Suomen hallitusohjelma nojaa vahvasti optimismille taloudesta, Italian pääministeri uhkaa erolla
Suomessa eilen julkaistu hallitusohjelma sisältää tiivistetysti paljon hyviä tavoitteita, mutta vain vähän konkretiaa. Hallituksen 1,2 miljardin euro menolisäykset on tarkoitus rahoittaa pitkälti työllisyyskasvulla, mikä tarkoittaisi käytännössä työllisyysasteen nostamista 75 %:iin nykyisestä 72,4 %:sta.
Vaikka ero ei lukuina ole merkittävä tavoitteen ja nykyisen välillä, nykyinen suhdannetilanne voi luoda merkittävän kuopan, joka estää sen toteutumisen. Viimeisimmät suhdanneindikaattorit Suomelle ja globaalisti ovat jo lähteneet laskuun, eikä kauppapolitiikan kiristyminen anna merkkejä näkymien kirkastumisesta. Suomen talouskasvu hidastui jo Q1:llä 1,2 %:iin vuodentakaisesta, ja heikompiakin lukuja on luvassa. Tätä kuvaa vasten peilatessa hallituksen työllisyystavoite näyttää turhankin optimistiselta. Ja mikäli rahoitus sakkaa tätä kautta, on menolisäykset katettava muuta kautta, eli todennäköisesti velanottoa lisäämällä. Tämä taas uhkaisi Suomen julkisen talouden tasapainon kestävyyttä pidemmällä aikavälillä.
Conte uhkasi erolla
Italian pääministeri Giuseppe Conte uhkasi maanantaina eroavansa, mikäli hallituspuolueet eivät pääse sopuun talouspolitiikasta. Italiassa on ollut kova poliittinen vääntö hallituspuolueiden välillä, sillä Viiden tähden liikkeen johtaja Luigi di Maio ja Legan johtaja Matteo Salvini ovat olleet napit vastakkain useista teemoista aina infrastruktuuriprojekteista maahanmuuttoon. Hallituspuolueissa ei olla päästy yhteisymmärrykseen myöskään EU:n budjettisääntöjen noudattamisesta. Conten mukaan budjettisääntöjä pitää noudattaa, mutta etenkin Salvini on kritisoinut sääntöjä. Unioni on toisaalta kritisoinut Italian budjettiesityksiä liian leväperäisiksi ja uhkaa maata sakolla budjettisääntöjen rikkomisesta.
Vaikka hallituspuolueissa eilen luvattiin hallituksen jatkavan nykymuodossaan, on tilanne Italiassa vaikea sekä sisäpoliittisesti että suhteessa EU:hun. Lisäksi Italian uskottavuus budjettilupausten osalta on kärsinyt. Esimerkiksi viime vuonna julkisen velan suhde BKT:hen jatkoi kasvuaan ja on reilusti yli 130 %, vaikka hallitus lupasi supistaa alijäämää. Italian kärjistyneet jännitteet on huomattu myös markkinalla, jossa korkoero Saksaan on lähtenyt uuteen nousuun ja todennäköisyydet maksukyvyttömyyden suhteen nousseet. Vaikka vielä ollaan pitkällä eurokriisin aikaisista tasoista, poliittinen umpisolmu ja heikkenevä suhdanne ovat yhdistelmä, joka voi nostaa Italian nopeastikin merkittäväksi riskitekijäksi markkinalla.
