”On pakko painaa pitkää päivää”: Onko 4-päiväinen työviikko mahdollinen kaikille?
Suomessa paiskitaan selvästi lyhyempiä työpäiviä kuin aiemmin, ja alkuvuonna uutisoitu Britannian kokeilu 4-päiväisestä työviikosta nostatti keskustelua työajan edelleen lyhentämisestä täälläkin. Tämäkin idea on paperilla helpompi toteuttaa kuin käytännössä. 4-päiväisessä työviikossa on nimittäin vastakkain kaksi perustavanlaatuista näkökulmaa: talouskasvu (ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus) ja yksilön jaksaminen. Aihetta käsiteltiin laajasti tuoreimmassa Talouden jäljillä -jaksossa, joka on katsottavissa täällä.
On yleinen totuus, että pitkällä aikavälillä talouskasvu syntyy työn tuottavuuden ja työvoiman määrän kasvusta. Nykyisin kasvuennusteissa tuottavuus on avainasemassa, sillä työvoiman määrä supistuu länsimaissa. Tuottavuuden siis pitäisi kasvaa nopeammin kuin työvoiman määrän supistua, jotta elintaso (eli BKT per asukas) pysyisi samalla tasolla, saati kasvaisi. Talouskasvua taas tarvitaan nykyisen hyvinvointivaltiomme ylläpitoon. Tulevaisuudessa julkisen talouden menopuolta kasvattavat mm. hoivamenot, ja tulopuoli uhkaa kuihtua, ellei veronmaksajia eli työtä tekeviä saada lisää.
Lähde: OECD
Maailmankuulu ekonomisti John M. Keynes ennusti jo 1930-luvulla, että sadan vuoden kuluttua teollisuusmaissa elintaso on noussut 4–8 kertaa korkeammaksi kuin vuonna 1930, ja tästä elintason ja tuottavuuden merkittävästä paranemisesta seuraisi Keynesin mukaan työnteon dramaattinen väheneminen. Keynes arvioi, että hänen lapsenlapsensa tekisivät kolmituntisia työpäiviä tai 15 tunnin työviikkoa. Lyhyempi työviikko on siis vanha idea ja työväenliikkeen tavoite. Suomessakin sitä on toteutettu käytännössä, sillä 5-päiväiseen työviikkoon siirryttiin 1960-luvulla. Huomionarvoista on sekin, että ihmisen eliniän kautta tarkasteltuna työaika lyhenee koko ajan, sillä suhteessa elinikään työaika on lyhentynyt vielä viikko- tai päivätyötunteja merkittävämmin. Työssä ollaan toisaalta pidempään, sillä eläkeikä on pidentynyt (käsittelimme eläkejärjestelmää laajemmin täällä).
Työnteon tulevaisuus
Keskeinen tekijä työn tulevaisuutta tarkastellessa on tekoäly ja se, kuinka se tulee muuttamaan työn luonnetta ja tarvetta. Tekoälyssä on ainekset myös seuraavaan tuottavuusloikkaan, mutta sillä ei voi korvata kaikkea. Esimerkiksi palvelualoilla on käynyt selväksi, että ihmisiä tarvitaan edelleen. Päiväkodeissa ja palvelutaloissa robottien on mahdoton korvata sitä läsnäoloa, jota tarvitaan. Sen sijaan tekoäly voi monin tavoin helpottaa työtä eri ammateissa: ideaalitilanteessa se hoitaisi pakolliset paperityöt, jolloin lääkärillä olisi aidosti aikaa potilaalle ja lastentarhanopettajilla lapsille. Tämä varmasti avittaisi myös työssä jaksamista, joka on kasvava ongelma. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -kysely näyttää, että jaksaminen on kortilla ja kyselyyn vastanneista useampi kuin joka neljäs koki työuupumusoireita vuoden 2022 lopussa. Toki työalan lyhentäminen on vain yksi keino vähentää uupumusta, sillä myös mm. johtaminen ja työn organisointi vaikuttavat työhyvinvointiin.
Matalan talouskasvun talousennusteilla työn tuottavuuden kasvun ei uskota mahdollistavan 4-päiväistä työviikkoa seuraavina vuosikymmeninä, kuten käy ilmi ao. Ekonomistikoneen kyselystä. Tekoäly on työn villi kortti, mutta sen kokonaispotentiaalia on vielä vaikea tunnistaa.
