USA:n talousdatasta on saatu todella vaihtelevia signaaleja. Eilisten lukujen mukaan uusien työttömyyskorvaushakemusten määrä laski viime viikolla jo alimmilleen vuoden 1969 jälkeen. Työmarkkinan elpyminen finanssikriisin jälkeen on ollut vaikuttavaa, eikä maailmankaupan jännitteet vaikuta rantautuneen vielä työmarkkinalle, joka toki on pitkälle kotimarkkinavetoista palvelualojen työpaikkojen suhteellisen osuuden vuoksi.

Työllisyyden vakauttaminen kuuluu toiseksi Federal Reserven rahapolitiikan tavoitteista inflaatiotavoitteen lisäksi, ja nykyinen tilanne tekee rahapolitiikan suunnittelusta haastavaa. Inflaatiopaineet näyttävät hellittäneet toistaiseksi ja ovat lähellä keskuspankin kahden prosentin keskipitkän aikavälin tavoitetta.  Työmarkkina taas on vahvalla pohjalla ja pelkästään sitä seuratessa kireämpikin rahapolitiikka voisi vielä olla paikallaan, varsinkin kun palkkojen nousu on kiihtynyt ja tasaantunut yli 3 %:iin vuodentakaisesta. Isona kysymysmerkkinä on kuitenkin maailmantalouden näkymä, jossa on runsaasti harmaita pilviä horisontissa. Viimeisin komponentti voi heiluttaa taloutta suuntaan jos toiseenkin, ja tällä hetkellä riskit sojottavat alaspäin.

Koska keskuspankin pitäisi olla mieluummin askeleen edellä talouden ennustamisessa kuin tulla jälkijunassa, ei ole mikään ihme, että Fedin pääjohtaja Powell on viestinyt rahapolitiikan virityksen olevan juuri nyt oikealla taajuudella. Sen sijaan futuurimarkkinan hinnoittelema todennäköisyys yhdelle tai useammalle ohjauskoron laskulle tänä vuonna on jo 48 %. Kukaan ei enää odota ohjauskoron nostoja, joten markkina on Fediäkin enemmän kallellaan koronlaskujen suuntaan. Muutos on ollut merkittävä, sillä esimerkiksi kuukausi sitten todennäköisyys koron laskulle oli vain n. 12 %. Rahapolitiikkaodotukset ovat osaltaan olleet myös osakemarkkinan nousun taustalla viime viikkoina. Sokki olisi, jos keskuspankki toteuttaisikin vielä yhden koronnoston.

Marianne Palmu