Viime viikko oli Helsingissä laskuviikko, mutta laajemmin Euroopassa ja Yhdysvalloissa pinnistettiin plussan puolelle. Federal Reservelta saatiin melko yllätyksetön korkopäätös, mutta piristystä osakemarkkinalle toi loppuviikon uutinen keskuspankin uudesta pääjohtajasta. Donald Trump nimitti tehtävään Fedin entisen johtokunnan jäsenen Kevin Warshin. Warsh oli vahvana ehdokkaana mukana jo pitkään, mutta heti uutisen jälkeen sijoittajat alkoivat spekuloida luonnollisesti siitä, minkälainen pääjohtaja Warsh on. Nimitys vaatii kuitenkin vielä senaatin hyväksynnän, ja Warshin kuulemisesta tulee varmasti tiukka.

Lähdetään ensin liikkeelle Warshin ansioluettelosta. Sen perusteella pätevyyttä keskuspankkiirina ainakin löytyy. Warsh työskenteli Fedin johtokunnassa vuosina 2006-2011 ja on sitä ennen kartuttanut pankkikokemusta johtotehtävissä mm. Morgan Stanleyn yrityskauppayksikössä. Parhaiten hänen Fed-näkemyksiään voi ennakoida juurikin johtokuntatyöskentelyn kautta. Warsh oli johtokunnassa aikana, jolloin keskuspankki oli haastavassa paikassa: korot painettiin nollaan ja poikkeuksellisia toimia käytettiin.

Federal Reserve: Ohjauskorko ja tase

Lähde: LSEG

Yhdysvalloissa tunnettu ekonomisti ja Warshin kaudella Fedissä ekonomistina työskennellyt Claudia Sahm on kerännyt Substack-kirjoituksessaan läpi Warshin näkemyksiä vuoden 2010 lopulta, jolloin pahimmasta kriisistä on päästy ohi, mutta inflaatio oli edelleen hidasta ja työllisyys korkealla. Tuolloin keskuspankki päätti ensimmäistä kertaa kasvattaa tasettaan talouden vakauttamiseksi. Warsh oli tuolloin eri mieltä politiikan suunnasta, mutta äänesti kuitenkin päätöksen puolesta. Warsh itse asiassa jopa vähätteli tuolloin talouden syklisiä heikkouksia, joten keskuspankkikyyhkyksi häntä ei voi tämän perusteella hevillä kutsua. Sen sijaan hän kiinnitti huomiota asioihin, jotka ovat tyystin keskuspankin toimivallan ulkopuolella ja totesi pöytäkirjojen mukaan mm. että: ”Yhdysvaltain talous on edelleen jumissa hitaassa elpymisessä. Monet teistä käyttivät adjektiiveja, joita minäkin käyttäisin, mutta ehdottaisin, että meidän pöydän ympärillä olevien kyky vaikuttaa merkittävästi tähän kehitykseen on yliarvioitu. Muutokset finanssi-, sääntely- ja kauppapolitiikassa, jotka ovat olleet pitkään tekeillä ja jotka ovat olleet epäystävällisiä talouskasvulle useiden vuosien ajan, ovat mielestäni vastuullisin osapuoli. Enkä odota talouden kääntyvän pysyvästi rakentavampaan suuntaan ennen kuin nämä muut makrotaloudelliset politiikat lakkaavat olemasta niin kasvua tuhoavia…Fed pystyy moneen asiaan, mutta se ei mielestäni pysty vaikuttamaan valtavasti talouskasvuun tästä eteenpäin.”.

Warsh siis myönsi keskuspankin kädettömyyden haastavassa taloustilanteessa, mutta myös sen, että hän ei ole tyypillinen datariippuvainen keskuspankkiiri, vaan seurasi tarkkaan, mitä Valkoisessa talossa ja kongressissa tapahtuu ja uskoi niiden vaikutusten olevan jopa suurempia kuin rahapolitiikan. Myöhemmin puheessaan Warsh jopa sanoi, että Fedin pitäisi pidättäytyä toimissaan ja siirtää taakkaa kongressille sen sijaan. Kuulostaa hieman ongelmalliselta maailman vaikutusvaltaisimman keskuspankin johtokunnan jäsenen sanomana, kun samaan aikaan tiedostamme, kuinka voimakkaita toimia Fedillä oli tuolloinkin käytössään. Warsh ei myöskään Sahmin mukaan tarjonnut koskaan aitoa vaihtoehtoa taseen kasvattamiselle tilanteessa, jossa korot on painettu nollaan ja talouskasvu edelleen heikkoa. Nyt Warsh kuitenkin tunnetaan matalampien korkojen kannattajana. Kysymys kuuluukin: mitä jos Warshin kaudella päädytään uuteen nollakorkoaikaan: onko hänellä nyt tarjota vaihtoehtoja keskuspankin pääjohtajana?

Sahm nostaa tekstissään esiin vielä yhden tärkeän asian, nimittäin lojaliteetin johtokunnassa. Warsh äänesti lopulta taseen kasvattamisen puolesta lojaliteetista pääjohtaja Bernankeen. Hän kutsui Fediä ”Bernanken Fediksi, ja syystä” ja ilmaisi kunnioituksensa pääjohtajaa kohtaan. Warsh siis oli konsensuspolitiikan ja yhtenäisen keskuspankin puolella ja toi esiin tärkeän asian: luottamus ja lojaliteetti pitää pääjohtajana ansaita. Siinä hänellä on oma rakennusprojektinsa, jos senaatti hänet pääjohtajaksi hyväksyy. Mielenkiintoista on myös se, minkälaiseksi nykyisen pääjohtaja Powellin ja Warshin kemiat kehittyvät. Powellilla on toukokuussa päättyvän pääjohtajakautensa jälkeen edelleen paikka johtokunnassa.

Warsh on jo Fedin mukana finanssikriisin kuohut kohdannut keskuspankkiiri, jolta ei varmasti tietoa ja kokemusta puutu. Keskeistä kongressin kuulemisessa on se, miten hän tuo esiin riippumattomuuttaan ja keskuspankin itsenäisyyden korostamista.