Italian talouskasvu hiipuu, mutta hallitus uskoo alijäämien ja EKP:n pelastavan

Italian hallitus on ajautunut riitaan julkisen talouden alijäämistä Euroopan komission kanssa. Komissio haluaa, että hallitus leikkaa julkisen alijäämän tavoitettaan tälle ja ensi vuodelle, mutta etenkin hallituspuolue Lega haluaa kasvattaa alijäämiä entisestään. Komissio uhkaa Italiaa sanktioilla, mikäli se ei täytä tavoitteita. Italian lupaamat julkisen alijäämän tavoitteet jäivät saavuttamatta jo viime vuonna, joten luotto hallitusta kohtaan ei komissiossa ole kovin suuri. Komission mukaan julkinen alijäämä jatkaa kasvuaan tänä vuonna, ellei hallitus ala kiristää vyötä.

Italian hallitus uskoo, että kuluvana vuonna julkinen alijäämä suhteessa BKT:hen on 2 %, minkä komissio hyväksyi jo joulukuussa. Brysselissä halutaan kuitenkin sitoumuksia myös ensi vuodelle. Tämä on pakottanut talousministeri Giovanni Trian neuvotteluihin kahden hallituspuoleen (Viiden tähden liike, Lega) kanssa, mutta ne eivät halua tehdä lainkaan leikkauksia ensi vuodelle. Päinvastoin, etenkin Legassa toive olisi ennemminkin lisätä menoja ja kasvattaa alijäämää lähemmäs kolmea prosenttia mm. veronkevennysten kautta.

Murenevien toiveiden talo?

Mielestämme Italian tavoitteet rakentuvat murenevien toiveiden varaan. Italian julkisen talouden alijäämäongelma on kroonistunut, mikä puolestaan kasvattaa velkavuorta. Ennusteet julkiselle alijäämälle suuntaavat kaakkoon, ja rakenteellinen alijäämäkin uhkaa heikentyä edelleen. Taloussuhdannekaan ei tarjoa apua saapasmaalle, sillä talouskasvun hidastuminen on nähty jo globaalisti. Italia on heikoimmin pärjänneiden euromaiden joukossa finanssikriisin jälkeisessä talouskasvuvertailussa, ja talouskasvu on viime kvartaaleina hidastunut jälleen lähelle nollaa.

Nykyisessä tilanteessa budjettikuri olisi olennaista markkinan luottamuksen säilyttämiseksi. Toisaalta Italiallakin on vielä toistaiseksi pelastusliivi viritettynä, sillä Euroopan keskuspankkijärjestelmä jatkaa velkakirjojen uudelleeninvestointeja ja säilyy tätä kautta aktiivisena toimijana markkinalla. EKP on ollut selvästi suurin Italian velkakirjojen ostaja sen jälkeen, kun aloitti osto-ohjelmansa. Näin ollen velkakirjoilla ei käytännössä ole ollut täysin markkinaehtoista hinnoittelua, ja ostot ovat pitäneet Italian korkotasoa alhaalla. Tästä huolimatta korkoero Saksaan on noussut viimeisen vuoden aikana poliittisten riskien noustua uuden hallituksen ja leväperäisen talouspolitiikan myötä. Tämä on johtanut vaikeaan tilanteeseen: Italian julkinen talous on käytännössä EKP:n ostojen varassa, sillä talouskasvusta ei ole velkasuhteen taittajaksi ja julkinen talous ei kestäisi korkotasoa, joka olisi todennäköisesti lähempänä kriisiaikojen lukemia kuin nykyisiä, mikäli keskuspankki poistuisi kokonaan velkakirjamarkkinalta ostajan ominaisuudessa. Toisaalta EKP:ssa tiedetään hyvin Italian krooniset ongelmat ja mitä pelastusliivin pois repiminen merkitsisi, eikä sillä ole oikein muuta keinoa kuin pysyä Italian velan omistajana.

Näin ollen keskuspankki tulee todennäköisesti olemaan aktiivisena toimijana velkakirjamarkkinalla vielä pitkään, sillä velkakirjaomistuksista luopuminen olisi Italian kannalta katastrofi ja nostaisi julkisen velan hoitokulut todennäköisesti liian korkeiksi. Maan hallituksen pitäisi tehdä pidemmällä aikavälillä kestävää talouspolitiikkaa, mutta siihen ei näytä olevan haluja. Talouskasvun hiipuessa nollaan ja ennen pitkään negatiiviseksi Italian velkaongelma noussee todennäköisesti taas laajemmaksikin huolenaiheeksi. Viimeistään silloin testataan taas EKP:n halukkuutta laittaa kaikki peliin.