Taloustieteen filosofiaa, osa 7: Seneca, tuo oman aikansa vapaaherra

Yksi lempiketjuistani Sijoitusfoorumilla on Pörssien suunnan lisäksi Vapaaherrat ja -rouvat -ketju, jossa vapaaherrailusta haaveilevat tai siihen jo ryhtyneet jakavat ajatuksiaan. Ketju pureutuu myös talouden filosofian ytimeen, eli siihen, kuinka arvotamme työtä ja vapaa-aikaa ja missä suhteessa niitä lopulta toteutamme. Ketjuun kiteytyvät ajatukset työn mielekkyydestä, sosiaalisista suhteista, perheen huomioimisesta ja kulutuksesta. Meistä sijoittajista monella on yhtenä tavoitteena luoda taloudellista turvaa tulevaisuuteen: luopua tämän päivän kulutuksesta huomisen hyväksi sijoittamalla. Vapaaherrat ovat tähän turvaverkkoon usein jo tukeutuneet.

Seneca, tuo oman aikansa vapaaherra

Vapaaherruuden voisi kuvitella olevan vasta viime vuosikymmenten trendi “firetyksen” ohella, mutta ehei. Roomalainen filosofi Seneca kirjoitti aiheesta jo noin 2000 vuotta sitten teoksessaan Elämän lyhyydestä (suomentanut Juhana Torkki). Hänen uskomattoman hyvin aikaa kestäneet sitaattinsa ovatkin noston arvoisia. Esimerkiksi seuraava sitaatti on oiva esimerkki jahkailusta arvojen mukaisen elämän suhteen:

“Käy läpi muistojasi ja mieti, milloin olit varma aikeistasi. Moniko päivä sujui kuin olit suunnitellut, milloin olit itsesi käytettävissä, milloin kasvoillasi oli vakaa ilme, milloin mielesi oli tyyni, kuinka paljon sait aikaan koko pitkässä ajassa, kuinka monet ihmiset repivät elämääsi palasiksi sinun edes huomaamatta menetystäsi? — Kuulet monien sanovan: “Kun olen viisikymmentä, vetäydyn joutilaisuuteen, kun olen kuusikymmentä, jään pois tehtävistäni.” Ja minkähän takeen olet saanut siitä, että elämäsi vielä jatkuu? Kukahan huolehtii, että elämäsi menee suunnitelmasi mukaan? Eikö sinua hävetä, että jätät itsellesi vain tähteet elämästä, omistat viisaudelle vain sen ajan, mitä et voi käyttää muihin touhuihin? Kuinka myöhä on alkaa elää vasta sitten, kun elämästä on luovuttava?”

Senecan kirjoituksissa aika on hyvin olennaisessa roolissa, ja kuten sitaatissakin, hän jaksaa hämmästellä sen ajattelematonta haaskausta. Nykyajassa meillä on yllin kyllin aikavarkaita, kuten älypuhelimet, somet ja suoratoistopalvelut, kullakin ihmisellä omansa. Senecan mukaan on olemassa kolme tapaa elää: omistautuminen nautinnoille, omistautuminen mietiskelylle tai omistautuminen toiminnalle (eli valtion asioiden hoitamiselle). Näistä ensimmäiseen Seneca suhtautui nuivimmin, ja Antiikin Roomassa se tarkoitti “juomista ja himojen toteuttamista”. Nyky-yhteiskunnassa aikasyöpöt ovat toisenlaisia, esim. edellä mainittuja ruutuun tuijotteluita, joihin dopamiinipäissämme keskitymme. 

Aika on tärkein omaisuutemme

Aika on siis Senecan mukaan tärkein omaisuutemme, mutta hän antaa sen leväperäiselle käytöllekin teoksessaan selityksen: “Se (aika) jää ihmisiltä huomaamatta sen vuoksi, että se on aineetonta, se ei ole silmin nähtävää. Sen vuoksi sitä pidetään hyvin halpana, sille annetaan hintaa tuskin ollenkaan”. Ajan arvottaminen on toden totta haastavaa, sillä ajatuksen tasolla se on ilmaista ja “ääretöntä” emmekä tiedä, koska aikamme loppuu. Työajalle on olemassa hintansa tunti- tai kuukausipalkan muodossa. ja vapaa-ajallakin tiettyyn pisteeseen asti menetettyjen työkorvausten myötä. Kukaan ei kuitenkaan pysty työskentelemään täyttä vuorokautta, joten tietyn pisteen jälkeen elämälle täytyy laskea oma hintansa, joka on mahdotonta. Mikä on ylimääräisen nukutun tunnin hinta, entä lapsen kanssa vietetyn tunnin hintalappu? Huonouninen voi arvottaa ensimmäisen todella korkealle, vain harvoin lapsiaan tapaava tai sairasta lasta hoitava taas jälkimmäisen. Monesti ajan merkityksen huomaa vasta, kun elämän rajallisuus tulee jossakin muodossa vastaan.

Seneca rohkaisee lukijoitaan joutilaisuuteen kiireellisyyden sijaan, sillä kiireisillä aikaa on vähiten. Joutilaisuus saa hänen teksteissään yksinomaan positiivisen sävyn: joutilas ei ole mikään tyhjäntoimittaja, vaan henkilö, joka on oman aikansa herra, eli päättää itse, mitä ajallaan ja elämällään tekee. Siinäpä hyvä tavoite kesälomalle: keskittyä siihen, että on oman aikansa herra.

Päivittäin ilmestyvät makrokatsaukset jäävät tämän tekstin myötä kesätauolle. Aurinkoisia päiviä makron lukijoille!

Sarjassa julkaistut aikaisemmat osat:

Taloustieteen filosofiaa, osa 1: Kell’ onni on, se rahakirstun päällä istuu?

Taloustieteen filosofiaa, osa 2: Kasvun rajat - kuinka pitkään voimme kuluttaa?

Taloustieteen filosofiaa, osa 3: Mä joka päivä töitä teen, mutta miksi?

Taloustieteen filosofiaa, osa 4: Koska minä haluan

Taloustieteen filosofiaa, osa 5: Vapaan tahdon puute vapauttaa ja ahdistaa

Taloustieteen filosofiaa, osa 6: Sukupolvikokemusten äärellä