessäkään kontekstissa emme ole vain järjen, vaan myös sydämen ihmisiä, ja se jos mikä luo toivoa tässä maailmantilanteessa.

Marianne Palmu

Ekonomisti fundeeraa -juttusarja sisältää ajatuksenvirtaa talouden ilmiöistä.

Aikaisemmat tekstit:

13.11.2021: Kremlologien jalanjäljillä

6.9.2021: Kivikautiset aivomme muistuttavat talouden riskeistä

9.5.2021: Mistä ekonomisti on tehty?

23.1.2021: EKP ilmastoaktivistina ja sananen elpymisrahastosta

7.12.2020: Kulutuksen dilemma

21.11.2020: Rakas kilpailu, kaipaan sinua

31.10.2020: Tiistaina edessä poliittisen vastakkainasettelun juhla

19.10.2020: Miltä tuntuisi 21 692 euroa lisävelkaa omalla tilillä?